Helsinkiläinen Tiina Tähtinen asuu kerrostalossa, mutta hyötykasvien viljely on hänelle intohimo. Tomaattien kasvattamisen taito kulkee suvussa.
Vankkavartiset tomaatintaimet täyttävät itähelsinkiläisen kerrostalokolmion ikkunalaudan. Versot kukkivat keltaisenaan, osassa on raakileitakin. Toukokuun puolivälin jälkeen taimien hoitaja on rohjennut jo siirtää ne kolmannen kerroksen parvekkeelle.
”Kaikki kylvämäni tomaatinsiemenet itivät, joten nyt taimia on enemmän kuin parvekkeelle mahtuu. Annoin jo muutamia taimia ystävillekin, mutta loput yhä sisällä olevista vien kesäksi mökille. Ensimmäinen viljelykesä tässä asunnossa, ja vihdoinkin onnistuu kunnolla! Tiina Tähtinen iloitsee.
”Vanhassa asunnossa oli kiva länsiparveke, mutta sinne paistoi vain ilta-aurinko. Vaikka kuinka koetin, ei onnistunut taimikasvattaminen eikä valonpuutteessa kasvatetuista taimista kunnon sato.”
Puutarhaviljelyinnostus kulkee Tähtisen suvussa. Jo 1970-luvulla Tiinan isänisä ja -äiti kasvattivat tomaatteja joensuulaisen rintamamiestalonsa puutarhassa. He jopa lähettivät tomaattisatoa junalla Mänttään, jossa pojan perhe tuolloin asui.
”Ukki ja mummo viljelivät paljon muutakin, mutta tomaatit olivat heillekin tärkeitä. Säilytimme satoja kilometrejä matkanneet tomaatit pahvilaatikossa keittiön kaapissa, josta niitä sai käydä napsimassa.”
Parvekkeella tomaatit kannattaa viljellä isoissa ruukuissa, joihin mahtuu paksulti multaa.
KOTIPUUTARHURI
TIINA TÄHTINENPuutarha: Kerrostalon parveke ja viljelypalsta Helsingissä, vyöhyke IB.
Erityistä: Innostus itse kasvatettuihin tomaatteihin jatkuu jo kolmannessa polvessa.
Kahdeksan neliön palsta
Tiina Tähtinen on koko aikuisikänsä asunut kaupungissa ja viettänyt paljon aikaa myös työkomennuksilla suurkaupungeissa, kuten Pietarissa ja Moskovassa. Samalla hän on haaveillut paikasta, jossa voisi harrastaa omatarveviljelyä.
”Parikymmentä vuotta sitten, lasten ollessa pieniä, asuimme jonkin aikaa Porvoossa. Vihdoin sain oman palstan, jossa kasvatin salaatteja, porkkanoita ja punajuuria. Sitä mukaa kun aikaa ja mahdollisuuksia on tullut lisää, kasvivalikoima on laajentunut.”
Viimeiset kymmenen vuotta Tiina on asunut pääasiassa Suomessa. Viimeisin koti on Helsingin Roihuvuoressa. Kun Tiina muutti alueelle, kaupungin palstoihin oli pitkät jonot, jotka liikkuivat hitaasti. Onneksi hän törmäsi kävelyretkellään Roihuvuori-yhdistyksen kasvimaahan.
”Kun näin silmieni edessä upean mahdollisuuden, lähdin tietysti heti mukaan. Roihuvuoren palstani koko kahdeksan neliömetriä on iso – koska pienimmät ovat puolet siitä. Kun kylvää ja istuttaa vähän tiheämmin kuin isommalle kasvimaalle, pieneenkin tilaan mahtuu.”
Ilmaisen taimiruukun saa mehu- tai maitotölkistä.
Talvella suunnitellaan
Tiinan ryytimaalla kasvavat tutut ja turvalliset vakiokasvit, mutta nyt myös mansikkaa, parsakaalia ja sipuleita. Aika pian palstalle tulivat fenkoli, pinaatti ja yrtit. Tämän vuoden kokeilu on latva-artisokka, joka vaatii kuukausien taimikasvatuksen.
