Pihaa sopii kaunistaa myös luonnonperennoilla.
Puna-ailakki
Kun puutarhasta halutaan monimuotoinen ja helppohoitoinen, nousevat luonnonkasvit arvoon arvaamattomaan: ne ovat pitkäikäisiä ja sopeutuneet sekä ilmastoon että maaperään. Näin saadaan hyvä perusta pihapuutarhalle, jossa aratkin kasvit viihtyvät kestävämpien suojissa. Monet lajit kasvavat komeammiksi kuin luonnonvaraisissa oloissa, sillä rakennetussa ympäristössä kilpailua on yleensä vähemmän.
Jotta luonnonperennoista olisi iloa, ne täytyy istuttaa alkuperäistä kasvupaikkaa muistuttaviin valo- ja maaperäoloihin. Esimerkiksi hiekka- ja moreenimaille valitaan lajeja, jotka alun perinkin menestyvät kuivissa ja karuissa olosuhteissa. Varjoiseen nurkkaan perustetaan metsäpuutarha ja lehtomaiseen metsikköön istutetaan siellä viihtyviä kasveja.
Kun kasvit valitaan oikein, ne muuttuvat luonnollisiksi keitaiksi, joita ihminen vain hienovaraisesti ohjailee. Kun villikoille muistaa antaa kasvurauhan ja malttaa jättää syksyn lehdet niille ravinnoksi, menestyminen on taattu.
Maata peittämään
Matalat lajit muodostavat laajoja kasvustoja puiden ja pensaiden alustoille. Keväinen väriloisto on vastustamaton, kun valko-, sini- ja keltavuokot sekä mukulaleinikit availevat terälehtiään. Kukittuaan nämä lajit kuihtuvat näkymättömiin odottamaan seuraavaa kautta.
Lehdoissa ja tuoreissa metsissä viihtyvät myös imikät, kevätlinnunherneet, tuoksumatarat ja pystykiurunkannukset sekä tammivyöhykkeen vaateliaat lehtosinijuuret. Pystykiurunkannus kuihduttaa lehtensä kukinnan jälkeen, muut lehtokasvit pysyvät vehreinä koko kesän.
Yksi parhaimmista maanpeiteperennoista on ahomansikka. Se viihtyy monenlaisissa olosuhteissa, jopa kalliopuutarhassa. Maata peittäviä kasvustoja tekevät myös mesimarja, metsätähti, kielo, ketunleipä, niittyhumala ja ruohokanukka.
Ketunleipä on sopeutunut kasvamaan metsäkasvillisuuden suojissa, myös metsätähti menestyy hyvinkin varjoisilla paikoilla. Kielo on metsän reunamien ja valoisien lehtojen kasvi. Ruohokanukan valkoiset terälehdet ovat verson ylälehtiä, joiden keskelle muodostuu rypäs sinimustia kukkia. Syksyllä kasvulehdet saavat punaisen tai sinipunaisen ruskavärin.
Pystykiurunkannus.
Niityn kaunottaret
Näyttävimpiä luonnonperennoja ovat kellokasvit. Myös päivänkakkarat, huopaohdakkeet, puna-ailakit ja tähkätädykkeet koreilevat kukillaan. Harjupuutarhassa ja kuvilla paahteisilla rinteillä menestyvä mäkitervakko on komea alkukesän kukkija.
Rohtorasti, hiirenvirna, kirjopillike, kannusruoho, nurmikaunokki, kyläkurjenpolvi, rantavehnä, nuokkukohokki ja keto-orvokki niin ikään sopivat pihaan.
Luonnon kukkakasvit ovat mainioita niukkaravinteisten niittyjen ja -ketojen kaunistajia. Niiden sekaan voi istuttaa vähän jalostettuja, heinänkin seassa selviytyviä maatiaisperennoja.
Kivikkotarhan parhaimpia ovat ketoneilikka ja kangasajuruoho. Myös mykerökukkaisiin kuuluva kissankäpälä levittäytyy suotuisissa oloissa mattomaiseksi kasvustoksi. Kaksikotisen käpälän valkoisissa mykeröissä on vain hedekukkia, vaaleanpunaisissa emikukkia. Kallioisille paikoille sopivat myös sianpuolukka, iso- ja keltamaksaruoho sekä kivien oloihin hyvin asettuva kallioimarre.
Keto-orvokki.
Varjossa viihtyvät
Metsäpuutarhan siimeksessä viihtyvät kasvit, jotka pärjäävät oksien välitse siivilöityvän auringonvalon turvin. Saniaiset, kuten kivikkoalvejuuri ja kotkansiipi, muodostavat reheviä kasvustoja. Ruotsin lipun väreissä koreileva lehtomaitikka on upea tuoreiden metsien kasvi.
Purppurakukintoisen maariankämmekän luontaiset kasvupaikat löytyvät suoniityiltä, korvista ja muilta kosteilta paikoilta.
Heinät ovat hyviä täydentäjiä. Varjossa menestyvät metsäkastikka, metsälauha, nuokkuhelmikkä ja kevätpiippo,
Komeakukkainen keltakurjenmiekka viihtyy ravinteikkaissa jokivarsissa ja suojaisissa lahdissa. Puutarhassa kurjenmiekka sopii lammikoiden ja purojen vehreyttäjäksi. Samantapainen on keväällä kukkiva rentukka. Rantatädyke menestyy rannoilla, mutta kasvaa myös pientareilla ja kedoilla. Järvien ja lampien lumpeet avaavat kukkansa vain valoisaan aikaan.
Kissankello.
Suuhun pantavaa
Luonto tarjoaa monenlaisia villivihanneksia ruuanlaittoon, voipa niitä viljellä kotipihallakin.
Aivan kaikkia vuohenputkia, poimulehtiä ja nokkosia ei kannata kitkeä, osan voi jättää kasvattamaan kevätsyötävää.
Ahomansikka antaa makeita marjoja, mutta myös sen lehdet voi käyttää teen raaka-aineeksi. Pähkinäpensas tuottaa syötäviä hasselpähkinöitä. Metsäpuutarhassa satoa antavat myös mustikka ja puolukka.
Humala kuuluu Etelä- ja Keski-Suomen ranta- ja puronvarsilehtojen alkuperäiskasvustoon. Parhaiten humala viihtyy osittain varjoisalla ja runsasmultaisella paikalla.
Kissantasku.
Mistä luonnonkasveja?
Luonnonkasvien taimia voi siirtää omalle pihalle vain maanomistajan luvalla. Siementen keruu sen sijaan kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Rauhoitetut ja uhanalaiset kasvit on tietenkin jätettävä omille paikoilleen.
Luonnonkasvien taimia lisäävät muiden muassa Perennataimisto Heino Rasimus, Särkän Perennataimisto ja Terolan Taimitarha. Luonnon- ja niittykasvien siemeniä myyvät esimerkiksi AhonAlku, Kukkiva Niitty ja Suomen Niittysiemen Oy.
Suuri osa luonnonkukkien siemenistä itää jo syksyllä, osa lajeista vasta saatuaan kylmäkäsittelyn. Paras kylvöaika on elokuun lopulla tai syyskuussa: syksyllä itävät ehtivät taimettua ja keväällä orastuvat pystyvät käyttämään kosteuden hyväkseen.
Ruukkukylvöt asetellaan hiekka-alustalle ja peitetään lumella tai haudataan kukkapenkkiin. Osa lajeista kasvattaa ensimmäisenä kesänä lehtiruusukkeen ja kukkii vasta seuraavana vuonna.
LEENA NURMI, teksti ja kuvat
