Aamuinen sumu piilotteli vielä saaria sisällään, kun otin ensimmäiset aironvedot. Yön lämmin vesisade oli vapauttanut salmet lähes kokonaan jääpeitteestä, ja vene lipui eteenpäin kuin ajatus. Auringon noustessa sumu hälveni nopeasti. Rasvatyyni vedenpinta ja selkeä taivas enteilivät lämmintä päivää.
Vipattavapyrstöiset västäräkit piipersivät jäälauttojen reunoilla napsien veden kasaamia makupaloja. Harmaalokki kaartoi muutaman kerran ylitseni komeasti kaklattaen ja laskeutui jäälle. Ehdin ottaa siitä muutaman kuvan. Sitten lintu nousi siivilleen ja suuntasi kohti selkävesiä.
Kun salmien sokkelikko jäi taakseni, edessä levittäytyi lumivalkoisena hohtava ulappa. Maisema täyttyi kevään äänistä. Sulan reunassa valtaisa vesilintujen joukko odotti jäisen kannen avautumista. Uikut, koskelot, sotkat, sorsat, telkät, tavit… kaikki sulassa sovussa keskenään.
Jään reunaan parkkeerasin minäkin evästauolle. Jää risahteli, rasahteli ja helisi. Se kävi toivotonta taistelua yhä korkeammalle kipuavaa aurinkoa vastaan. Tällaisilla ilmoilla, ilman yöpakkasia, ulappa voisi avautua jo viikossa.
