Ruokaa omasta maasta

11.02.2026

Työ kantaa hedelmää

Kaupunkilaispari kasvoi parissa vuosikymmenessä niin taitavaksi, että oman maan satoa riittää ympäri vuoden. Etenkin, kun kaupunkitontti vaihtui laajoihin maalaistiluksiin.

Vielä pari vuotta sitten Mona Siro hoiti tuhannen neliön suuruista kaupunkitonttia Turun Uittamolla. Joka kevät hänestä tuntui, että viljelylaatikot ja kasvimaa oli täytetty ennen kuin oli edetty suunnitelmaa pidemmälle. Paperilla näytti vielä hyvältä, mutta syksyä kohti hyötyviljelijän puutarha kasvoi lähes umpeen. Piha ja vanha puutalo olivat selvästi käyneet viisihenkiselle lapsiperheelle ahtaiksi.

”Vaihtoehtona oli joko laajentaa taloa, jolloin piha pienenisi entisestään, tai etsiä koti, johon perheemme ja viljelyharrastuksemme mahtuisivat paremmin”, Mona kertoo. Hän ja Janne Siro löysivät uuden paikkansa Rymättylästä, 1860-luvulla rakennetusta Pohjatalosta. Sitä oli pidetty hyvin, ja sama suku oli asunut talossa sata vuotta.

Kaupunkikoti myytiin reilussa viikossa, ja perhe muutti Pohjataloon marraskuussa 2023. ”Saimme tilavan kodin, jossa on jopa kylpyhuone, jota ei vanhassa kaupunkitalossamme ollutkaan. Saimme myös kolme hehtaaria maata, etelään laskevan pellon ja tyrnitarhan.”

Suotuisan suven mailla

Rymättylä sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Naantalin keskustasta, ja Turkuunkin on vain 40 minuutin ajomatka. Saaristomaisema kallioineen, kivineen ja käkkyrämäntyineen oli Monalle jo lapsuudesta tuttu, sillä hänen vanhempiensa kesäpaikka sijaitsee muutaman kilometrin päässä.

Mona on kansatieteilijä, joka tuntee syvää lukkarinrakkautta talonpoikaisrakennuksiin ja -ympäristöihin. Vanhan talon tunnelma on tärkeämpää kuin modernit mukavuudet. Jos ikkuna pitää kitata tai talon hirsi menee vaihtoon, tekijä löytyy kotoa, sillä Janne on puualan artesaani ja perinnekorjaaja.

Rymättylä kuuluu maan suotuisimpaan viljelyalueeseen, IA-vyöhykkeeseen. Valtavat vaahterat ympäröivät taloa, ja suotuisan suven alueella kasvukausi jatkuu pitkään. Meri leudontaa ilmastoa talvellakin.

Pohjatalon kasvimaa tuottaa pieneltä alalta hyvän sadon, onhan Monalla ja Jannella kasvisten kasvatuksesta pitkä kokemus. He aloittivat yhteisen viljelypalstan pidon jo parikymmentä vuotta sitten Itä-Helsingin Vuosaaressa. Vuosien myötä yhä tärkeämmäksi on tullut halu viljellä ruokaa mahdollisimman paljon itse. Omavaraisuuskin viehättää tavoitteena.

”Eihän me tietenkään täysin omavaraisia olla, kun talossa on sähköt ja kaupassakin käydään. Jokainen kurkkupurkki ja kylmävarastosta haettu porkkana kuitenkin vähentää tarvetta ostaa kaupasta. Kaikki, mitä kasvimaalla ylipäätään voi kasvattaa, viljellään itse. Ja viljellään niin paljon, että satoa riittää seuraavaan kasvukauteen saakka.”

Tehokasta riviviljelyä

Kun perhe muutti Rymättylään, ensimmäisenä ostettiin kasvihuone. Muuta ei syksyllä voinutkaan enää tehdä, ja kaarikasvihuone sai odottaa kevättä rullalla. Kesällä viljelyyn otettiin vuosikaudet kesannolla ollut pelto. Mona ja Janne levittivät pellon päälle pahvia ja sanomalehtiä ja kasasivat niiden päälle hevosenlantaa ja multaa. Katekerroksen tarkoitus mullan alla on tukahduttaa rikkaruohot, mutta kun se hajoaa pikkuhiljaa, kasvien juuret pääsevät syvemmälle.

”Kohopenkit olivat ensimmäisenä kesänä vielä niin ohutmultaisia, että kasvatimme niissä vain salaatteja, yrttejä ja kurkkuja – lajeja, joiden juuristo on matala. Perunoita ja juureksia varten muokkasimme kasvualustat sarvitraktorilla, joka rouhaisi maata noin 25–30 sentin syvyyteen."

