Takana metsä, alhaalla avara pelto. Kirpeä pakkanen ja tuli leivinuunissa. Pienet epäkohdat eivät haittaa, kun sekä kaksi- että nelijalkaiset asukkaat voivat hyvin.
Lumisessa maisemassa siintää siniharmaa tupa, punainen navetta ja ulkosauna ruutuikkunoineen. Kun Tiina Kangas-Oljemark ajeli ensimmäistä kertaa pellonviertä kohti myytävän maatilan pihaporttia, tunsi hän tulleensa kotiin.
”Oli loppukesä, kaikki kukat kukkivat ja avara maalaismaisema hiveli silmääni. Se oli rakkautta siinä silmänräpäyksessä. Mielestäni kaikki kauneus tekee hyvää ihmiselle. Sielu lepää ja tulee seesteinen olo.”
Tiinalle oli tärkeää, että myös hänen poikansa Xander piti paikasta. Tunnelma oli kotoisa, eikä talo vaatinut lainkaan remonttia. Ostopäätöstä ei tarvinnut miettiä.
”Olin jo pitemmän aikaa kaivannut maaseudun rauhaan ja seurannut myynti-ilmoituksia eri alueilta. Tilan sijainti Porvoon ja Askolan välillä oli hyvä. Ajattelin, että hevosenikin varmasti viihtyisivät isossa tarhassa metsäisen rinteen suojissa, josta ne näkevät kauas aukealle pellolle.”
MAALAISKOTI PORVOOSSA
4 huonetta + tupakeittiö + 2 kylpyhuonetta ja pihasauna 1,6 hehtaarin tontilla
Täällä asuvat Tiina Kangas-Oljemark ja hänen poikansa Xander sekä Bubbleskoira ja hevoset Tino ja Cazador
Koti on parhaimmillaan, kun se on rakkauden koti.
Leivinuunin lämmössä
Nyt muutosta on kulunut neljä vuotta. Lumi on peittänyt puut ja pellot. Maisema huokuu maaseudun hiljaisuutta. Tiina on täyttänyt hevosten heinäverkot ja kantanut juomavettä.
”Hevosten juomaveden otan talosta, joten vesiämpäreitä tulee kannettua kolmelle hevoselle monta kertaa päivässä. Se käy työstä, mutta illalla saatan samalla jäädä ihailemaan kirkasta tähtitaivasta. Eihän tätä aina talvipimeällä jaksaisi kuin rakkaudesta lajiin, ja tähän maatilaan”, miettii Tiina Bubbles-koiran juoksennellessa hänen kintereillään.
Pakkaspäivien pelastaja on tuvan iso leivinuuni. Kun uunissa polttaa hyvän määrän isoja leivinuunipuita, huokuu tupa lämpöä, jota riittää pariksi päiväksi. Lämmin tupa on kodin sydän. Siellä viihtyvät niin vieraat kuin oma perhe.
”Maalaan ja askartelen usein keittiönpöydän ääressä. Monesti pöydällä on valtava torni erilaisia taiteilutarvikkeita.”
Tupakeittiö on monitoimitila, jossa tapahtuu paljon.
Rakkaita muistoja
Remonttia talossa ei ole tehty ennen muuttoa eikä sen jälkeen.
”Vaikka en itse olisi valinnut tupakeittiöön ruudullisia tapetteja, ne saivat jäädä. Kotona voisi tehdä ihan loputtomasti töitä, mutta joskus kannattaa miettiä, onko kaikki sittenkään ihan välttämätöntä.”
Keittiön kaappeihin Tiina vaihtoi vain vetimet. Leikkisästi jokaisen kaapin vedin on erilainen. Laatikostot saivat vanhojen vetimien tilalle tuplavetimet erilaisista nuppivetimistä. Kodin juju ovat lukuisat pienet yksityiskohdat ja aarteet.
”Olen halunnut nostaa rakkaita asioita esille. Isoäitini vanha helminauha kynttilöiden välissä on kunnioittamassa esivanhempiani. Pitsiliina on mummin tekemä ja hopeiset kynttilänjalat olen saanut isoenoltani.”
Vanha iso apteekkarin lipasto emalikyltteineen on Tiinan isältä, joka pelasti itselleen samanlaisen lipaston apteekista Kotkasta. Makuuhuoneen pitkä ikkunalauta on täynnään sileäksi hioutuneita kiviä ja simpukoita. Kaikki ovat itse poimittuja ja tuotu ympäri maailmaa. Jokaisella niistä on oma tarinansa.
Elämä järjestyy luontevasti uunin ympärille.
