Aino Krohnin lagottokoirat löytävät maan povessa piilottelevaa, huippuarvokasta herkkua. Tryffeleitä ylistettiin jo antiikin aikaan, ja ne ovat yhä himoittua herkkua.
Kun Aino Krohn lausuu taikasanat lähdetään etsimään, alkaa talon eteisessä malttamaton kuhina ja vingunta. Koirakolmikko ei tahdo pysyä nahoissaan emännän sitoessa vyölleen saalis- ja koiranherkkupussukat. Rita, Lola ja Roope ovat valmiina syksyisiin nenähommiin. Tryffelit ovat maan kätköissä, mutta ne löydetään!
Yöpakkanen on koskettanut Hämeenlinnan Katumajärven rantoja ja heittänyt oranssinruskean viitan pihapiiriin. Pokrinniemen suuret puut pudottelevat lehtiä kulkijoiden harteille. Rouvan keltaiset kumisaappaat saavat kyytiä hänen harppoessaan vimmaisesti etenevän koiratrion perässä.
Valtatie 10 kohisee taustalla, kun saavumme pienelle Kutalanjoelle ja suuntaamme joenvartta kohti etelää. Ruohikolla on kerros kuihtuneita terijoensalavan lehtiä, joiden seassa villavat tassut rapistelevat. Yhtäkkiä kolmikko havahtuu. Hetken ne hyörivät ympyrää ja työntävät sitten kuononsa lehtien sekaan. Alkaa ahnas tonkiminen ja rupsuttaminen; pienet kirsut ovat mullan peitossa, tassuja ei säästellä – ne ovat tehokas kaivinapu.
Kuva iStock
Huteja vain harvoin
Ainolla on ollut italialaisia lagotto romagnoloja viitisentoista vuotta. Innostuksen hän sai ystävältään Jaana Lamppu-Blickiltä, jonka Siiri-lagotto oli yksi tryffelinmetsästyksen uranuurtajakoiria Suomessa. Siirin pentu, nyt jo edesmennyt Toto, oli Ainon ensimmäinen tryffelikoira. Sen ilmiömäisistä taidoista on ollut laajalti iloa, sillä Toton avulla koulutettiin useita tryffelinetsijöitä.
”Toto oli harvinaislaatuinen koira. Se meni etsiessään outoon tilaan, aivan kuin olisi ollut transsissa”, Aino muistelee.
Toton kanssa hän löysi 50-grammaisen, näillä leveysasteilla harvinaisen mahtitryffelin. Suurin kertasaalis oli 5,5 kiloa, josta osa myytiin helsinkiläiseen gourmetravintolaan.
Ritan, Lolan ja Roopen toiminta on vauhdikasta ja näyttää kilpakaivamiselta. Kuka löytää ensin? Ainon on oltava koko ajan silmä tarkkana napatakseen saaliin itselleen.
”Nämä eivät yleensä tee huteja. Kun ne kaivavat, jotain siellä on.”
Ja jo samassa Roope on rassannut maan alta oliivinkokoisen, multaisen kikkareen.
”Hyvä poika, taitava poika!”
Tryffeli mulle, koirannami sulle. Roope näyttää iloiselta ja ylpeältä.
Aino juttelee vielä Roopelle, kun Lola jo toisaalla pyörittelee rypäleenkokoista pallukkaa. Yhtäkkiä sieni on kadonnut. Hotkaisiko se sen? Niinkin voi joskus käydä.
Alun perin lagotot toimivat Romagnassa vesikoirina, kalastajien ja linnustajien noutavina apureina. Suoalueiden kuivattamisen jälkeen italialaiset keksivät käyttää niitä tryffeleiden etsintään samaan tapaan kuin ranskalaiset hyödyntävät sikoja.
”Lagotoilla on herkkä nenä, vahva kaivamisrefleksi ja melko vähän riistaviettiä”, Aino luettelee tryffelinpyytäjien ydinominaisuuksia.
Hän pitää yhdessä tyttärensä kanssa Rosagrus-nimistä kenneliä, jossa tyttären kasvattama rotu on sininenpicardienspanieli ja Ainon lagotto. Italia on Ainolle tuttu maa, sillä hän asui siellä aikoinaan neljä vuotta. Kielitaidon ja kontaktien ansiosta hän käy itse noutamassa pentuja tutulta toscanalaiselta kasvattajalta.
Rita ja Lola ovat saman apajan äärellä. Roope tarkistaa omaa hajujälkeään taustalla ja Aino pitää hihnat järjestyksessä.
Mato ehti ensin
Koirien pyyntivimman herättäminen vaatii opetusta, joka aloitetaan jo pienenä ja jota hiotaan koko niiden elinaika.
”Kun pennut ovat vastasyntyneitä, hieron emon nisiin tryffeliä. Pentujen kasvettua niiden kanssa tehdään etsimisharjoituksia niin, että tryffelinäyte on purkissa, jonka kannessa on muutama reikä. Alussa jo purkin haistamisesta tulee palkkio. Sitten alan piilottaa tryffelipurkkeja erilaisiin paikkoihin.”
Tryffeleiden arvo mitataan hienostuneen maun lisäksi hinnalla. Italiassa kasvavasta valkotryffelistä on maksettu jopa 5 000 euroa kilolta. Suomesta löytyy 3–5 tryffelilajia, joista yleisin on pohjantryffeli. Lajeista monet elävät symbioosissa tammen tai pähkinäpuiden kanssa, mutta kokemuksesta Aino tietää, että tryffeleitä voi löytyä lähes mistä tahansa. Hän käy useimmiten tryffelissä lähiseudullaan terijoensalavien alla.
