Iltapäivän sysipimeydessä tuntuisi autuaalta sulkea silmät ja antaa mielen lipua uneen. Mutta onko aikuisen edes hyvä päivätorkutella?
”Jos nukkuu päiväunia, kannattaa ainakin yrittää minimoida haittavaikutukset eli häiriöt seuraavan yön uneen”, neuvoo Timo Partonen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori.
Haittojen estämiseen on kaksi keinoa. Torkahtaa pitää ensinnäkin ajoissa, viimeistään ennen kello kolmea tai neljää iltapäivällä. Lisäksi uni saa jatkua korkeintaan 20 minuuttia.
”Varttitunti on päiväuniin hyvä nyrkkisääntö ja kellon hälytys hyvä herättäjä.”
Jos lyhyiden nokkaunien sijasta ottaa päivällä tukevat tirsat, menee illalla otollinen nukahtamishetki helposti ohi. Sitten valvottaa ja yöunet jäävät sekä huonolaatuisiksi että liian lyhyiksi.
”Ihminen herää yleensä suhteellisen virkistyneenä, jos saa tietyt univaiheet tietyn pituisina ja tietyssä järjestyksessä”, Partonen selittää.
Herkkä unijärjestelmä saattaa kuitenkin häiriintyä helposti, jos esimerkiksi havahtuu yöllä usein hikoiluun tai käymään vessassa. Kuorsaus puolestaan voi olla merkki uniapneasta ja hengityskatkoksista. Laboratoriokokeilla saadaan selville, johtuuko uupumus esimerkiksi anemiasta ja raudanpuutteesta tai liian korkeista verensokeriarvoista.
”Jos alkaa päivällä torkahdella tai tuntea pakottavaa nukkumistarvetta, kannattaa aina miettiä, mistä väsymys voisi johtua. Onko yksinkertaisesti nukkunut liian vähän tai onko uni ollut liian katkonaista? Vai onko syy ehkä unta häiritsevässä fyysisessä tai psyykkisessä stressitekijässä?”
Päivän väsykohtauksia voi myös yrittää vastustaa. Unetus menee kenties ohi, kun alkaa jutella jonkun kanssa, avaa ikkunan tai piipahtaa ulkona hengittelemässä raikasta ilmaa. Pieni taukojumppa ja venyttely saattavat myös virkistää. Ja joskus auttaa univartti.
Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.
Tätiparkourporukka loikkii, pomppii ja könyää niin, että nivelet naukuvat riemusta ja lihakset huutavat ilolla hoosiannaa. Nuorten miesten suosima laji sieppasi mukaansa leidit, joiden ikähaitari on ”yli eläkeiän, mutta alle sata.”
Ilman vapaaehtoisia jäisi moni tapahtuma pitämättä ja työ tekemättä. Mutta mikä saa talkoilemaan – ja jopa maksamaan siitä?
Suomi jakautuu joukkoliikenteen tarjonnassa ennennäkemättömällä tavalla. Korona näivetti muutosten kourissa ollutta alaa entisestään. Ensi kesänä vaikkapa Valamon luostariin ei enää linjurilla pääse.
