Muistisairauteen toivoa rokotteesta
Ensimmäinen Alzheimer-potilas rokotettiin Turussa joulukuussa. Sveitsiläisyhtiön kehittämästä rokotteesta odotetaan apua maailman yleisimpään muistisairauteen. Sairastuneita on Suomessa lähes 100 000.
Osalle ihmisistä toiveikkuus on luontaisempaa kuin toisille, mutta jokainen voi rakentaa ja ruokkia toivoa mielessään. Se antaa elämänhalua ja -voimaa.
Päivät pimenevät, ja uutiset syöttävät synkkyyttä. Nyt jos koskaan tarvitaan toivoa.
”Toivo on ihmisen perusvoimavara, jonka varassa jaksaa elää elämäänsä eteenpäin”, kertoo hoitotieteen dosentti Jari Kylmä Tampereen yliopistosta.
”Toivo on kykyä antaa asioille merkityksiä, muistaa kiitollisuudella hyviä asioita ja odottaa kärsivällisesti ja toiveikkaasti, että ne tulisivat takaisin”, kuvailee turkulainen psykoterapeutti Florence Schmitt. Osalle ihmisistä toiveikkuus on luontaisempaa kuin toisille, mutta jokainen voi rakentaa ja ruokkia toivoa mielessään. Se antaa elämänhalua ja -voimaa.
”Yksi keskeinen tapa rakentaa toivoa on viljellä kiitollisuutta eli säännöllisesti joka päivä yrittää nähdä elämässään kiitollisuuden aiheita. Kiitollisuus ei tarkoita pahan poistamista, vaan elämässä olevan hyvän lannoittamista ja kasvattamista”, Schmitt pohtii.
Kiitollisuus voi kummuta yksinkertaisista asioista, kun niitä pysähtyy ajattelemaan. Esimerkiksi siitä, että tänä aamuna sai herätä turvassa ja juoda kupin lämmintä kahvia. Ehkä jutella kumppanilleen, silittää kissaansa tai rapsuttaa koiraansa.
”Tutkimusten mukaan toivon ylläpitämisessä tärkeää on rakentaa suhde, jossa kokee luottamusta ja olonsa turvalliseksi. Jollekin se voi olla suhde toiseen ihmiseen tai lemmikkiin, jollekin vaikkapa suhde jumalaan”, Kylmä kertoo.
Florence Schmitt neuvoo jakamaan kiitollisuuden aiheitaan muiden ihmisten kanssa.”Miksei voisi perustaa kiitollisuusryhmiäkin,” terapeutti ehdottaa. Sekä hän että Jari Kylmä ovat työssään nähneet, että vielä kuolemansairaana voi tuntea toivoa.
”Toivo ei tarkoita, että kaikki on hyvin. Se tarkoittaa, että yritetään löytää uusi suhde vaikeaan asiaan”, Kylmä sanoo. ”Ihminen pystyy myös tuomaan helpotusta toisen toivottomuuteen.”
1. Kohtaamalla
Taisi taas tulla räplättyä kännykkää samalla kun läheinen, tuttu tai työkaveri jutteli asioitaan. Jospa pystyisi oikeasti pysähtymään, kuuntelemaan ja kohtaamaan toiset ihmiset, myös aivan arkisissa tilanteissa. Saattaisi valaista molempien osapuolten päivää.
2. Sanomalla
”Ihana mekko”, kehaisi tuntematon tansseissa. Toisaalla vanhukset saavat eräältä vastaantulijalta kadulla aina hymyn ja tervehdyksen. Myös moni muu sanoo tänään varmasti jollekin jotain mukavaa. Ehkä minäkin vielä joskus…
3. Kiittämällä
Hän lyö kassaan ostokset, kuljettaa bussia, noutaa roskat, keittää lounaan, jakaa postin, hiekoittaa kadun tai siivoaa porraskäytävän mutta jää helposti muille vähän näkymättömäksi. Se asia on helppo korjata, kun seuraavan kerran kohtaamme: katson silmiin, tervehdin ja kiitän.
4. Auttamalla
Kerjäläiset ja muut ahdingossa elävät herättävät hiukan hankalia tunteita. Tekisi mieli auttaa, mutta raha ei aina tunnu parhaalta ratkaisulta. Entä jos antaisi anojalle sämpylän, lämpimän juoman tai villasukat? Jouluapua vähävaraiselle tai aikaansa vapaaehtoisjärjestölle? Tarvitsijoita ja hyviä kohteita riittää – valitettavan paljon.
5. Muistamalla
Kohta syttyvät kynttilät adventin, itsenäisyyspäivän ja valon tuoja Lucian kunniaksi. Samalla voi sytyttää pieniä ilonliekkejä ottamalla yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Tällä kertaa puhelulla, kortilla tai kirjeellä, ihan vanhanaikaisesti ja henkilökohtaisesti. Mikään sosiaalisen median päivitys ei korvaa sitä.