Havupuut ovat pihan peruskasveja: kesällä ne sulautuvat muuhun vehreyteen ja talvella kattavat alastonta maisemaa.

Puutarha ilman havupuita ja -pensaita on talvella kovin alaston. Syysväritteisille puille ja pensaille tummanvihreät havut ovat erinomaisia taustakasveja. Neulasensa säilyttävät puut suojaavat pihaa kylmiltä tuulilta ja katseilta. Oksille viritetyt valosarjat koristavat talvista puutarhaa.

Huurteiset ja lumivaippaiset puut ovat juhlavia, mutta märkä lumi kannattaa ravistaa ainakin hennoista oksista, etteivät ne katkea.

Serbiankuusi.

Serbiankuusi.

Eri lajeja ja lajikkeita yhdistellen ainavihannista havupuista ja -pensaista muotoutuu kauniita ryhmiä. Kääpiömuodoilla ja pensailla saadaan pienellekin pihalle koristeellisia yksityiskohtia. Havuista löytyy lajeja jopa terassille ja parvekkeelle.

Valoisan pihan männyt

Männyt pitävät auringosta ja viihtyvät avoimella kasvupaikalla. Kuivalla, niukkaravinteisella kasvupaikalla menestyvät metsämänty (Pinus sylvestris) ja pensasmainen vuorimänty (P. mugo). Myös kapealatvainen ja harmaarunkoinen kontortamänty (P. contorta var. latifolia) on kuivan paikan puu.

Vuorimänty pysyy tuuheana, kun sen vuosikasvaimia lyhennetään juhannuksen tienoilla. Tiheä- ja lyhytneulasinen kääpiövuorimänty pysyy luonnostaan pienenä. Hidaskasvuinen pensassembra (P. pumila) muistuttaa vuorimäntyä, mutta sen neulaset ovat sinivihreät.

Lapissa asti menestyvä tumman ja tuuhea sembramänty (P. cembra) on suosittu puisto- ja pihapuu. Sitä muistuttavan makedonianmännyn (P. peuce) uudet kasvaimet ovat kaljut, kun ne sembralla ovat ruskean nukkakarvan peittämät.

Nuorena sembra on tuuheamman oloinen ja latvukseltaan pyöreämpi, mutta valitettavasti se ränsistyy aikaisemmin kuin nuorena hidaskasvuinen makedonianmänty. Molemmat viihtyvät parhaiten syvämultaisessa maassa. Makedonianmänty menestyy IV-vyöhykkeellä asti.

Kartiovalkokuusi.

Kuusien laaja valikoima

Tutun metsäkuusen (Picea abies) muotoja ovat sekä komeat puut että matalat pensaat. Tuuhea kuusiaita on monen valinta pihan suojaksi.

Erikoismuodot sopivat puutarhaan. Hurmekuusen (P. abies f. cruenta) vuosikasvaimet ovat keväällä punaiset, kultakuusen (P. abies f. aurea) keltaiset. Surukuusen (P. abies f. pendula) kapeat oksat riippuvat, samoin käärmekuusen (P. abies f. virgata), joskin sen oksat ovat harvat, lähes haarattomat.

Matalat, pensasmaiset siili- (‘Echiniformis’) ja pesäkuusi (‘Nidiformis’) sekä tapionpöytä (‘Tabuliformis’) sopivat havu-, perenna- ja pensasryhmiin.

Oulun korkeudellakin viihtyvä kapea ja tiheä serbiankuusi (P. omorica) mahtuu myös pieneen pihaan. Tummanvihreät, litteät neulaset ovat alta vaaleat. Kääpiömuoto ‘Nana’ kasvaa vain 2–3-metriseksi.

Koko maassa menestyvä mustakuusi (P. mariana) on siro- ja hidaskasvuinen, ja siitäkin on kääpiömuoto ‘Nana’.

Hopea- ja sinikuusi ovat okakuusen (P. pungens) muotoja. Ne menestyvät Raahen korkeudella saakka. Pallohopeakuusi ‘Glauca Globosa’ on hidaskasvuinen, matala okakuusen kääpiömuoto. Tiheää, hidasta kartiovalkokuusta (P. glauca ‘Conica’) näkee havuryhmissä, mutta se pärjää vuosia myös ruukussa.

Lännendouglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) on nopeakasvuinen metsä- ja puistopuu. Se menestyy IV-vyöhykkeellä asti, mutta ei kuulu Picea-sukuun, vaikka muistuttaa tavallista kuusta.


Makedonian mänty.

