Leikkikalun pitää kestää. Näin ajatellaan Suomen vanhimmassa puulelutehtaassa.
95 vuotta täyttänyt jyväskyläläinen Juho Jussila Oy pitää tavoitteet korkealla. Se haluaa valmistaa leluja, jotka kaivetaan esille vintin perukoilta aina uuden sukupolven parkaistessa. Tavoitteeseen pääsee, kun valmistaa lelut kestävästä, kotimaisesta koivusta.
Lisäksi vaaditaan puuntyöstötaitoa. Tehtaalla on myös tieto siitä, millainen lelu kestää aikaa. Myydäänhän sen vanhinta tuotetta, yli yhdeksänkymmentä vuotta sitten kehiteltyä Fortuna-peliä edelleen.
Yrityksen tarinan voidaan jopa katsoa alkaneen Fortunasta. Niin suuri läpimurto, suorastaan sensaatio, se aikanaan oli. Lautapelin kehitti yrityksen perustaja, opettaja Juho Jussila, joka halusi opettaa matematiikkaa pelin avulla. Fortunaa alettiin valmistaa vuonna 1926 ja jo parin vuoden kuluttua sitä vietiin Englantiin.
Britteinsaarilla Corinthian Bagatelle -nimellä myydystä pelistä tuli hyvin suosittu. Sen ääressä viihtyivät niin kuuluisat urheilijat kuin näyttelijätkin. Jopa kuninkaallisessa hovissa lumouduttiin seuraamaan pienen kuulan liikkeitä pitkin lauta-alustaa. Fortunaa vietiin Englantiin monen vuoden ajan 250 000 kappaleen vuosivauhtia.
”Juho Jussila oli selkeästi oman aikansa pelitalo. Vasta vuonna 1937 lelujen myynti ylitti pelien myynnin”, tehtaan myyntipäällikkö Harri Savo sanoo.
Vanha tuttu museossa
Aika ei ole vienyt pelin lumoa, vaan Fortuna on edelleen yksi lelutehtaan myydyimmistä tuotteista.
Yksi ensimmäisistä Fortuna-peleistä on nähtävillä tehtaanmyymälän vieressä, pienessä lelumuseossa Seppälänkankaalla. Siellä on esillä muitakin yrityksen valmistamia puupelejä ja -leluja. Museon lasiseinien äärellä moni vierailija onkin ilahtunut löydettyään rakkaan, jo välillä unohtamansa lelun: auton, jolla päryytteli pitkin räsymaton raitoja tai puunuket, jotka nimesi naapureiden mukaan. Moni muistaa myös opetelleensa ynnä- ja miinuslaskuja helmitaulun avulla ja säilyttäneensä kyniä puupenaalissa.
”Puupenaalissa kynät eivät taittuneet poikki. Ne olivat arvokkaita. Lukukaudessa sai vai yhden kynän”, Savo kertoo.
Museossa huomaa, miten pitkä historia monella nykylelulla on. Askare-lelu, jossa erimuotoisia puupalikoita pudotetaan laatikkoon sekä Hakka puuvasaralla lyötävine tappeineen ovat jo seitsemänkymmentävuotiaita. Vanhimpiin leluihin kuuluvat myös henkilöjuna, rullajakkara ja keinuhevonen. Vain niiden valmistustapa ja väri on saattanut vuosikymmenten aikana muuttua.
Esimerkiksi keinuhevosen jokainen osa työstettiin ennen yhdestä puukappaleesta. Se ei enää tänä päivänä onnistu laatukoivun heikon saatavuuden takia. Hevonen saatettiin myös maalata harmaaksi, kun se nykyään on useimmiten punainen. Tosin keinuhevosta näkee tänä päivänä jo muunkin värisenä.
”Olin pitkään muita värejä vastaan, kunnes eräs asiakas soitti ja sanoi, että haluaa hevosen mustana, maksoi mitä maksoi. Siitä tulikin hieno”, Savo kehuu ja mainitsee mustaa ja valkoista keinuhevosta menevän nykyään sisustustuotteiksi.
