Nyt päästään möyrimään kasvimaalle, ja ensiksi tarkastetaan maan hyvinvointi. Tuttujen lajien lisäksi voi kokeilla vaikka bataatin tai soijapavun kasvatusta.
Itse kasvatetut kasvikset maistuvat ja tuovat mukavan lisän omavaraisuuteen. Varhaisesta sadosta nautitaan suoraan maasta, ylimäärä säilötään talven varalle.
Pakasteeseen sopivat esikeitettyinä esimerkiksi herneet, pavut ja maissi. Varastoporkkanat, punajuuret, kaalit ja muut myöhäislajikkeet säilyvät kellarissa pitkälle talveen. Hyvin kuivatut sipulitkin pysyvät syömäkelpoisina jopa kevääseen asti.
Kasvulle hyvä perusta
Viljelyn onnistuminen edellyttää elävää ja hyväkuntoista maata. Köyhässä maassa on vain vähän eliöitä ja eloperäinen aines hajoaa heikosti. Viljelykierto eli kasvien kasvattaminen vuosittain eri kohdassa kannattaa pienelläkin kasvimaalla. Huonokuntoista maata on parannettava. Tiiviiseen savimaahan muokataan 5–10 sentin kerros esimerkiksi hiekkaa. Helposti kuivuviin ja karkeisiin hiekkamaihin sopii puolestaan savi tai eloperäinen aines. Komposti on erinomainen maan rakenteen ja elävyyden parantaja kaikille maalajeille.
Riittävä kalkitus parantaa maata ja ravinteiden imeytymistä. Puutarhaan sopii magnesiumia sisältävä dolomiittikalkki. Myös puhdas tuhka vähentää maan happamuutta. Liikaa tuhkaa ei kuitenkaan kannata levittää. Perustamisaiheessa määrä on noin 50 litraa aarille, ylläpitokalkitukseen riittää vajaa ämpärillinen muutaman vuoden välein. Kasvin tarvitsemia ravinteita saadaan maahan keinolannoitteista, eläinten lannasta, kompostista tai maahan käännettävistä maanparannuskasveista.
Kosteus hyödyksi
Maan muokkaukseen päästään keväällä heti, kun maa on kuivunut sen verran, ettei multa tartu kenkiin ja kokkareet hajoavat helposti. Liiallista muokkausta kannattaa välttää, jotta hyödyllisten eliöiden elämä ei häiriinny. Pinta tasoitetaan haravalla ja samalla kerätään esiin nousseet kestorikkakasvien juuret. Kylvöihin ryhdytään mahdollisimman nopeasti muokkauksen ja haravoinnin jälkeen, jotta maassa oleva kevätkosteus ei ehdi haihtua. Kosteutta pidättävään maahan tehdyt kohopenkit lämpenevät keväällä nopeammin kuin tasamaa. Helposti kuivuvaan maahan kylvörivit vedetäänkin mieluummin tasaiselle. Kuorettuvilla hieta- ja hiesumailla kylvövaot kannattaa peittää hiekalla, se helpottaa orastuvien taimien työntymistä esiin.
Kateviljelyssä maata ei muokata lainkaan, vaan pintaan lisätään paksu kerros eloperäistä ainetta sitä mukaa, kun se maatuu. Muokkauksen hoitavat lierot ja muut pieneliöt. Kateviljely kuohkeuttaa maata, pitää rikkakasvit kurissa ja vähentää kastelun tarvetta.
Hitaasti itävät ensin
Vihannesten kylvöaika vaihtelee huhtikuun lopusta kesäkuun alkuun. Ensimmäisinä ripotellaan maahan hitaasti itävien porkkanan, persiljan, palsternakan ja mustajuuren siemenet. Nopeakasvuisia lajeja, kuten retiisiä, tilliä ja salaatteja voi kylvää useamman kerran kesässä.
Härkäpavun siemenet itävät kylmässäkin, joten sille sopii aikainen kylvö. Sen sijaan papu, sokerimaissi ja avomaankurkku kylvetään vasta, kun maa on lämmennyt riittävästi eli reilusti yli 10 asteeseen. Liian kylmässä maassa itäminen on hidasta ja heikkoa, ja pahimmassa tapauksessa siemenet mätänevät. Lämpimässä sirkkalehdet tupsahtavat näkyviin tuota pikaa ja kasvu on nopeaa. Kasvuharson alle kylvö onnistuu viileämmässäkin.
Pitkän kasvukauden vaativat lajit istutetaan taimista. Ensimmäisinä ovat vuorossa viileää yölämpötilaa sietävät lajit, kuten kaalit. Mukulasellerin taimet pääsevät avomaalle vasta touko-kesäkuun vaihteessa kukintariskin takia. Alhainen lämpötila nimittäin saa sellerin virittymään kukkaan, jolloin mukulanmuodostus estyy.
Ulkoilmaan tottuneet, hyvin kastellut taimet istutetaan kasvimaalle mielellään pilvisenä päivänä. Aurinkoinen ja tuulinen istutuspäivä säikäyttää kasvit ja kasvu pysähtyy – taimet alkavat juroa. Taimien riittävä kastelu on tärkeää juurtumisvaiheessa. Pelkkä pintamullan kostuminen estää juuria hakeutumasta syvälle maahan. Lähelle pintaa juurensa kasvattaneista vihanneksista tuleekin poudanarkoja.
Kokeiluun
BATAATISTA (Ipomoea batatis) on viime vuosina tullut kasviharrastajien suosikki. Tropiikin kasvina se vaatii pitkän kasvukauden ja paljon lämpöä, mutta tuottaa syötävää jopa isossa ruukussa. Lehtiä ja nuoria versoja voi syödä pinaatin tapaan. Kasvatuksen voi aloittaa ostotaimista tai kaupan bataateista. Juures istutetaan helmi-maaliskuun vaihteessa vaakasuoraan. Kasvuun lähteneistä versoista otetaan pistokkaita, jotka juurtuvat nopeasti huoneenlämmössä.
Taimet istutetaan ulos yöpakkasten mentyä. Kasvuharso on tarpeen ainakin alkukesällä ja syksyllä, sillä juureksen ihannekasvulämpötila on yli 24 astetta. Rehevästi kasvava ja rönsyilevä bataatti tarvitsee runsaasti kosteutta, joten kastelua ei saa unohtaa. Lyhyenpäivän kasvina se kukkii violetein kukin, kun päivänpituus on alle 11 tuntia. Mukulasato korjataan mahdollisimman myöhään syksyllä.
SOIJAPAPUA (Glysine max) on kasvatettu Suomessa kokeilumielessä kymmenisen vuotta. Pohjolassa viljelyä rajoittavat eniten sen pitkä kasvukausi ja pitkän yön vaatimukset. Ruotsalainen lajike ´Fiskeby´ vuodelta 1940 on yksi harvoista lajikkeista, joka kehittyy hyvin Suomen valoisassa kesässä. Vuorokauden liossa olleet siemenet kylvetään kasvupaikalle touko-kesäkuussa maan lämmittyä vähintään 15 asteeseen. Taimet voi myös esikasvattaa sisällä. Ne istutetaan karaisun jälkeen ulos yöpakkasten mentyä mielellään harson alle. Sato korjataan, kun pavut ovat kypsiä.
