Maa kiittää

05.06.2025

Vähemmän muovia, enemmän elämää

Niin käteviä kuin mansikkamuovit ja kuitukankaiset katteet ovatkin, on niissä myös haittapuolensa. Kotipuutarhassa kannattaa mieluummin kitkeä ihan perinteisesti sekä käyttää maatuvia luonnonmukaisia katteita.

Muovi on kätevä, kestävä ja kevyt materiaali, jota käytetään nykyisin lähes tuotteessa kuin tuotteessa. Puutarhoissa ja viherrakentamisessa on totuttu käyttämään mansikkamuoveja, reunanauhoja, juurimattoja, suodatinkankaita ja maisemointikatteita estämään rikkaruohojen kasvua ja puiden juurten tunkeutumista istutusalueelle. Geotekstiileiden nimellä kulkevat katteet ovat kaikki muovia eli yleisimmin polypropeenia tai polyeteeniä, vaikka toisia erheellisesti kutsutaankin kankaiksi. Nämä kaikki hajoavat lopulta haitalliseksi mikromuoviksi, jota on jo meidän elimistöissämmekin.

Muuttuu mikromuoviksi

Rikkakasvien torjunnassa suodatinkankaat ja juurimatot toimivat vain hetken, sillä vahvajuuriset lajit tunkeutuvat pian huokoisen materiaalin läpi. Lisäksi siemenistä leviäviä rikkoja kylväytyy istutusalueelle ylhäältä päin. Kun maahan hautautuneet muovikankaat halutaan poistaa, ei se käykään käden käänteessä. Niiden kiskominen kasvuston seasta on työlästä, ja usein ne repeilevät jäädessään kiinni kasvien juuriin ja multakokkareisiin.

Jos muoviset katekankaat saavat jäädä maahan pitkäksi aikaa, ne hapertuvat ajan oloon yhä pienemmiksi ja pienemmiksi partikkeleiksi. Nämä mikromuovit voivat muuttavat maaperän ominaisuuksia, esimerkiksi läpäisevyyttä, veden pidätyskykyä ja kaasujen vaihtoa. Myös lierojen, hyppyhäntäisten ja siirojen elintoiminnot muuttuvat. Nämä maaperäeläimet ovat tärkeitä, sillä ne tekevät mullasta elävän ja kasvukuntoisen.

Voipa muoveista olla viljelykasveille ihan välitöntäkin haittaa. Muovikate ei hengitä, ja sen alla lämpötila nousee. Mustan mansikkamuovin alla voi olla helteisenä kesäpäivänä jopa 60 astetta. Juuret voivat kuumentua niin paljon, että ne vaurioituvat. Vaurio näkyy kitukasvuisuutena ja pienentyneenä satona. Myös muurahaiset viihtyvät kuivana pysyvän muovikatteen alla.

Biohajoavat kalvot

Mitä puutarhassa voisi käyttää muovikatteiden sijaan? Olisivatko biohajoavat katteet muovia parempi vaihtoehto? Monien biohajoavien katteiden nimellä myytävien tuotteiden lopullinen hajoaminen vaatii teollisen kompostoinnin, jossa lämpötila nousee korkeammaksi kuin maassa tai kotikompostissa.

Markkinoilla on myös PLA:ta eli polymaitohappoa sisältäviä kasvipohjaisia biokankaita, joiden luvataan lahoavan täysin 3–5 vuoden käytön jälkeen. PLA:n lopullinen hajoaminen vaatii kuitenkin korkean lämpötilan. Lisäksi hajoamisprosessin aikana voi aluksi syntyä maaperään haitallisesti vaikuttavia mikropartikkeleita.

Koska teollisilla katteilla on melko lyhytaikainen vaikutus ja juuririkkakasvit pystyvät tunkeutumaan peitteen läpi, kannattaa miettiä, milloin niiden käyttö on tarpeen. Maan ja kasvien kannalta turvallisempia ovat yhdessä kasvukaudessa maatuvat paperikateet ja katekalvot, jotka sopivat esimerkiksi vihannesviljelmille.

