Jalo- ja enkelipelargonit tarvitsevat viileän kauden kukkiakseen ensi vuonna.
Kaikki pelargonit saavat olla syksyllä ulkona pitkään, koska ne kestävät kylmää. Kastelua vähennetään ja ruukut siirretään katoksee sateelta suojaan. Ruukut nostetaan sisätiloihin vasta pakkasen alta.
Kaikki kuollut aines altistaa homeelle: huonot lehdet ja kukat poistetaan. Latvoja voi katkaista, jos kasvit eivät mahdu talvehtimaan kokonaisina. Parhaiten pelargonit säilyvät talven yli valoisassa paikassa ja alhaisessa, noin +10 asteen lämmössä. Viileä kuisti on tarkoitukseen ihanteellinen. Lisävalo pitää kasvit virkeinä ja estää versojen venymisen.
Pelargonit eivät lopeta kasvuaan talvella. Siksi niitä on kasteltava, mutta niukasti ja harvoin. Jatkuva märkyys mädättää juuret.
Lisävalosta on hyötyä etenkin kirjavalehtisille lajikkeille, koska niillä on vähemmän yhteyttävää lehtivihreää. Sisätiloissakin pelakuut saattavat säilyä hengissä, jos lämpötila ei nouse yli +20 asteen. Lämpimässä lisävalon tarve kasvaa.
Pelargonit saattavat selvitä talven yli myös pimeässä, kuivahkossa kellarissa. Tosin kosteassa tilassa taudit iskevät versoihin helposti. Myös kellarissa olevia ruukkuja on varovasti kasteltava.
Helmikuun lopulla versot leikataan parin kolmen nivelen pituisiksi. Kastelu on jo reilumpaa ja lannoitus aloitetaan kasvun myötä. Nyt tarvitaan isompia ruukkuja.
LEENA NURMI, teksti ja kuva
