Joulua on juhlistettu kukkasin jo pitkään.
Hyasintti on vanhin, rakastetuin ja eniten myydyin joulukukkamme. Hurmaavasti tuoksuvia sipulikukkia on kasvatettu suomalaisissa kartanoissa jo 1700-luvulta asti. Joulukukaksi hyasintti tuli kuitenkin vasta 1860-luvulla, kun hollantilaiset keksivät keinon saada kukkavarren puhkeamaan keskellä talvea.
Suomessa vaaleanpunaisia hyasintteja esitteli ensimmäisenä helsinkiläinen puutarhuri Christian Bohnhof kukkakauppansa näyteikkunassa jouluna 1879. Alun perin hoikkavartinen ja harvakelloinen hyasintti on nykyään tiheä- ja runsaskukkainen.
Tuoksuvien joulukukkien tarjonta lisääntyi muutama vuosikymmen myöhemmin, kun kielo ja hyödetyt syreenin oksat yleistyivät aikalaisten kodeissa. Etenkin kielosta tuli nopeasti suosittu, sillä sen juurakoita saattoi kerätä syksyin itsekin ja hyötää kukkaan talvella. Nykyään kieloja ja syreenejä näkee enää harvoin, sillä helpommin viljeltävät lajit ovat syrjäyttäneet ne.
Vuosisadan vaihduttua joulukukat yleistyvät ja monipuolistuivat. Kukkakapoista voitiinkin 1900-luvun alussa ostaa niin kamelioita, jouluruusuja, annansilmäbegonioita, tulppaaneita, tasetteja kuin joulukaktuksiakin. Nykyisin etenkin jouluruusu on tullut uudelleen suosioon. Viileällä kuistilla viihtyvä jouluruusu onkin ihastuttava ja kestävä talven ajan kukka.
Joulutähti on Euroopan joulukukkamarkkinoiden ehdoton ykkönen. Väli-Amerikasta kotoisin oleva joulutähti on luonnossa nelimetrinen pensas, jonka latvalehdet värittyvät punaisiksi lyhyessä päivässä. Maailmalle kasvi tuli tunnetuksi 1820-luvulla Yhdysvaltain ensimmäisenä Meksikon suurlähettiläänä toimineen Joel Roberts Poinsettin kautta. Hän keräsi komeasta kasvista pistokkaita ja jakeli niitä puutarhanhoidosta innostuneille tuttavilleen.
Joulutähteä yritettiin kasvattaa joulukukaksi jo sata vuotta sitten, mutta parin metrin mittaiset versot eivät oikein soveltuneet sisätilojen koristeiksi. Norjalaiset tutkijat jalostivat kasvista 1960-luvulla uusia lajikkeita ja kehittivät viljelytekniikan, jolla joulutähti saatiin nykyisen kokoiseksi. Suomeenkin uusi malli saapui tuota pikaa.
Punainen väri on edelleen suosituin, mutta nykyisin myös valkoinen väri viehättää yhä useampaa. Joulutähden myyntiaikakin on pidentynyt, sillä sitä näkee syystähden nimellä kaupoissa jo lokakuussa.
Jaloritarinkukat, joita kutsutaan myös amarylliksiksi, kehitettiin 1800-luvun lopulla. Joulukukiksi nämä eteläisestä Afrikasta kotoisin olevat sipulikukat tulivat 1970-luvulla, kun ne onnistuttiin kukittamaan talvella. Alkuun ritarinkukkienkin kukkavarret olivat pitkiä ja honteloita.
Nykyisin upean väriset ja suurikukkaiset ritarinkukat ovat entistä suosituimpia joulukukkia, joiden myynti alkaa jo marraskuussa. Ovathan ne helppohoitoisia ja pitkään kukkivia useamman kukkavarren ansiosta. Vahattu sipuli on viimeisin villitys: komeasti kukkivan uutuuslajikkeen voi asetella esimerkiksi laakeaan astiaan, eikä edes kastelua tarvita.
Ruukkuatsalea yleistyi joulukukkana samoihin aikoihin kuin ritarinkukat. Atsaleoita oli toki pidetty huonekasveina Suomen säätyläiskodeissa jo 1800-luvun puolivälistä lähtien, mutta tarkka hoito ja viileä, mutta valoisa säilytys syksyllä ennen jouluista kukintaa olivat vaivalloisia. Nykyisin nuppuiset atsaleat ovat varsin edullisia ja kestävät pitkään kotona, kunhan niitä muistetaan kastella tarpeeksi.
Madagaskarin kukkasaarelta kotoisin oleva alun perin punakukkainen tulilatva siirtyi asuinhuoneiden ikkunalaudoille 1920-luvun lopulla. Seuraavalla vuosikymmenellä mehikasvi valloitti Pohjoismaat, ja siitä lähtien sen suosio on ollut taattu. Joulukukaksi helppohoitoinen ja kestävä tulilatva tuli 1990-luvulla.
