Vanha talo, uusia alkuja
Nuori yksinhuoltajaäiti osti 150-vuotiaan talon ja suunnitteli vain pintaremonttia. Toisin kävi. Talo houkutteli myös vaihtamaan ammattia ja toi elämään tärkeitä ihmisiä.
Vannoutuneen joululeipurin köökissä paistuu rouheita ruispiparkakkuja, suklaisia joulupalleroita, salaisia pikkupipareita – ja tietenkin hulppeita piparitaloja. Parisataalukuinen muottikokoelmakin yhä vain kasvaa.
Kirkkaanpunaiseen villamekkoon sonnustautunut piparivelho singahtelee lahtelaisen kotitalonsa keittiössä. Heidi Sihvonen on kiehauttanut voista, siirapista ja mausteista tummanpuhuvan liemen. Huumaavan mausteinen aromi täyttää huushollin joka sopukan.
Kilvan kattilan kanssa höyryää leipurin mietintämyssy, sillä nyt on kiinnostava pähkinä purtavana. Miten piparitalojen pihoilla hiipivien kettujen kyljet saisi näyttämään karvaisilta? ”Minulla on tapana joskus miettiä jotain tiettyä yksityiskohtaa hulluuteen asti”, Heidi tunnustaa. Hän on puhdasverinen piparihullu, jonka keittiössä leivotaan kaikilla aisteilla.
”Näen asioita kuvina ja nautin kun leipoessani samalla mietin, miltä piparit tai kakut tulevat näyttämään. Ja taikinaa valmistaessani pystyn jo mielessäni maistamaan, miltä pipari paistettuna maistuu.”
Sen seitsemän sortin piparivalikoima karttuu sukkelalta leipurilta kuin huomaamatta. Pöytää koristavat edellisiltana tehdyt piparikirjaimet, reippaat tontut punaisine sokerisydämineen ja muhkeat joulutöppöset ja -kellot kiillotettuine kuorrutuksineen.

Reseptit ovat leipurin nuotteja: joskus käytetään vanhoja hyväksi koettuja, yleensä sävelletään itse. ”Parasta tulee, kun pääsen kehittämään reseptin itse.”
Leivontaan Heidi innostui jo teini-ikäisenä. Leipomisen ilon herätti Lempi-mummi, isänäiti, jonka pöytä notkui itsetehdyistä kakuista. Mummin jemmoista löytyi aina Pikku-Heidille myös kettukarkkeja.
Isän puolen serkultaan Heidi on saanut suvun satavuotiaan taikinajuuren, jolla hän silloin tällöin pyöräyttää ihanat ruisleivät. Lämpimän leivontatunteen nostattaa myös muisto isän toisen vaimon äidistä, taitavasta pohjoiskarjalalaisesta, joka taisi aitojen karjalanpiirakoiden paistamisen.
”Muistan aina, miten Maria-mummi taikinapyörylät valmiiksi tehtyään huiskautti niiden päälle jauhoja kuivatulla korpinsiivellä.”
Isän leskeltä puolestaan on peräisin resepti, jolla valmistetaan Sihvosen perheen suosikkipiparit. Hasselpähkinöillä ja suklaalla ryyditetystä taikinasta leivotaan pyöreät, suussa sulavat pallerot.

Mausteinen siirappiliemi on nyt jäähtynyt. Heidi lisää kananmunan ja ruisjauhot. Ruispiparit kuuluvat perheen ehdottomiin jouluherkkuihin.
”Rukiista tulee krouvimpi struktuuri ja makua on enemmän kuin vehnäjauholla leivotuissa. Eikä missään tapauksessa sihtijauhoa, vaan karkeajauhatusta”, hän huomauttaa. Sen Heidi myöntää, että pelkillä ruisjauhoilla leipominen vaatii lehmänhermoja. ”Vehnäjauhoilla taikinaan saa sitkoa, pelkillä ruisjauhoilla taikinasta tulee pehmeää, helposti hajoavaa ja vaikeasti leivottavaa.”
Heidillä on niksit hankalimpienkin taikinoiden käsittelyyn. Aluksi pöydälle levitetään kevyesti kostutettu talouspaperin palanen. Sen päälle asetellaan leivinpaperiarkki. Aavistuksen kostea talouspaperi pitää arkin kaulimisvaiheessa paikallaan.
”Tuossa on vain noin yksi sadasosa äidin piparimuoteista.”
Kylmässä levännyt taikina kaulitaan arkin päälle, piparit painellaan taikinalle ja väleihin jätetään reilusti kohoamisen varaa. Ylimääräinen taikina irrotellaan, arkki siirretään uunipellille ja sen jälkeen jääkaappiin, sillä kylmät piparit pitävät paistettaessa huomattavasti paremmin muotonsa. Jos leipoo esimerkiksi kolme pellillistä pipareita, kaksi ensimmäistä voivat odottaa jääkaapissa sen aikaa, kun kolmas valmistuu.
Normaalin kokoiset pellit eivät välttämättä mahdu jääkaappiin, joten Heidi on hankkinut pieniä erikois-uunipeltejä. Niihin saa leivinpaperiarkit muotoiltua kätevästi, kun kastelee ja rutistaa arkit ennen levittämistä.