Parhaat varhaisperunat
Makuuhuoneessa lipaston päällä on kehystettynä vanha maatilasta otettu ilmakuva.
”Tilaa ovat 1940-luvulla asuttaneet Karjalasta saapuneet evakot. Talo on kunnan kirjojen mukaan rakennettu vuonna 1948. Saunamökki on todennäköisesti taloa vanhempi.”
Monilla kyläläisillä on pitkä historia paikkakuntaan. Lähipeltoja viljelee edelleen naapuri, jolle talo on ollut mummola.
”Minusta oli ihanaa, kun hän varovasti kysyi sopisiko taloa tulla katsomaan, koska oli viettänyt täällä paljon aikaa pikkupoikana. Kylällä asuu edelleen monia, joille kotimme on ollut läheinen ja tärkeä paikka.”
Tiinasta on ollut hauskaa ja mielenkiintoista kuulla tarinoita, jotka liittyvät taloon, tilaan ja siellä vietettyyn elämään.
”Aiemmin navetassa on asunut hevonen, lehmiä ja sonneja. Täältä on kuulemma myös saanut parhaat varhaisperunat.”
Tino-hevonen ja Bubbles-koira pääsivät pihakierrokselle Tiinan kanssa.
Täydellisyyttä ei tarvita
Neljän vuoden aikana niin heinän- ja oljentuottajasta kuin maankääntäjästäkin on muodostunut Tiinalle mukava yhteisö ja verkosto.
”Maatöiden ja heinäkauppojen yhteydessä usein juttelemme muutkin kuulumiset. On ollut hienoa tutustua paikallisiin tuottajiin ja kuulla kuinka heillä menee.”
Talvi teettää enemmän töitä kotona, etenkin jos on kylmä tai lunta sataa paljon. Tiina lämmittää pääosin polttamalla puita tulisijoissa.
”Vaikka joskus on erilaisia hankaluuksia käytännön asioiden hoidossa, epäkohtiin ei mielestäni kannata takertua. Rakkaus kotia, perhettä ja eläimiä kohtaan silottaa arkea paljon. Täydellistä ei tarvitse olla. Jos kaikilla rakkailla ja eläimillä on hyvä olla, ovat epäkohdat lopulta aika pieniä.”
Porvoon kaupoille tai Askolaan hurauttaa autolla vartissa. Silloin tällöin Tiinasta on mukava päästä myös muualla käymään. Silloin apuun tulevat vanhat tai uudet ystävät, joista on mukava käydä hoitamassa hevosia.
”Onneksi on ystäviä, jotka suorastaan kysyvät saisivatko tulla katsomaan hevosia. Tallilla muut asiat unohtuvat ja isojen eläinten läheisyys ja hoitaminen on heille hevosterapiaa. Ja minä saan tarpeellisen hengähdystauon.”
Mustan Cazadorin ja ruskean Tinon hevosenleikkiä on aina hauska seurata.
Pysähdyttäviä hetkiä
Talven pimeys on Tiinan mielestä kaikesta huolimatta voimavara. Se tuo ilmoille eri ulottuvuuden kuin kesä valoisine öineen.
”Pimeydessä on oma hohtonsa. Etenkin kun on aivan äänetön talviyö, valkea lumi ja taivaalla loistavat tähdet. Täällä vierailee myös erilaisia luonnoneläimiä. Kettuja, jäniksiä ja kauriita. Orava keksi tehdä pesän navetan räystään alle.”
Syysaikaan alhaalla avautuvilla isoilla pelloilla kulkee erilaisia lintuja. Myös kurkia ja joutsenia. Ennen syysmuuttoa hanhia saattaa parveilla tuhansittain.
”Muistan elävästi, kun ensi kertaa koin valtavan parven lentoon lähdön. Olin jo hetken kuullut pellolta mahtavaa kaakatusta. Sitten se aivan yhtäkkiä loppui. Siinä samassa tuhannet linnut olivat siivillään. Tunsin lentoonlähdön aiheuttaman ilma-aallon. Sydämeni hyppäsi kurkkuun. Kesti hetken ennen kuin tajusin mitä tapahtui. Se oli aivan huikea tunne.”
Kun tällaisia pieniä suuria asioita tapahtuu, Tiina ei voi olla haltioitumatta. Luonto on niin viisas, kaunis ja sykähdyttävä.
”Aina kun tulen kaupungista ja ajan kotiportille, minulle tulee hyvä olo. Rakkaus tilaan on jatkunut ensikohtaamisesta saakka. Kauneus ja rauha mitä maisema huokuu, luo levollisuuden. Kaikki on hyvin.”
