Keravalainen Pirkko Kyttälä viljeli hyötykasveja jo silloin, kun puuha ei vielä ollut muodikasta.

Viljelylaatikot vihertävät lupaavasti jo keväällä. Sipulikasvit ja kevätesikot kukkivat penkkien lomassa. Paperista kääräistyissä ruukuissa varttuvat kaalintaimet ja pussiperunat kasvihuoneen lämmössä. Kostea multa tuoksuu, kun Pirkko Kyttälä kastelee varovasti pikkuruisia taimiaan.

“Aurinko porottaa niin, että taimet kuivuvat, mutta kyllä kasvihuone on ihana keksintö”, sanoo tarhuri, jonka piti vain piipahtaa kastelemassa taimet, mutta samalla täytyi vilkaista, mitä kasvimaalla on eilisen jälkeen tapahtunut.

Aikaa vierähtää tovi; ei malttaisi syömään lähteä. “Kevät on puutarhurille kiireistä aikaa. Kaikki tapahtuu niin nopeasti.”


Kasvihuoneessa kypsyy monenlaista suuhunpantavaa.

Satoisa pihamaa

Loppukesällä meno kasvimaalla on verkkaisampaa: silloin laatikot jo pursuavat satoa. Kaalit kerivät, maissit kurkottavat korkeuksiin ja valkosipuleiden kiekuraiset kukinnot kurkkivat kasvustosta.

1960-luvulla rakennetun omakotitalon pihamaalla on ruoka-aitta viljelylaatikoissa. Herkkuja tuottaa myös kasvihuone, jossa kypsyvät tomaatit ja chilit.

Hyötykasvien kasvattaminen on muodikasta. Jopa kerrostalojen asukkaat laittavat angervo- ja ruusupensaiden suojiin laatikkoviljelmiä yhdessä hoidettaviksi.

Pirkko Kyttälä innostui hyötykasveista jo vuosikymmeniä sitten, ja vasta myöhemmin ne saivat seurakseen “kaunokasvit”, kuten tarhuri sanoo.

“Koska kasvimaa täytti melkein koko tontin, kukat piti istuttaa minne mahtui. Kaikki on nyt yhtä hallittua kaaosta, kuten täällä käyneet kauniisti ilmaisevat.”


Kätevät viljelylaatikot tehtiin lavankauluksista.

Taattua laatua

Pirkko kasvattaa joka vuosi tutut kaalin- ja tomaatintaimet, mutta kokeilee aina myös jotakin uutta. Perunoita ja sipuleita hän ei kasvata saadakseen ruuan halvemmalla, vaan siksi, että viljeleminen antaa enemmän.

“Haluan tietää tarkasti, miten kasvit, jotka suuhuni pistän, on kasvatettu. Viljely siemenestä satoon vie aikaa ja vaatii vaivaa, mutta ilo sadosta on aina yhtä valtava.”

Vihannespalstalla ei käytetä torjunta-aineita eikä väkilannoitteita. Lisäravinteeksi riittää muheva komposti, jonka aineksia rehevällä tontilla syntyy paljon. Myös ravinteikas talousjäte päätyy kompostiin ja kasvien hyödyksi. Elämää ja ravinteita kuhisevaa uutta multaa syntyy kätevästi kasvimaan kupeeseen järjestetyllä alueella, näin maan siirtelyyn ei mene turhaan aikaa ja voimia.

“Vain toinen yhtä lailla hyötykasveihin hupsahtanut voi ymmärtää, kuinka kaunis näky onkaan täpötäysi komposti!”


Katetulta kuistilta näkee kertavilkaisulla kasvikunnan tilanteen.

Palstalta puutarhaan

Kyttälän perhe muutti omakotitaloonsa yli 25 vuotta sitten. Uusperheessä kasvoivat Pirkon kaksi tytärtä ja puolison kaksi poikaa. Nyt on jo viisi lastenlastakin.

Tuhannen neliömetrin tontti valittiin alun perin siksi, että talossa olisi riittävästi tilaa ja etupihalla paikka asuntovaunulle. Kylkiäisenä tuli mahdollisuus perustaa kasvimaa omalle tontille, missä sitä oli helpompi hoitaa kuin pyöräilymatkan päässä.

“Aluksi pihalla kyllä kasvoi vain nurmikkoa, jokunen marjapensas ja koivuaita tontin rajoilla. Puita on kaadettu sitä mukaa kuin varjo on lisääntynyt.”