Pihtojen pehmeät neulaset

Pihdat eli jalokuuset ovat sutjakoita havupuita. Niiden litteät, pehmeät, alapuolelta vaaleat neulaset tuoksuvat pihkalta. Neulaset pysyvät tiukasti kiinni oksissa; pihdat ovat hyviä joulukuusia. Tiiviit kävyt ovat pystyssä.

Pihdat viihtyvät syvämultaisessa, kosteahkossa ja ravinteikkaassa maassa. Toisinaan neulasia voivat ruskettaa valkoisen rihmaston suojissa lymyävät pihtakirvat.

Tiheä, kapea ja lyhytoksainen siperianpihta (Abies sibirica) menestyy koko maassa, samoin kasvutavaltaan harvaoksaisempi ja leveämpi palsamipihta (A. balsamea). Muita meillä menestyviä ovat purppura- (A. amabilis), lännen- (A. lasiocarpa), harmaa- (A. concolor) ja koreanpihta (A. koreana).

Kuivan paikan katajat

Katajat viihtyvät karussa ja kuivassa maaperässä, kunhan valoa on tarjolla riittävästi. Siksi ne sopivat hyvin esimerkiksi kivikkoistutuksiin. Kotoisen katajan (Juniperus communis) pylväsmäisiä ja maanmyötäisiä muotoja suositaan koristekasveina.

Kapea, tiheä pilarikataja voi kasvaa jopa 10-metriseksi. Pikkupilarit jäävät metrin parimetrisiksi. Kääpiökatajat ovat hidaskasvuisia peittohavuja.

Muita havuryhmiin hyvin soveltuvia ovat kiinan- (J. chinensis), rohto- (J. sabina), himalajan- (J. squamata) ja laakakataja (J. horizontalis). Sekä himalajan- että laakakatajasta on myös sinineulaisia lajikkeita.

Siperianpihta.

Tuijat ja tuiviot varjoon

Tuijat ovat tyvestä saakka syvänvihreitä ja säännöllisen muotoisia. Niiden litteät lehdykät ovat suomumaiset, kävyt pienet ja koristeelliset. Tuijat viihtyvät puolivarjossa tai varjossa, kosteahkolla ja syvämultaisella paikalla, mutta pärjäävät myös isoissa ruukuissa.

Kanadantuijasta (Thuja occidentalis) kasvaa avoimella paikalla kartiomainen, tiheäoksainen, jopa 10-metrinen puu. Laji menestyy IV-vyöhykkeellä saakka ja sopii hyvin myös leikattavaksi aidaksi.

Pilari-, kartio-, pallo-, kulta- ja timanttituijat ovat kanadantuijan lajikkeita, joita käytetään meillä todella paljon. Ehkä kannattaisi miettiä, ovatko ne aina oikea valinta.

Meillä menestyvät myös leveälatvuksinen korean- (T. koraiensis) ja jättituija (T. plicata), jonka kiiltävän tummanvihreät lehdykät ovat alta valkokuvioiset.

Matalaa tuiviota (Microbiota decussata) suositaan maanpeitehavuna. Suomumaiset lehdet saavat talvella ruskean sävyn, mutta muuttuvat keväällä vihreiksi. Helppohoitoinen ja vaatimaton tuivio talvehtii lumen alla Rovaniemellä asti.

Marjakuuset ja hemlokit

Tummanvihreät marjakuuset ovat puoli- ja jopa syvän varjon kasveja. Ne kestävät hyvin leikkausta ja sopivat aidaksi. Kaikki marjakuuset ovat myrkyllisiä.

Meillä menestyy parhaiten 1–4 metriseksi kasvava japaninmarjakuusi (Taxus cuspidata), joka pärjää Oulunkin tienoilla, mutta kääpiölajikkeet ovat arempia. Lähinnä Etelä-Suomessa menestyviä ovat euroopan- ja pylväsmarjakuusi (T. baccata) sekä näiden risteyminä syntyneet kartiomarjakuusilajikkeet (T. x media).

Hemlokit ovat kaunisoksaisia havupuita. Ne viihtyvät parhaiten suojaavan verhopuuston suojissa, etenkin nuorina, jolloin ne ovat arkoja kevätahaville ja koville pakkasille. Kasvupaikan suhteen hemlokit ovat melko vaativia. Maan pitää olla kosteata ja ravinteikasta.

Siro lännenhemlokki (Tsuga heterophylla) on oiva valinta eteläsuomalaiseen puutarhaan. Oksiin ilmestyvät koristeelliset sormenpäänkokoiset kävyt. Muita Suomessa käytettyjä lajeja ovat kanadan- (T. canadensis) ja japaninhemlokki (T. diversifolia).

LEENA NURMI, teksti ja kuvat

Jaa artikkeli