”Talvella on kiva suunnitella, vaikka kevään tullen suunnitelmat saattavatkin muuttua. Tänä vuonna halusin käyttää aiemmin hankkimani siemenet loppuun, joten sekin vaikutti lopputulokseen.”
Kasvukauden alettua ei juuri kulu päivää, ettei Tiina kävisi kasvimaalla. Kylväminen, istuttaminen, kasteleminen ja kitkeminen rauhoittavat työpäivän jälkeen.
Tiina osallistuu myös yhteisöviljelmän ylläpitoon. Siellä kasvatetaan muun muassa marjapensaita, parsaa, raparperia, kurpitsaa ja lehtikaalia. Yhdistyksellä on viljelytoimikunta, joka organisoi hoitotyötalkoot ja sadonkorjuun.
”Kun satoa alkaa syntyä, ilmoitamme siitä talkoissa käyneille. Ei ole vielä tullut vastaan tilannetta, ettei satoa riittäisi kaikille. Raparperit ovat niin rehevät, että alueen portilla on voitu kutsua kaikki roihuvuorelaiset hakemaan muutaman varren.”
Hyvävoimaiset tomaatit muodostavat varhain raakileita.
Puolen vuoden tomaattiprojekti
Tomaatit ja chilit kasvavat keväästä syksyyn Tiinan kotona, sillä niitä ei saa viedä palstalle koisokasvien perunaruttovaaran vuoksi. Onneksi nykyisen kodin keittiö ja parveke osoittautuivat oivalliseksi paikaksi tomaattitarhan pitoon.
Kaakkoon antava parveke on aamusta iltapäivään valoisa, muttei paahteinen. Kello kahden aikaan alkaa valo siirtyä syrjään parvekkeelle siirretyistä tomaateista, mutta aurinkotunnit riittävät. Tomaatit tarvitsevat paljon valoa ja lämpöä, jotta ne jaksavat tuottaa satoa.
Tiina kylvi chilit, paprikat ja latva-artisokan tammikuussa ja tomaatit maaliskuussa. Vaikka asunto on valoisa muutenkin, lisävaloa antoi siirreltävä kasvivalaisin, joka säteilee yhteyttämistä edistävää punaista ja sinistä valoa.
Keskikesällä osa taimista muutti mökille Pohjois-Karjalaan. Niitä odotti Tiinan syksyllä rakentama lämpöpenkki. Penkin pohjalle hän latasi risuja, puiden lehtiä ja nurmikon leikkuujätettä. Ennen taimien istuttamista hän lisäsi hevosenlantaa ja kompostia.
Salvialla on paljon käyttöä Tiinan keittiössä.
Taimet aamukahviseurana
Puolet vuodesta Tiina viettää kotona seuranaan kolmisenkymmentä tomaatintainta. Keväisin hän istuu aamuisin keittiön pöydän ääreen ja katselee, kuinka taimet kasvavat. Kesällä hän siirtyy parvekkeelle odottamaan sadon valmistumista.
”Lajikkeita on nyt seitsemän erilaista. Pensastavaa Heartbreaker-lajiketta kokeilen parvekkeella, muiden lajikkeiden taimia vien myös mökille. Tomaatinkasvattajan päivärutiiniin kuuluu säntillinen kastelu. Ruukutusten yhteydessä lisään multapaakun kylkeen varastolannoitetta.”
Tomaatintaimista tulee ihana tuoksu kotiin. Kesän sadostakin tuli lopulta ennätyssuuri, vaikka Tiina vietti suven tärkeät viikot työkomennuksella ulkomailla. Sillä välin parvekkeesta ja palstasta huolehtivat aikuiset lapset.
”Lapset ymmärtävät, kuinka tärkeää tomaattien kasvattaminen ja palstaviljely ovat minulle. Kun vietin kesän poissa kotoa, kuvista näin, kuinka hyvin ne oli hoidettu. Odotin kotiinpaluuta innokkaasti, kun katselin tomaattien kypsyvän.”
Punahattu on mesipistiäisten suosikki.