Kasvikset varttuvat pellolla säntillisesti 120 sentin levyisissä riveissä, joiden väleissä on selkeät vajaan metrin käytävät. Kasveja on helppo hoitaa, kun viljelypenkin leveys on oikea. Penkin molemmilta puolilta pitää ulottua keskelle saakka. Keväällä käytävät näyttävät valtavilta, mutta kesän mittaan kasvusto ottaa tilansa. Mona linjaa, että käytävien on hyvä olla niin leveitä, että siellä mahtuu kulkemaan kottikärryjä työntäen tai kastelukannuja molemmissa käsissä kantaen.

”Olisi toki kiva luoda kasvimaalle esteettisiä kuvioita ja orgaanisia muotoja, mutta kun pääasia on tuottaa tarpeeksi ruokaa perheelle, riviviljely on tehokkaampaa."

Sata kiloa tomaatteja

Pellolla kasvaa parikymmentä eri kasvilajia: perunaa, porkkanaa, purjoa, keltasipulia, yrttejä ja salaatteja. Tomaatteja versoo sekä avomaalla että kasvihuoneessa chilien ja yrttien kera. Viljelyyn ovat valikoituneet sortit, jotka perheelle maistuvat. Välillä Mona testaa jotain uutta ja pitää kokemuksistaan kirjaa. Muistiinpanoista hän keväällä tarkistaa, mitä uudella kaudella kannattaa kylvää.

Sirot suosivat mieluiten kasvien maatiaiskantoja, ja he keräävät siemeniä myös omasta sadosta. Satoa aletaan syödä tuoreeltaan heti, kun sitä alkaa syntyä. Kaikki ylimääräinen säilötään talven varalle ja viimeiset juurekset nostetaan lokakuussa.

Iso osa sadosta varastoidaan viileään varastorakennukseen, joka pihapiirissä oli ennestään. Kaikki muutkin säilöntäkonstit ovat käytössä. ”Pakastan, pikkelöin ja kuivaan sadon mahdollisimman tarkkaan. Tomaatteja säilöin eri tavoin viime vuonna sata kiloa. Porkkanat, palsternakka ja perunat riittivät vappuun saakka.”

Kastelukannullinen poikineen

Pohjatalon peltoa hoidetaan luonnonmukaisesti ja käsivoimin. Maa muokataan lapiolla ja talikolla, ainoa puutarhakone on ollut sarvitraktori. Sekin myytiin, kun maa oli muokattu viljelykäyttöön.

Helteisinä kesäpäivinä Mona ja Janne kastelevat viljelmän kastelukannuilla. Vesi nostetaan omasta lammesta uppopumpulla ja puutarhaletkuilla tynnyreihin kasvimaan keskelle. Kitkeäkin pitää, vaikka viljelmä on katettu. Ruohosilppu maan pinnalla estää kosteuden haihtumista, ehkäisee rikkojen itämistä maan pintaan ja sillä on hieman lannoitusvaikutustakin. Torjunta-aineita viljelijät eivät käytä lainkaan.

”Pyrimme hoitamaan maata siten, että se pysyy hyvässä kunnossa ja tuottaa hyvän ja terveen sadon. Lannoitteena ja humuksen kartuttajana käytämme hevosenlantaa ja kompostia. Nokkosvedestäkin kasvit saavat ravinteita.”

Osa pellosta on vielä kesannolla, eikä sitä välttämättä otetakaan viljelyyn. Hedelmä- ja marjatarha saattaa kuitenkin laajeta. Kesäkukat kukkivat navetan seinustalla, jossa niitä ehtii vilkaista kanalassa käydessään. Pihapiiriä hoidetaan rennolla kädellä: tehdään, mikä ehditään.

Mona viettää kasvimaalla paljon aikaa ja ison osan vuodenkierrosta. Kasveja kylväen, istuttaen ja hoitaen ja lopulta satoa korjaten. Vaikkei hän kasvimaata kitkemään joka kerta yhtä innostuneena lähtisikään, kotiin hän palaa tyytyväisenä ja hyvillä mielin. Kasvimaa kuitenkin antaa paljon enemmän kuin ottaa.

”Joskus juhannuksen tienoilla, kevättöiden vihdoin loputtua, saattaa tulla väsymys. Pian sen jälkeen alkava sadonkorjuu kuitenkin palkitsee ja palauttaa riemun.”

Lisää Pohjatalon puutarhasta: YouTube-kanava @Pohjatalo1866 ja Instagram pohjatalo1866

• Teksti ja kuvat Paula Ritanen-Närhi

Kasvimaa, Piha, Puutarha

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Kodin Pellervoon

Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.

Katso tarjous

Mainos päättyy