900 kilpailijaa
Puulelujen valmistaminen lähtee raaka-aineen valinnasta. ”Jussilan raaka-aine alkaa muodostua, kun koivu täyttää neljäkymmentä vuotta”, Savo aloittaa.
”Haemme sekametsässä kasvanutta, tiheäsyistä ja mielellään värivirheetöntä puuta, jossa ei ole ruskotäpläkärpäsen toukan tekemää vioitusta. Ikävä kyllä sellaista alkaa olla vaikea löytää.”
Tehtaalle kelpuutetusta koivusta sorvataan ja työstetään lelujen osia. Lelut kootaan, maalataan ja pakataan.
”Koetamme tehdä kaiken viimeisen päälle. Yleisin reklamaation aihe on pakkausvirhe. Niitä saattaa tulla yhdestä kahteen vuodessa.”
Leluja toimitetaan myyntiin sekä kotimaahan että ulkomaille yli kolmeenkymmeneen maahan. Savo kertoo, että heidän Jukka-tuotemerkkinsä on etenkin Kaukoidässä hyvin suosittu. Yritys onkin tehnyt kauppaa Japaniin yli neljäkymmentä vuotta.
Ulkomaisia kontakteja ja näkyvyyttä Juho Jussila hakee osallistumalla alan suurimpiin kuuluvaan Spielwarenmesse-messutapahtumaan Saksassa. Se on ollut mukana messuilla yhtäjaksoisesti jo viitenäkymmenenä vuonna. Messumatka on vientiyritykselle aina hyvä muistutus kilpailusta.
”Meidän täytyy peilata omaa toimintaamme Keski-Euroopan vastaavaan. Saksassa on noin yhdeksänsataa kilpailijaa ja heillä on monisatavuotinen perinne.”
Lähemmäs kymmenen henkilöä työllistävä ja ainoa suomalainen teollisen mittakaavan puuleluvalmistaja on kuitenkin huomattu isompien rinnalla. Juho Jussila on kutsuttu lelualan edunvalvontajärjestöön, joka muun muassa vaikuttaa leludirektiivin sisältöön.
Klassikkolelun resepti
Tällä hetkellä yritys valmistaa noin neljääkymmentä erilaista puulelua tai -peliä. Joukossa on jo aiemmin mainittujen lisäksi muitakin klassikkotuotteita, kuten Jalkapallopeli, Bingo, Korona ja Satajalka.
”Kymmenen prosenttia tuotemäärästä tuo kahdeksankymmentä prosenttia liikevaihdosta”, Savo kuvaa suosituimpien lelujen kysyntää.
”Uusia tuotteita tulee ja menee, mutta vanhoja kysytään”, Maija Jussila-Savo vahvistaa. Hän on lelutehtaan toimitusjohtaja neljännessä polvessa.
Jatkuvan kysynnän vuoksi yritys voikin keskittyä valmistamaan vanhoja, hyväksi todettuja leikkikaluja ja kehittää uusia tuotteita vain hiljalleen, ajan kanssa. Ja miksipä pyörää keksimään uudelleen? Jo 95 vuotta sitten tiedettiin olennaisin.
”Lapsia kiinnostaa käsillä tekeminen. Ja kun saa tehdä pienestä, niin se kiinnostaa myöhemminkin. Silloin lapsi oppii oivaltamaan erilaisia asioita”, Jussila-Savo miettii.
Koululaisen laskutaito kehittyy Fortuna-pelin tiimellyksessä, taapero ilahtuu löytäessään erimallisille palikoille sopivat kolot tai onnistuessaan hakkaamaan puutapit alas. Lelutehtailijan mielestä lelulla onkin oltava jokin tehtävä.
”Joutavanpäiväistä tuotetta ei viitsi tehdä eikä myydä. Pitää miettiä kasvatetaanko me aktiivisia vai passiivisia ihmisiä. Hyvä tuote on yksinkertainen, mutta samalla älykäs.”