Eteisestä kuuluu kopinaa, tonttukos siellä? Ei, vaan kotiin on palaamassa perheen poika Karo. Keittiön ovelta kurkistavan lukiolaisen katse nauliintuu kukkuraiseen piparimuottikoriin.
”Tuossa on vain noin yksi sadasosa äidin piparimuoteista”, hän paljastaa nauraen. Heidi myöntää, että kaapin kätköistä muotteja löytyy lisää, kaikkiaan niitä on kertynyt vähintään 200. ”Onhan tämä osittain välineurheilua!”
Leivontavälineitä tarttuu mukaan muun muassa maailmanmatkoilta. Kun perhe vieraili Yhdysvalloissa Heidin eläkkeellä olevan kondiittoritädin luona, kotiin tuomiseksi löytyi veikeät korkokenkä- ja tulppaanimuotit. Hyvältä ystävättäreltään Heidi sai Saksan tuliaisina erikoisen kaksipuoleisen muotin, jolla syntyy jopa täytepipareita
Kun Karo oli pikkupoika, hän toimi mainiona inspiroijana äidin harrastukselle. ”Äiti kyllä toteutti lähes sataprosenttisesti kaikki toiveeni.”
Hauskat olivat nekin synttärit, joille Heidi leipoi kolmikerroksisen, vihaisten lintujen ympäröimän Angry birds -kakun. Karon rippijuhliin äiti ja poika suunnittelivat valtaisen suosion saaneen piparibuffetin. Siihen leivottiin ainakin tuhat piparia.
Sihvosen kolmihenkisessä perheessä kaikki ovat innokkaita jouluttajia, ja koti somistetaan jouluisaksi hyvissä ajoin. Tämän vuoden joulukalenteriksi keksittiin 24 pullon glögitarjotin, sillä glögi maistuu kaikille perheenjäsenille.
Piparit tehdään yleensä itsenäisyyspäivänä. ”Mutta nyt niiden teko viivästyi, sillä minulla on menossa horror-viikot”, Heidi huokaa. Kauhukiire syntyy loppuvuoteen tiivistyvästä tekemisen paljoudesta, sillä moniosaajalla on lukuisia rautoja tulessa.
Kehittämisen asiantuntijana työskentelevä Heidi suorittaa työnsä ohessa palvelumuotoilun maisteriopintoja Lapin yliopistossa. Kiireisenä hänet on pitänyt myös Lions Club Lahti Vellamon hyväntekeväisyyskampanja. Myös musiikki kuuluu kiinteästi Heidin elämään. Hän on laulusolisti Heidi ja Hyvät herrat -tanssiorkesterissa ja kiertää esiintymässä eri kokoonpanoilla myös palvelutaloissa ja hyväntekeväisyystapahtumissa.
”Porukka siellä oli ihanaa ja samanhenkistä!"
Kuppikakkukurssejakin Heidin on pitänyt ja vetänyt muusikkoystävänsä kanssa Lahden Wellamo-opistossa Oopperaa ja makumaailmoja -kurssin. Toissa vuonna hän osallistui Koko Suomi leipoo -tv-ohjelmaan. Mielenkiintoinen, rikastuttava kokemus lisäsi potkua leivontaharrastukseen.
”Porukka siellä oli ihanaa ja samanhenkistä! Viestittelemme edelleen jatkuvasti toisillemme. Ryhmästä voi kysellä neuvoa – vaikkapa miten tämä sokerimassa pehmitetään”, hän sanoo ja puristelee pastavärillä kirkkaanpunaiseksi värjättyä könttiä nyrkissään.
Heidin sydämessä ruuanlaitolla, leipomisella ja taiteella on tiivis kolmiyhteys. Hän kuvaa leivontaa ”hetken taiteeksi”. Se on inspiraatiota, antaumuksellista tekemiseen uppoutumista ja lopulta kiitollisuutta valmiin leivonnaisen ihanasta olomuodosta. Koko komeus huipentuu läheisten yhdessäoloon ja syömisen nautintoon.
Heidillä on tapana valmistaa jouluksi yksi iso piparirakennelma. Joskus se on kartano, joskus linna tai kirkko. Kerran hän teki puolitoistametrisen seimen pyhine ihmisineen. Tämän joulun pastellinvärisiin talosisaruksiin löytyi idea taannoiselta Tanskan matkalta, jolla hän ihasteli kanavan rannoille rakennettuja somia pikkutaloja.
”Oikeastaan kivaa vaihteeksi, kun tuli tehtyä kolme erillistä taloa. Voin antaa näistä kaksi lahjaksi ystävilleni ja yksi jää meille.”
Talojen pihoilla hiiviskelevien kettujen turkit kiiltävät pörheinä. Sokerileipuri ei taaskaan jäänyt neuvottomaksi. ”Sain karvat näkyviin töpsöttelemällä kuorrutuksen pintaa tyllalla.”

