
Kaukana kavala maailma
Talo metsän keskellä, seurana vain lauma lemmikkieläimiä. Katri Ekroth elää yksinkertaisesti. Kuntokaan ei pääse rapistumaan puusavotassa ja vettä kantaessa.
Osuuskunta osti eurolla vanhan sairaalan ja remontoi siitä kodin seitsemälle aikuiselle. Asukkaat jakavat yhteiset tilat ja monet askareet, mutta jokaisella on myös oma asunto ja sen oven takana oma rauha.
Jälleen yksi pala loksahtaa paikalleen koskimaisemaan. Naapurit Päivi Falck ja Margit Suurhasko kokoavat palapeliä kotinsa valoisalla lasikuistilla. He asuvat Pöllölässä, seitsemän aikuisen asumisyhteisössä Pälkäneen Luopioisissa.
”Täällä tehdään yhdessä ristisanat ja kaikki”, Leena Ilmola huikkaa keittiön puolelta. Hän on yksi Pöllölän alkuperäisistä asukkaista ja Osuuskunta Pöllökartanon toimitusjohtaja.
Rakennus valmistui alun perin Luopioisten kunnan mielisairaalaksi 1910-luvulla. Nykyiset asukkaat jakavat keittiön ja sen kupeessa olevan lasikuistin lisäksi olohuoneen, saunan, kodinhoitohuoneen, vierashuoneen ja työkaluvaraston. Omassa asunnossa jokaisella on myös keittiö sekä iso kylpyhuone.
”Kun laitan asuntoni oven kiinni, minulla on täydellinen oma elämä”, Leena sanoo.
Yhteiskeittiön hellalla porisee tänään tomaattinen linssikeitto. Kohta se nautitaan porukalla, sillä asukkaat valmistavat joka päivä yhteisen lounaan. Joku tekee pääruuan, toinen salaatin, kolmas kattaa pöydän ja neljäs täyttää tiskikoneen.
”Jokainen auttaa silloin kun voi ja siinä missä osaa”, Leena selventää. ”Lounas on usein kasvispohjainen”, kertoo Irja Virta, linssikeiton kokkaaja.
Päivittäinen ateria valmistuu pikkurahalla. Jokainen maksaa yhteiseen ruokakassaan 40 euroa kuukaudessa.
”En ole koskaan aikaisemmin syönyt näin edullisesti ja monipuolisesti. Ennen elin karjalanpiirakoilla ja sulatejuustolla”, Leena sanoo.
”Täällä tehdään yhdessä ristisanat ja kaikki.”
Pöllölän taru sai alkunsa Osuuskunta Pöllökartanon perustamisesta vuonna 2014. Seuraavana vuonna osuuskunta osti eurolla pitkään tyhjillään olleen Pöllölän Pälkäneen kunnalta.
Sysäys perustamiseen tuli Hyvinvointiyhteiskunta 2030 -tutkimuksesta, jonka Leena Ilmola ja John Casti tekivät eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle. Siinä etsittiin tapoja rakentaa hyvinvointia aiempaa edullisemmin.
”Me Pöllökartanon perustajat ajattelimme, että asumisosuuskunta säästää yhteiskunnan ja asukkaiden rahaa, koska asukkaat pitävät toisistaan huolta ja käyttävät yhteisiä tiloja ja laitteita. Halusimme pilotoida ajatusta käytännössä”, Leena kertoo.
Tilaa Pöllölässä on kaikkiaan 550 neliötä kolmessa kerroksessa. Talo on aikoinaan tehty kierrätyshirsistä, jotka ovat peräisin vanhasta savupirtistä tai riihestä, koska ne ovat noessa. ”Paloturvallisuuden takia meidän täytyi peittää hirsiseinät kipsilevyillä, mikä koskee ihmisen sieluun”, Leena sanoo.
Remontti toteutettiin pitkälti talkootyönä vuosina 2016–2017. Se maksoi lopulta 750 000 euroa. ”Meiltä loppuivat rahat monta kertaa. Talo oli huonommassa kunnossa kuin olimme arvioineet.”
Irronnut räystäs oli päästänyt sadeveden valumaan betoniportaiden kautta välipohjaan, joka varmuuden vuoksi uusittiin kokonaan. Pihan puolelle rakennettiin lasikuisti, Pöllölän ainoa uusi tila.
Huonejärjestys säilyi remontissa ennallaan. Alakertaan tuli kolme pientä asuntoa ja yksi iso. Yläkerrassa oli ennestään kaksi isohkoa asuntoa, ja niiden lisäksi vanhalle pyykinkuivatusvintille rakennettiin kolmaskin kotipesä. Pienin seitsemästä asunnosta on 24 ja suurin 55 neliötä. Ensimmäiset asukkaat muuttivat uuteen kotiinsa jouluksi 2017.
Linssikeitto on valmista, ja neljä naista käy kauniisti katettuun pöytään. ”Ensimmäiset kolme vuotta meillä oli miesenemmistö, nyt on toisinpäin”, Leena kertoo. Nuorin asukas on kolmekymppinen ja vanhin yli 85-vuotias. Kaksi on vielä työelämässä, loput eläkkeellä.
”Suomalaiset eivät enää luota terveydenhuoltoon, mutta meillä ei ole turvaton olo, koska jos jotain sattuu, emme ole yksin”, Leena pohtii. ”Ja lapsemmekin tietävät sen”, Päivi lisää. Hän jäi eläkkeelle 2,5 vuotta sitten ja muutti Kirkkonummelta Luopioisiin, jossa hänellä on kesämökki.
