Karavaanari etenee omaan tahtiinsa ja leirytyy sinne, minne nenä näyttää.
Tarkoitus ei suinkaan ollut ryhtyä karavaanareiksi. Volkkariharrastaja Kimmo Hämäläinen, 48, halusi vain ostaa kunnostettavakseen pallokeulaisen Volkswagen Kombiwagenin vuosimallia 1978.
”Tämä auto vain yhtäkkiä ilmestyi pihalle, ja se oli meidän kohtalo”, Kimmo sanoo ja nauraa.
Kymmenen vuotta sitten pallokeula oli surkea näky. Kimmo ahersi pari vuotta ja rakensi bussin käytännössä kokonaan uusiksi.
Vaimo Mirva Hämäläinen, 45, osallistui sisustamiseen. Pariskunta askarteli vanhoista pihakeinun istuintyynyistä takapenkin pehmusteet ja verhoili bussin kaikki istuimet alelaarista löytämillään riippumatoilla.
Levitettävä vuode piti olla siltä varalta, jos autossa joskus haluaisi yöpyä. Samasta syystä Kimmo asensi autoon myös 44-litraisen kylmäkaapin.
Pian jyväskyläläiset huomasivat, että Yellow Submarineksi nimetty bussi oli kätevä sukulointireissuilla. Vanhemmat saattoivat nukkua autossa ja perheen kolme poikaa sukulaisten huomassa sisällä.
Kun lapset varttuivat riittävän vanhoiksi jäämään keskenään kotiin, Mirva ja Kimmo alkoivat reissata kahdestaan. Intohimoisena volkkariharrastajana Kimmo tahtoo ottaa osaa eri puolilla maata järjestettäviin tapahtumiin.
”Talvet ruuvataan ja kesät reissataan”, tiivistää Kimmo.
Reissuista on itse asiassa tullut Hämäläisille erittäin tärkeitä.
”Kun bussi on talvella autotallissa, välillä tulemme tänne istumaan ja fiilistelemään, että voi kun olisi jo kesä”, Mirva paljastaa.
”Useammat iltapalat olemme autossa syöneet”, lisää Kimmo.
Mirva ja Kimmo Hämäläinen unelmoivat Pallokeulareissuistaan koko pitkän talven.
Kun 1970-luvun ajoneuvolla lähtee matkaan, kiire ei saa olla. Mukava ajonopeus on 80–90 kilometriä tunnissa. Siinä vauhdissa kuulee vielä radion ja matkakumppanin äänen.
”Kun ilmastointia ei ole, räppänää joutuu pitämään auki. Siitä kuuluu tietysti tuulen suhinoita.”
Kuskina toimii aina Kimmo. Mirvalla ei – ainakaan vielä – ole lupaa kajota pallukan rattiin.
”Tätä eivät osaa ajaa muut kuin Kimmo ja katsastusmies”, vaimo selventää pilke silmäkulmassaan.
Vanhalla autolla matkantekoa turvaavat aina mukana kulkeva työkalupakki ja isännän turvaverkostot. Jos jotain sattuisi, jostakin löytyisi varmasti toinen volkkaristi jeesaamaan.
Huoltoasemille ja leirintäalueille saapuessaan Yellow Submarine herättää huomiota. Mirva ja Kimmo nauravat, että autossa pitäisi olla peukkulaskuri. Niin usein ihmiset näyttävät heille peukkua.
Pikkupojat puolestaan hullaantuvat bussin persoonallisesta tööttäysäänestä. Kimmo on viritellyt autoon alppitorvet, jotka soittavat meksikolaista La Cucaracha -sävelmää.
Vaikka Hämäläisten matkailuauto on saavuttanut jo kunnioitettavan iän, silmäteräänsä vaaliva Kimmo katsoo tulevaisuuteen luottavaisena.
”Kyllä tämän minun elinikäni kestää.”
Lisää Kimmon ja Mirvan seikkailuista voi lukea Kimmon blogista pallokeula.com.