Aikaisemmin Pirkko oli asunut kerros- ja rivitalossa, ja silloin hänellä oli kaupungin viljelypalsta. Kun aviomies kuoli, omakotiasumiseen tuli vaikeutensa. Pihasta tarhuri ei halua enää luopua.

“Puutarhan hoitaminen tuli tutuksi jo lapsena. Isäni oli oikea viherpeukalo, ja mummolassa lapset olivat aikuisten mukana kitkemässä. Nuoren perheen äitinä vuokrapalsta toi minulle omaa rauhaa ja omakotipihasta tuli jo työvuosina tärkeä henkireikä.”


Kesäperuna ‘Timo’ kassikasvatuksessa.

Kokeileva kokki

Omena- ja päärynäpuut varjostavat pihan reunaa. Puiden lomassa viihtyvät kärhöt ja monet perennatkin. Marjapensaat tuottavat satoa juuri sopivasti.

Teesekoituksessa on mustaherukkaa, minttua, nokkosta, mäkimeiramia, saksankirveliä ja ananaskirsikkaa. Pirkko kuivaa kunkin ainesosan erikseen ja yhdistää ne sitten seokseksi.

Hirveän tarkka Pirkko ei ole resepteistä, vaan mieluiten kokeilee itse. Raparpereista ja kiehautetuista päärynöistä valmistuu keittokirjan reseptejä soveltaen jälkiruokia, ruusukvittenien ensisadosta syntyy hilloa, jonka makeus on peräsin porkkanoista.

“Innostuin pihanhoidosta vielä enemmän, kun kävin kansalaisopiston puutarhakurssin. Kiinnostuin ravinnon merkityksestä ihmisen terveydelle, ja aloin tutkia aihetta kirjoista lisää.”

Kasvikset ovat Pirkolle tärkeitä sekä terveysvaikutusten että maun vuoksi. Nuorempana siemenistä kasvatettu lipstikka on kulkenut muuttokuormassa pihalta toiselle. Maa-artisokkaa kasvoi kaupungin palstalla niin, että välillä jo kyllästytti.

Ruokasipuleita pikkuistukkaista Pirkko on kasvattanut aina paljon. Talvivalkosipuli on omaa kantaa jo kahdenkymmenen vuoden takaa. “Satoa nostettaessa osa menee ravinnoksi, osa suoraan takaisin maahan istukkaiksi. Omavaraisia ollaan, ja antia riittää ystävillekin.”

Kaunokasvit tulivat

Koristekasveihin Pirkko ihastui vasta tutustuttuaan toisiin puutarhaharrastajiin ja heidän tarhoihinsa. Voi, miten hauskoilta kukat näyttivät heidän pihoillaan!

Vähitellen kasvimaan laitamille ilmestyivät pionit, ruusut ja sipulikukat. Päivänliljat ja iirikset ovat nyt juuri mieleisimpiä. Mistä vain paikka löytyy, sinne Pirkko istuttaa kukkien taimia. Hän laskeskelee, että noin 400 lajia tai lajiketta kasvaa tontilla.

Vallaton mummeli -blogissaan Pirkko kertoo viljelykokemuksiaan. Alun perin lasten ja lastenlasten jutuista alkanut kirjoittaminen on poikinut useamman lisäharrastuksen. “Blogissa voin jakaa tietoa ja tunnelmia sukulaisille ja ystäville. Uusiakin tuttavia olen saanut.”

Puutarhatarinoista pääsevät osallisiksi myös pienet koululaiset, joille Pirkko toimii Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoisena lukumummona.

“Tarkoitus on auttaa lasta, jolle lukeminen on hankalaa. Lapsi lukee ääneen ja keskustelee sitten asiasta aikuisen kanssa.” Pikku taimien kasvatusta tämäkin.

http://vallatonmummeli.blogspot.fi/

 

Pirkon kolme vinkkiä

1. Älä luota muistiisi. Pihasta kannattaa laatia pohjapiirros. Vaikka istuttaessa kaikki tuntuu päivänselvältä, ensi keväänä taimia voi olla vaikea löytää.

2. Lyhyellekin pihakierrokselle tarvitset kunnon varusteet. Mukavuutta lisää, kun muistat ottaa mukaasi rikkaruohoämpärin, puutarhajakkaran ja kameran.

3. Älä välitä muiden mielipiteistä. Tee, minkä itse parhaaksi katsot. Multaiset kumisaappaat ja työkäsineet voit hyvin säilyttää käyttövalmiina vaikka olohuoneessa.

PAULA RITANEN-NÄRHI, teksti ja kuvat

Jaa artikkeli