”Minusta oli kiva tulla lähemmäs mökkiä ja tuttuja seutuja. Katsoin täältä ensin rivitaloja, kunnes Pöllölä sattui silmiini.”
”Minun piti asua vain kesä, mutta päätin jäädä vielä talveksi.”
Irja puolestaan luki Pöllölästä aikakauslehdestä. Hän muutti taloon runsas vuosi sitten Raumalta, jossa oli hoitanut poikansa lapsia 15 vuotta.
”Ihastuin miljööseen. Tuntui kuin olisin kotiini tullut. Pojanpoikani ihmetteli, että pitikö mummun muuttaa niin kauas, kun olisihan niitä vanhainkoteja lähempääkin löytynyt.”
Talon tuorein asukas, Margit, on asunut Pöllölässä vuoden. ”Minulla on yhteisötaustaa. Ajattelin kokeilla vanhoilla päivilläni uudestaan, miten elo yhteisössä sujuu. Minun piti asua täällä vain kesä, mutta syksyllä päätin jäädä vielä talveksi.”
Järjestyssäännöt määrittelevät muun muassa sen, milloin Pöllölässä on hiljaisuus ja miten asukkaiden tulee toimia, jotta sähkölasku pysyy aisoissa.
”Monet sähkölaitteet ovat koko ajan valmiustilassa ja vievät hirvittävästi sähköä. Olemme säästäneet ihan mielettömästi sammuttamalla ne kokonaan”, Leena kertoo. Hänen mukaansa säännöt ovat hyvät olemassa, vaikka niihin ei olekaan tarvinnut turvautua.
Vuokraa asukkaat maksavat 12 euroa neliöltä sekä sata euroa yhteisistä tiloista. ”Sillä lyhennämme remonttilainaa ja maksamme sähkön, veden ja lämmön, internet-yhteyden sekä jätehuollon ja talon kunnossapidon.”
Jos tilapäistä vuokrankorotustarvetta tulee, asukkaat keräävät mieluummin rahat jollain tempauksella. ”Ne ovat myös tärkeitä yhteishengen kohottajia.”
Pöllölä lämpiää maalämmöllä. Sähkökatkon varalle kellarista löytyy aggregaatti ja puuhella, jolla voi tarvittaessa laittaa ruokaa ja pitää talon lämpimänä. Takavuosina asukkaat tekivät lumityöt itse, mutta nykyään ne hoitaa paikallinen urakoitsija traktorillaan. Kevään tullen asukkaita kutsuvat pihatyöt ja kasvimaa.
”Yhdessä asuminen parantaa elämänlaatua.”
Asumisosuuskunnan taloudesta vastaa hallitus, joka koostuu asukkaista ja osuuskunnan jäsenistä. Kerran kuussa Pöllölän väki kokoontuu asukaskokoukseen.
”Tänä keväänä olemme keskustelleet muun muassa pelastussuunnitelmasta ja istutuksista. Asukaskokous valitsee myös uudet asukkaat”, Leena sanoo. Hänestä asumisosuuskunta, jossa kaikki asuvat vuokralla, on ratkaisu maaseudun asuntopulmaan, sillä se on taloudellisesti kaikkien saavutettavissa.
”Nyt vain varakkaiden on mahdollista muuttaa maalle, koska pankista ei saa lainaa ja vuokra-asuntoja ei ole. Tärkeintä on kuitenkin, että yhdessä asuminen parantaa elämänlaatua.”
Leenan koira, bichon frisé Milou tassuttelee keittiön nurkassa sijaitsevalle pedilleen. ”Milou on meidän hyvinvointipalvelumme. Minut se vie ulos ja Irjan sylissä se istuu rapsuteltavana”, Margit kertoo. Asukkaiden mieleen on erityisesti arkinen yhteisöllisyys.
”Meillä on hirveän hyvä porukka. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta tarvitsen myös omaa aikaa. Silloin vetäydyn omaan asuntooni neulomaan”, Irja sanoo.
”Parasta ovat luottamukselliset keskustelut.”
Yhteisöllisyyteen voi väsyä, jos ei saa otettua omaa tilaa ja aikaa, Margit toteaa. ”Parasta ovat luottamukselliset keskustelut. Niiden tuoma läheisyys on arvokasta.” Päiville oli yllätys, kuinka vaivatonta yhteisöasuminen on. ”Kyllä tämä enemmän antaa kuin ottaa.”
Talouden hoito tai siivoaminen eivät aiheuta Pöllölässä eripuraa. Suurin huolenaihe on Leenan mukaan se, jos joku päättää muuttaa pois. ”Silloin alamme murehtia, millaisen ihmisen saamme hänen tilalleen.”
Uuden asukkaan etsiminen on jälleen edessä, sillä Margit muuttaa kesäksi mökilleen Kemiönsaareen eikä syksyn tullen enää palaa Pöllölään. ”Minulla on yhä kiinnikkeitä Etelä-Suomessa sen verran, että lopullinen maisemanvaihto ei ole vielä mahdollinen.”
”Olen itkenyt Margitin muuttoa jo monta kertaa”, Leena sanoo. ”Häntä tulee kauhea ikävä, mutta tilalle tulee joku uusi, ihana ihminen.”
Kesä on täällä, ja mikä olisikaan parempi tapa nauttia lämpimistä päivistä kuin uppoutua valloittaviin kirjoihin? Kesän viihdekirjat vievät sinut riemastuttaviin seikkailuihin, romantiikan pyörteisiin ja jännittäviin juonenkäänteisiin.