Kirjoittaja on parikymmentä vuotta suomalaisten syrjäseutujen elämää seurannut vapaa toimittaja, josta tuli maaliskuussa 2020 kaksostyttöjen isä.
Olimme suolla poimimassa puolukoita, minä sankoon ja tytöt suuhunsa. ”Pitäisikö jo jatkaa matkaa?” kysyin.
Ei vastausta. Hetken päästä toistin kysymykseni. Ei vastausta.
Ajattelin, että antaa lasten kerätä, kun marjat maistuvat. Itsekin jatkoin ämpärini täyttämistä. Oli ihan hiljaista.
Parin minuutin päästä Neiti B avasi suunsa: ”Iskä, tuntuuko sinusta joskus kuin seinille puhuisit?”
Tässä pitkästä aikaa sattumanvaraisesti muistettuja sitaatteja keväällä viisi vuotta täyttäneiden kaksosten suista. Ja edelleenkin haastattelematta tai johdattelematta.
”Jos kurkku menee väärään kurkkuun, niin silloinhan se kurkku on kurkussa.”
”Jeesus oli mansikan siemenen kokoinen.”
”Suojelusenkelillä ei ole turvavyötä.”
Neiti A: ”Kun me saadaan lapsia, niin niillähän ei ole ollenkaan iskää.”
Neiti B: ”Mutta sitten me voidaan synnyttää niille iskä.”
”Meidän kaverin iskä ei polta tupakkaa, eikä kiroile.”
”Jos ei ole puita, ei ole myöskään ihmisiä tai eläimiä tai mitään muutakaan.”
”Ihania sateenkaarilippuja!” Pride-viikko Joensuussa.
Neiti B: ”Kuka on keksinyt kaikki sanat?” Neiti A: ”Varmaan Jeesus.”
Neiti A: ”Me ollaan nyt junassa. Koko maailma on meidän juna.”
Neiti B: ”Afrikka on sitten eläinvaunu.”
”Tuuli lukee.” Neiti A:n havainto, kun sanomalehden sivut kääntyilivät yksitellen tuulessa.
Kotiseutumuseossa oli näytteillä yhdestä puusta veistetty ruuhi. Kun kysyin lapsilta, mikä se mahtaa olla, vastaus tuli hetkeäkään miettimättä: ”Entisaikojen sup-lauta.”
Viereisellä seinällä oli valtava taulutelevisio. Kun kerran museossa oltiin, sillekin löytyi yhtä nopeasti selitys. ”Tuo on sitten varmaan entisaikojen telkkari.”
Neiti B ei koskaan ole ollut mikään nukahtamisen mestari. Kun Neiti A jo vetelee sikeitä, hänen siskonsa vielä tilailee suosikkikuunnelmiaan tai kyselee, voitaisiinko lukea vielä uusi kirja.
Eräänä iltana Neiti B virnisti sänkyyn kömpiessään ja totesi: ”Nyt saat nähdä ihmeen!” Sitten hän nukahti.
Kun olin vielä opettajantyössä, kevätjuhlapäivä oli aina riemullinen kuin vasikoiden laitumelle lasku. Kun juhlasalissa kaikui Jo joutui armas aika, sydämeen virisi toiveikas odotus ihanasta kesästä.
Mestarileipurit tulivat meren takaa Ruotsiin pitämään kursseja. Koska taikinanjuuret ovat tärkeitä, ne otettiin matkalle mukaan.
Euroopanpähkinäpensaan kotimaisia taimia myydään kauppapuutarhoilla. Pensas menestyy Suomessa myös luonnonvaraisena.
Töissä on hoppu ja harrastuksissa haipakkaa. Ulkona luonto jo odottaa talvirauhaa. Pitäisiköhän ihmisenkin huilata?
