Ne ovat ihania, ilmaisia ja niitä on pitkin Suomea. Joko arvasit? Kansallispuistojahan ne – 41 verovaroilla ylläpidettyä virkistyskeidasta ja luonnonsuojelualuetta, jotka ovat aina avoinna.
”On merellisiä puistoja, tunturi-, sisävesi- ja suopuistoja sekä puistoja, joista löytyy vähän kaikkea. On pieniä, alle kymmenen neliökilometrin puistoja ja suuria, yli 2 500 neliökilometrin puistoja, on ruuhkaisia ja rauhallisia puistoja. Ja puistoja kaupunkien lähellä tai kaukana asutuksesta”, ryhmittelee Hanna Ylitalo, virkistyskäytön erityisasiantuntija Metsähallituksesta.
Kansa on luontoaarteensa löytänyt. Vuosikymmenessä kävijämäärät ponkaisivat vuotuisesta kahdesta miljoonasta nykyiseen kolmeen ja puoleen miljoonaan. Koronapandemian huipussa lukema kävi neljässäkin miljoonassa.
Varmaa tietoa innostuskasvun syistä ei ole. Kyselyissä enemmistö kertoo tärkeimmäksi käyntisyykseen luonnon kokemisen ja aistimisen. Kukin tekee sen omalla tavallaan.
”Osa haluaa eräillä, osa kuntoilla. Jotkut etsivät henkistä hyvinvointia, toiset aikaa ystävien tai perheen kanssa. Retkeillä tulee kuitenkin muistaen, että puistot on perustettu Suomen arvokkaimman luonnon suojelemiseksi.”
Joka neljäs kansallispuisto on perustettu 2000-luvulla, viimeksi Salla 2022, mutta alku oli hidas. Tutkimusmatkailija A.E. Nordenskiöldin ideasta kului liki 60 vuotta ennen kuin ensimmäisistä puistoista tuli totta 1938.
”Vastustus liittyy ajatteluun, että valtion maita pitäisi käyttää tehokkaasti raaka-aineiden ja taloudellisen kasvun varastona”, Ylitalo miettii. ”Aiemmin myös kunnat saattoivat suhtautua nihkeästi, mutta nyt puistoista on niillekin tullut vetovoimatekijä.”
Vetovoimaa on, sen kävijälaskurit todistavat.
5 x puistossa
1. Ajatuksissa
Ensimmäinen askel tapahtuu mielessä. Millaista luontoa haluaisin kokea? Huiputtaisinko tuntureita Pallas-Ylläksellä vai suuntaisinko merellisimpään Selkämeren kansallispuistoon, suolonnon lumoihin Torronsuolle, saarien lomaan Kolovedelle tai jokimaisemiin Oulangalle? Vai jokaiseen, puisto kerrallaan?
2. Asenteessa
Pettymyksiäkin tulee. Nuotiopaikoilta ei aina löydy polttopuita, tulta ei kuivuuden takia saakaan sytyttää tai hiillos täyttyy muiden makkaroista. Autiotuvilla ja laavuilla voi olla tungosta, huussi täpötäynnä, hyttysiä piisaa ja tulva lainehtii pitkospuilla. Silloin kysytään asennetta ja kiireen unohtamista.
3. Ruuhkassa
Suosikkikohteissa tuskin saa kulkea itsekseen. Etelä-Suomen Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa, Lapin pohjoisimmissa puistoissa ja Kolilla käy satojatuhansia ihmisiä joka vuosi. Rauhallisimpien puistojen, esimerkiksi Pyhä-Häkin, Salamajärven ja Petkeljärven, poluilla taivaltaa alle 20 000 kulkijaa.
4. Ajoituksessa
Tuttukin kansallispuisto voi tuntua ihka uudelta, kun sinne menee poikkeukselliseen aikaan. Vaikkapa tihkusateessa, täysikuulla tai kesäaamun valjetessa. Suosituimpien retkeilykausien ja -säiden ulkopuolella ruuhkapuistoissakin väki vähenee.
5. Katseessa
Kunkin kansallispuiston tunnuskuvassa on eläin tai kasvi. Se kertoo, mitä hyvällä tuurilla voi retkellä nähdä. Todistettu on: Isojärven illassa veteen loiskahtaa majava, ja maastossa saa ihailla mestariuimari-rakentajan työn jälkiä. Ja hampaiden.