Ruokoa, hamppua ja silppua

Kotipuutarhassa mansikka- ja vihannesmaalle on järkevämpää levittää luonnon omia materiaaleja eli maatuvaa järviruokohaketta, hamppua ja ruohosilppua. Ne vähentävät rikkakasvien itämistä, estävät kosteuden haihtumista ja hajotessaan ruokkivat maaperäeliöstöä.

Kuivat vaahteran- tai tammenlehdet ovat luonnon omaa kariketta puiden ja pensaiden alle. Puutarhassa syntyvä oksahake sekä kävyt ja neulaset sopivat niin ikään katteeksi. Lampaanvillaakin voi kokeilla esimerkiksi kukkapenkeissä ja kasvilavoissa. Lampaanvillakatteen alla viihtyvät tosin myös etanat.

Paksu sanomalehtikate, teipitön pahvi ja vanhat räsymatot ovat ekologisia vaihtoehtoja ja hajoavat aikanaan. Niitä voi laittaa kukkapenkin tai kasvilavan alle hidastamaan rikkakasvien kasvua alhaalta käsin siksi aikaa, että istutukset ehtivät vahvistua ja vallata kasvutilaa. Nurmikkoheinät yleensä tukahtuvat jo, kun niiden päälle levitetään 25–30 sentin kerros multaa.

Maata peittävät perennat

Uutta istutusta perustettaessa on hyvä tunnistaa vahvajuuriset kestorikkakasvit, kuten ohdake, vuohenputki, peltokorte ja niittyjuola eli juolavehnä. Ne on syytä kitkeä juurineen pois mahdollisimman tarkkaan, sillä versojen noustessaan pintaan uusi kasvu alkaa heti.

Peittoperennat sopivat maanpeittäjäksi monivuotisten kasvien alustoille. Niiden tiheä kasvutapa estää rikkakasvien taimettumisen eikä matalakasvuisuus häiritse muiden kasvien menestymistä. Maan pitäminen kasvipeitteisenä on muutenkin tärkeää, sillä kasvit sitovat hiiltä sekä estävät eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista.

Muovillakin paikkansa

Kaikki puutarhassa käytettävä muovi ei toki ole haitallista. Mustalla muovilla voi tukahduttaa parin vuoden ajan esimerkiksi haitallisia vieraslajeja ja sitkeitä juuririkkakasveja. Kovasta muovista valmistetut kastelukannut, ruukut ja työkalut ovat vaarattomia, kunhan niitä ei haudata maahan. Viljelyyn tarkoitetut astiatkin kestävät multaa, lannoitteita ja juurten eritteitä haurastumatta vuosikymmeniä.

Kotiviljelijän kannattaa kuitenkin huomioida, että laastipaljut eivät sovellu syötävien kasvien kasvattamiseen. Niistä voi liueta multaan ja veteen haitallisia muovin valmistuksessa käytettyjä aineita.

Ruukkujen pohjissa olevat merkinnät kertovat materiaalista ja sen kierrätettävyydestä. Muovinkeräykseen käy esimerkiksi ruukku, jossa on merkintä PP (polypropeeni). Puutarhassa on syytä kierrättää myös kasvuharsot, varjostusverkot ja muut muovituotteet oikein. Jos muovi ei käy kierrätykseen, se kuuluu sekajäteastiaan tai lajitteluaseman energiajätteeseen.

• Teksti Leena Nurmi

Kasvimaa, Kukkamaa, Piha, Puutarha, Yrttitarha

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

Mainos – sisältö jatkuu alla

Viihdyttäviin lukuhetkiin

Kesä on täällä, ja mikä olisikaan parempi tapa nauttia lämpimistä päivistä kuin uppoutua valloittaviin kirjoihin? Kesän viihdekirjat vievät sinut riemastuttaviin seikkailuihin, romantiikan pyörteisiin ja jännittäviin juonenkäänteisiin.

Katso lisää

Mainos päättyy