”Kaiken kaikkiaan Hämeenlinna on tryffeleiden kannalta hyvä paikka, sillä tämä on vanhaa maatalousmaata. Olemme löytäneet niitä jopa omasta pihasta koivujen alta.”
Keskieurooppalaisista jalopuista tunnettu Aulangon puistometsäkään ei ole kaukana, mutta sinne Aino ei ole rohjennut viedä koiria tonkimaan. Tryffeleiden kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, koska siinä maan pintaa rikotaan.
Tryffelisato riippuu sääolosuhteista. Kuivan kesän jälkeen sieniä on vähemmän ja ne ovat pieniä.
”Nämä löytävät pienetkin, joskus nousee vain muutaman millin kokoisia. Ne jätän maahan.”
Rita pöllyttää aikansa lehtikasaa ja lopulta maanpinnalla koreilee mallikas yksilö, joka tosin osoittautuu pettymykseksi.
”Voi Rita, tässä on vain kuoret jäljellä. Mato on näköjään kalunnut sisällön.”
Aamuinen pyyntireissu tuottaa pussinpohjallisen saalista. Tummien, epäsymmetristen palleroiden nimi on selvästi matkittu kaakaopintaisesta tryffelisuklaasta. Sienen ja pähkinän tuhti aromi yhdistettynä mausteiseen, petrolimaiseen vivahdukseen herättää ruokahalun pelkästä nuuhkaisusta.
Sienen huumaava tuoksu lietsoo myös mystiikkaa. Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset uskoivat tryffeleiden terapeuttiseen voimaan. Keskiajalla niitä karsastettiin, koska maanalisen, ruman sienen pelättiin olevan paholaisen merkki.
Rita, Lola ja Roope näyttävät tyytyväisiltä, tosin kotiinpaluuaskeleissa ei enää ole lähdön rivakkuutta. Kotona odottaa tassujen pesu sekä ansaittu lounas, jonka jälkeen päiväunet maistuvat.
”Puoli tuntia nenätyötä vastaa lagotoilla kahden tunnin lenkkiä.”
Paras ruokapaikka
Tryffelikoirat tarjoavat emännälleen paitsi ihastuttavia luontoretkiä, myös sävähdyttäviä gourmet-elämyksiä. Ruuanlaitto on Ainolle ja hänen puolisolleen Tapiolle mieluista, ja he kutsuvat usein ystäviään ja lastensa perheitä syömään. Jos Hämeenlinnaan saapuvat kaverit sattuvat kysäisemään, missä on kaupungin paras ruokapaikka, Ainolla on kanttia vastata: ”Meillä!” Laadukkaita raaka-aineita löytyy omista ruokavarastoista. Tarjolla saattaa olla vaikkapa oliiviöljyä, joka on Ainon ja Tapion omien kummipuiden satoa Kreetalta.
Kotikeittiössä kokki määräytyy kulloisenkin menun perusteella.
”Kalaruuat valmistaa Tapio Katumalta pyydetyistä kaloista. Jos tarjotaan italialaista, minä teen sen”, Aino kertoo.
Ja kun listalla on risottoa tai pastaa, vieraat pääsevät ilman muuta nauttimaan Ritan, Lolan ja Roopen kaivamasta saaliista. Vaikka tryffelisesonki on parhaimmillaan syys-lokakuussa, emännän varastoissa herkkua on aina jemmassa.
”Tryffelit voi kuivata, mutta useimmiten pakastan ne siten, että laitan seokseen 92 prosenttia voita ja 8 prosenttia hienonnettua, tuoretta tryffeliä.”
Lagotto on italialainen rotu, alkujaan vesikoira. Tryffelijahtikin sujuu, koska kaivamisvietti on geeneissä. Kuva iStock.
Lagotto ja tryffelit
- Lagotto romagnolo, italiainen tryffelikoira, joka alun pitäen toimi vesikoirana Romagnan alueella, Po-joen suistossa.
- Lagottojen esi-isiä esiintyy jo varhaisissa Ravennasta löytyneissä mosaiikeissa.
- Luonteeltaan iloinen, kekseliäs ja hyväntahtoinen työkoira.
- Kaivamisvietti on geeneissä, mutta rotu vaatii myös pätevää kouluttamista.
- Oppii etsimään muitakin kuin tryffeleitä, mutta jokainen sieni on opetettava erikseen.
- Vaatii paljon liikuntaa, virikkeitä ja aivotyötä; sohvaperunaa siitä ei saa.
- Sienikoiraksi voi kouluttaa muitakin koiria – mieluiten rotuja, joilla on herkkä hajuaisti mutta vähän riistaviettiä.
- Tryffelit ovat muutaman kymmenen sentin syvyydessä kasvavia, voimakastuoksuisia ja -makuisia sieniä.
- Kasvavat tammien ja pähkinäpuiden kanssa. Suomessa niitä on löydetty myös esimerkiksi salavien alta, peltojen laidoilta ja puutarhoista.
- Tryffelin tunnistaa parhaiten halkaisemalla sen. Näkyviin tulee marmorimainen leikkauspinta.
- Juvan Tryffelikeskuksessa tutkitaan sienen menestymistä Suomessa. Keskus myy tryffelillä siirrostettuja tammentaimia ja muita tryffelituotteita.
- Viljeltyä tryffeliä saadaan noin viiden vuoden päästä istuttamisesta. Onnistuessaan sato voi tuottaa jopa 50 000 euroa hehtaarilta.
