Värikkäät ruukkukukat jatkavat kesää. Ne kestävät jopa pakkasen puraisua.
Istutukset saavat uutta väriä, kun nuupahtaneet kesäkukat korvataan syksyn pirteillä ruukkukasveilla. Syyskukkijat menestyvät viileissä säissä eivätkä säikähdä muutaman asteen pakkastakaan. Kestävimpiä ovat kanervat, kellokanervat, muratit ja koristekaalit.
Kun kanervia muistaa kastella ennen kasvualustan jäätymistä, kukat eivät varise vielä talven alussakaan. Eteläamerikkalaisen marjakanervankin (Pernettya mucronata) kiiltävät lehdet ja valkoiset, punaiset tai violetinpunaiset marjat kestävät pikkupakkasta.
Värikkäiden kukkien tasapainottajiksi voi istutukseen valita pieniä havukasveja, kuten tuijia, katajia ja sypressejä. Myös koristeheinät ja lehvästöltään kauniit perennat koristavat istutuksia. Yksi parhaimmista on keijunkukka (Heuchera), jonka eri värisävyissä leimuavat lehdet säilyvät näyttävinä kylmässäkin säässä.
Korea krysanteemi
Pallon muotoiseksi kasvatetut syyskrysanteemit ovat aurinkoisen paikan kasveja. Niiden värivalikoimassa on vara valita: on valkoisia, keltaisia, oransseja, vaaleanpunaisia ja violetteja terälehtiä. Krysanteemit kukkivat pitkälle syksyyn, kunhan multa pidetään tasakosteana ja kuihtuneet kukat nypitään pois.
Aikaisin syksyllä hankittu krysanteemi jaksaa avata kaikki nuppunsa, mutta mitä lyhyemmäksi päivät käyvät, sen avonaisempia kukkien tulisi ostohetkellä olla. Terälehdet ränsistyvät helposti sateessa, joten krysanteemi on parhaimmillaan sateelta suojassa parvekkeilla ja terasseilla.
Ainavihanta ajania
Krysanteemin sukulainan ajania (Ajania pacifica) on hauska syyskasvi. Sen ainavihannat, nahkeat lehdet kestävät hyvin pakkasta. Keltaiset, pietaryrttimäiset kukat erottuvat kauniisti valkoviiruisesta lehdistöstä. Ajania viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla. Multa kannattaa pitää melko kuivana.
Punaiset, siniset, liilat ja valkoiset syysasterit ovat monivuotisia, mutta meillä niitä käytetään etupäässä syyskukkina. Perennaryhmiin istutettuina terälehdet aukeavat oloissamme vasta syys–lokakuussa, eivätkä aina silloinkaan. Sen sijaan kasvunsääteiden avulla mataliksi jäävät syysasterit pysyvät ruukussa kauniina pakkasten tuloon asti.
Syklaami viihtyy syyspihalla tai -parvekkeella.
Soma syklaami
Syklaami on kotoisin Välimeren rantamilta. Se kukkii kotiseuduillaan talvella, joten meikäläinen syyssää on sille omiaan. Kuiva ja lämmin huoneilma ei ole syklaamin mieleen. Valkoiset ja punaisen eri sävyiset kukat säilyvät hyvinä pakkasiin asti.
Muhkeat lankaköynnökset ovat viettäneet talven valoisassa ja viileässä paikassa.
Syklaami pitää kosteasta kasvualustasta, muttei liiasta märkyydestä. Kun lehvästö on ilmava, se kuivuu nopeasti ja kasvi säilyy terveenä. Lakastuneet kukat ja lehdet nyppäistään irti kiertämällä. Syklaami on parhaimmillaan ruukkuistutuksissa sateelta suojassa.
Siro lankaköynnös
Siro- ja riippuvakasvuinen lankaköynnös on varsinaisesti viherkasvi, mutta sitä käytetään paljon myös kesäkukka- ja syysistutuksissa. Pienet, pyöreät ja kiiltävät lehdet kestävätkin melko hyvin kylmää.
Kasvutapansa takia lankaköynnös sopii hyvin amppeleihin, mutta myös ruukkujen täydentäjiksi, koska se viihtyy mainiosti aluskasvina. Täyttä auringon paahdetta kasvi ei siedä. Kasvualustaa kastellaan tasaisesti läpi vuoden, mutta pintamulta saa kuivahtaa kasteluiden välillä. Kasvukaudella lannoitetaan viikoittain. Talven lankaköynnös saa viettää valoisalla paikalla sisätiloissa.
Pensastädyke ‘Donna Diana’ keijunkukka ja sorvarinpensas seuranaan.
Tanakka pensastädyke
Keski-Euroopassa suosittujen pensastädykkeiden (Hebe) viehätys piilee niiden kiiltävän tummanvihreissä tai eri tavalla kirjavissa lehdissä. Myös valkoiset sekä punaisen tai violetin eri sävyiset kukat ovat kauniit.
Nimestään huolimatta pensastädyke jää varsin matalaksi, 15–35-senttiseksi. Kasvi viihtyy puolivarjossa. Tädykkeiden kovat lehdet ja tukevat kukkavarret kestävät alhaisia lämpötiloja. Kasvi sietää kuivuuttakin melko hyvin. Lasitetulla parvekkeella pensastädyke pysyy hyvännäköisenä marraskuun loppupuolelle asti.
Hopean hipaisu
Hopeanhohtoiset kasvit ovat suosittuja syysistutuksissa. Nukkapintaisten kasvien harmaat lehdet ovat yleensä kylmänkestäviä ja menestyvät myös varjossa. Nyhähopeayrtti ja hopealanka ovat isoäidin aikaisia koristekasveja, joita käytettiin kukkaistutusten reunakasveina.
Jäädyttyään hopealanka säilyy kauniina koko talven, jos se ei pääse sulamaan välillä. Ruukkuun voi valita myös tutun hopeavillakon, amppelikasvina käytetyn hopeakäpälän tai tuoksuvalehtisen italianolkikukan eli kurry-yrtin. Hopeanhohtoiset kasvit pitävät säännöllisestä kastelusta. Ne kestävät kuivahtamisen, mutta eivät viihdy seisovassa vedessä.
LEENA NURMI, teksti ja kuvat
