Omenapuuvanhuksille ei heti tarvitse näyttää kirvestä. Omenapuita voi keventää karsimalla ja lyhentämällä repeilyalttiita oksia.
”Oksa leikataan aina haarasta, jotta puun nesteet pääsevät kulkemaan oksistossa. Näin säilyy myös kaunis muoto, eikä puu ala näyttää luudalta. Jos oksat ovat ratkeamassa, niitä voi sitoa yhteen kuormaliinalla.”
Vanhan omenapuun tilalle ei kannata istuttaa uutta omenapuuta, se ei kasva.
”Siihen käy joku erisukuinen puu, vaikka kirsikka. Jos vanhalle paikalle haluaa nimenomaan omenanpuun, kanto on kaivettava pois ja istutuspaikalle vaihdettava uusi multa.”
Kun vanha puun aika on tullut luopua elämästä, rungon voi jättää lepäämään pihalle asukkaiden ja pieneliöiden iloksi.
Uusi puu voi olla kotimainen jalostamaton laji, kuten esimerkiksi koivu, kuusi, mänty, pihlaja – tai miksei jokin jalo lehtipuu, kuten saarni, tammi, vaahtera tai etelämpänä viihtyvä hevoskastanja. Nyrkkisääntö on, että taimet kannattaa hankkia mahdollisimman läheltä.
Kotimaisia puuntaimia saa puutarhamyymälöistä. Metsätaimitarhoista taas löytyy erikoisuuksiakin, luonnossa syntyneitä mutaatioita, kuten punalehtistä koivua.
Metsäpuita voi siirtää myös luonnosta maanomistajan luvalla.
”Kuuset siirretään hyvin pieninä – isompana siirrettäessä mukaan on otettava iso juuripaakku. Lehtipuut siirretään silloin, kun niissä ei ole lehtiä.”
Uudet taimet eivät pärjää isojen, vanhojen pihapuiden lomassa. Niiden isot varjot ja valtavat juurakot tukahduttavat pikkupuut.
”Jos vanhan puun läheisyyteen haluaa istuttaa uuden, kannattaa käyttää kuitukangasta, niin sanottua juuriestettä, joka laitetaan pystyyn noin 40 senttiä syvään ojaan. Näin vanhan puun juuret eivät tunge uuden reviirille.”
