Soljuville laineille haravoituja sorakäytäviä ja nurmikkoon tallattuja polkuja. Vankkaoksaisia ikipuita ja suoriin riveihin kylvettyjä kesäkukkia. Hullunkurisia patsaita, narisevia portteja, viivoittimensuoraksi leikattuja pensasaitoja ja villisti kiemurtelevia köynnöksiä.

Puutarhaelämäni aikana olen ehtinyt käydä monenlaisissa puutarhoissa. En lähestulkoonkaan riittävän suuressa joukossa enkä likimainkaan tarpeeksi usein, mutta aika monessa kuitenkin. Toisinaan olen onnistunut tekemään ihan aidon ja oikean puutarhamatkan. Ja yhtä usein puutarhat ja kasvit ovat ujuttautuneet osaksi matkantekoani myös silloin, kun varsinainen päämäärä on ollut ihan jokin muu.

Jussi-enon luo? Siellähän on se uusi puisto. Ai traktoria katsomaan? Ilman muuta! Sen yhden ruusun löytöpaikka osuu melkein matkan varrelle. Eikä sieltä taas ole pitkä matka puutarhaan, jossa olen jo pitkään halunnut käydä. Ja samalla voisin viedä niitä sipuleita.

Toisten tarhoissa vieraileminen on aina suuri ilo ja etuoikeus. On herkullista huomata, miten eri tavoin vihreää elämää voi viettää ja miten monella tapaa puutarhansa rakentaa. Vieraissa puutarhoissa voi nauttia myös kaikesta, mihin omat rahkeet eivät riitä ja mitä oma mieli ei edes halaja.

Maailman katseleminen jonkun toisen näkökulmasta pyöristää kenen tahansa ajatusten kulmia ja kirkastaa kummasti näköä. Samalla lailla tarhurin mieli avartuu, kun tulee kutsutuksi portin sisäpuolelle, kun saa luvan astua vieraalle polulle ja pääsee kurkistamaan tuntemattomaan kukkatarhaan. Toisen tapa tehdä ympäristöstään omanlaisensa kutkuttaa ja hätkäyttää. Että joku onkin keksinyt istuttaa maljaköynnöksen tuollaiseen paikkaan. Ja mitkä hulvattomat köynnöstuet!

Kun oma piha tuntuu sekalaisten ainesten alituiseen paisuvalta taikinalta, puutarhavierailijalla on lupa poimia kypsästä kakusta pelkät korintit. Omalla palallaan päivästä toiseen puurtavalle on silkkaa sielun lepoa vaellella jonkun toisen luomassa ja ylläpitämässä maailmassa. Tekemättömien töiden listaa ei huomaa eivätkä epäonnistuneet kokeilut muistuta itsestään.

Viisas vierailija sivuuttaa sulavasti epäolennaiset seikat ja kohdistaa huomionsa oleelliseen. Omassa puutarhassa moinen katseen suuntaaminen vaatii ponnisteluja ja mielen tyyneyttä. Toisen tarhassa se onnistuu helposti.

Katsokaa nyt tuota, kerta kaikkiaan nerokasta!

TUOVI MUTANEN

Hortonomi Tuovi Mutasen Mullan lumo -puutarhablogi vie luomutilalle V-vyöhykkeelle. Aiemmat kirjoitukset.

Jaa artikkeli