Vieläkö marjastuskuume polttelee ja löytyykö pakastimesta tilaa?
Jos vastaus on kyllä, niin mustikkametsä kutsuu, sillä Suomen kotien metsämarjasuosikkia ehtii mattimyöhäisinkin yhä poimimaan. Jopa Etelä-Suomessa, missä tummuvat jo sekä mustikat että elokuun yöt.
”Mustikkaa voi poimia niin kauan kuin marjat pysyvät varvussa eikä pakkanen puraise niitä”, vinkkaa erikoistutkija Rainer Peltola Luonnonvarakeskuksesta.
Etelässä mustikan pääsatokausi – tänä vuonna hyvä ja jopa erinomainen – oli heinäkuussa, mutta pohjoisen myöhäisempi satokausi jatkuu syyskuulle saakka.
”Elokuun loppupuoliskolla kannattaa Etelä-Suomessa etsiä mustikkaa viileiltä kasvupaikoilta, joissa marjat ovat olleet auringonvalolta ja helteeltä piilossa. Esimerkiksi pohjoisrinteiltä ja peitteisistä notkelmista”, Peltola tietää.
Loppukesällä mustikat alkavat vähitellen pehmetä, joten poimuri täytyy jossain vaiheessa vaihtaa sormiin. Moni tosin poimii muutoinkin mieluiten mustikkansa käsin, poimuria hitaammin mutta samalla ehkä meditatiivisemmin.
”Myös marjan suutuntuma muuttuu kesän edetessä. Vähän ylimennyt mustikka kannattaakin usein keittää suoraan hilloksi.”
Mustikka kannattaa sekä hillota että pakastaa pian poimimisen jälkeen, sillä tuore marja ei säily kovin hyvin. Eikä varsinkaan loppukauden vetinen mustikka.
Herkun loppumista metsistä kuitenkaan ei tarvitse pelätä. Mustikkasadosta kerätään talteen Etelä-Suomessa yleensä vain noin kymmenesosa, pohjoisessa sadasosa.
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessa kalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Ennakkohintaan 21 € (+ toimituskulut) 14.11. saakka.
Puolukoiden punertuminen tiesi takavuosina töitä koululaisille. Lasten piti omalla ajallaan poimia koululle marjoja, joista keittäjä valmisti talven mittaan esimerkiksi marjapuuroa. Vieläkö perinne elää?
Sokeus ei vienyt Markku Jaakolan elämäniloa eikä estänyt työntekoa. Hän luo käsillään tavaroita hyödyksi ja iloksi.
Ilman vapaaehtoisia jäisi moni tapahtuma pitämättä ja työ tekemättä. Mutta mikä saa talkoilemaan – ja jopa maksamaan siitä?
Suomi jakautuu joukkoliikenteen tarjonnassa ennennäkemättömällä tavalla. Korona näivetti muutosten kourissa ollutta alaa entisestään. Ensi kesänä vaikkapa Valamon luostariin ei enää linjurilla pääse.
Suo on mahtava luonnonelementti, ja meillä suomalaisilla on siihen erityinen suhde.
Varhaispottu kertoo, että kesä ihanuuksineen on saapunut. Ylistystä ansaitsee vanhempikin potaatti, moneksi muuntuva.
Hoitaja- ja rahapula uhkaavat vanhustenhoidon tulevaisuutta. Löytyykö ratkaisu kodinomaisesta perhehoidosta?
Nenä vuotaa, mutta saako nykyään liikkua flunssaisena ihmisten ilmoilla? Entä voiko mummia pyytää hoitamaan sairasta lasta?
Töissä on hoppu ja harrastuksissa haipakkaa. Ulkona luonto jo odottaa talvirauhaa. Pitäisiköhän ihmisenkin huilata?
Lyhdyt ja nuotiot syttyvät rannoilla, kokot loimottavat kuin pääsiäisenä ja raketit säihkyvät taivaalla kuten uudenvuodenyönä. Siitä tietää, että ollaan Pohjanmaan rannikolla ja vietetään venetsialaisia. Eli huvilakauden päättäjäisiä elokuun viimeisenä viikonloppuna.
