Vanhakin nyt nuortuu

Takavuosina oli tapana antaa 50-vuotislahjaksi keinutuoli. Nykyään saman ikäiset – ja paljon vanhemmatkin – saattavat juosta maratoneja. Elämmekö terveempinä ja nuorekkaampina vanhemmiksi kuin ennen?

Välttää ei voi kohtaloaan, lauletaan vanhassa venäläisessä balladissa. Säkeet pätevät Ollin, 81, mielestä mainiosti ikääntymiseen. Hän tunnustaa olevansa ikänsä puolesta vanhus. ”Toisaalta korostan sitä, että monista sairauksistani huolimatta olen oikein hyvässä kunnossa.”

Olli kävelee joka päivä viisi kilometriä. Lisäksi hän polkee pari kertaa viikossa 30 kilometrin lenkin vanhalla vaihteettomalla pyörällään. Kun Olli muistelee, millaisia hänen omat vanhempansa ja isovanhempansa olivat samassa iässä, hän tuntee olevansa edellisiä sukupolvia nuorekkaampi.

”Jotenkin tuntuu, että ennen ihmiset vanhenivat aikaisemmin ja nopeammin. Minusta ravitsemuksen parantuminen ja köyhyyden väheneminen ovat johtaneet siihen, että ihmiset elävät nyt paremmin ja pidempään.”

Havainto on mielenkiintoinen. Onko 80 vuotta uusi 60 ja vastaavasti 60 vuotta uusi 40?

Elämä jatkuu keskeltä

Gerontologian ja kansanterveyden professori Taina Rantanen varoo vetämästä mutkia liian suoriksi.

”60 ei ole uusi 40 vaan uusi 60. Ei kuusikymppisten tarvitse olla sellaisia kuin he olivat nelikymppisinä, mutta nykyiset kuusikymppiset ovat erilaisia kuin kuusikymppiset kolmekymmentä vuotta sitten”, Jyväskylän yliopistossa työskentelevä Rantanen sanoo.

Ennen ajateltiin, että ihminen siirtyy keski-iästä suoraan vanhuuteen. Nyt ikävuosien 60 ja 80 väliin on ilmestynyt uusi elämänvaihe, jota Rantanen kutsuu myöhäiskeski-iäksi.

Tutkimuksissa on todettu, että ihmiset elävät aiempaa pidempään ilman merkittävää toimintakyvyn vajausta. Samalla raihnaiset vuodet siirtyvät myöhemmäksi. Selitys tähän piilee suotuisammiksi muuttuneissa elinolosuhteissa, kuten terveydenhuollon ja työelämän kehittymisessä.

Ikävuosien 60 ja 80 väliin on ilmestynyt uusi elämänvaihe, myöhäiskeski-ikä.

”Kun fyysinen ja älyllinen toimintakyky säilyvät hyvinä pidempään, ja yhä suurempi osa ihmisistä saavuttaa vanhuuden, elämä jatkuu ikään kuin siitä keskeltä.”

Kehitys ei tarkoita, että ihmiset olisivat aiempaa terveempiä. ”Sairaudet eivät ole vähentyneet, mutta niiden seuraukset ovat vähemmän vakavia kuin ennen.”

Odotusten ristitulessa

Moni myöhäiskeski-ikäinen pystyy nyt tekemään asioita, jotka vielä edellisestä sukupolvesta olisivat tuntuneet tavattomilta.

”Oma havaintoni on, että ihmisille ei pelkästään riitä golfinpeluu ja Kanariansaarilla käyminen, vaan moni etsii vielä uusia työmahdollisuuksia”, Rantanen sanoo. Yhteiskunnallisiltakaan päättäjiltä myöhäiskeski-ikäisten vireys ei ole jäänyt huomaamatta.

”Iäkkäiltä ihmisiltä odotetaan tietynlaista itsenäisyyttä ja aktiivisuutta, eli ihanne on pärjätä itse mahdollisimman pitkään. Toisaalta ei saa olla liian aktiivinen, jotta ehtii hoitaa lastenlapsia tai puolisoa”, summaa gerontologian professori Anu Siren Tampereen yliopistosta.

Hyödyllisyyden ja tuottavuuden nimissä ihmisten odotetaan jatkavan työelämässä pidempään. Siren miettiikin, jäävätkö nykyeläkeläisten velvollisuuksista vapaat itsensä toteuttamisen vuodet lyhytaikaiseksi vaiheeksi historiassa.

Vanhat, villit ja vapaat

Media vaikuttaa Anu Sirenin mukaan suuresti siihen, millaisia mielikuvia liitämme vanhoihin ihmisiin. Siinä missä 1970-luvun seniorilehden kannessa poseerasi jäykästi Arvo Ylppö, tällä vuosituhannella kanteen on voinut päästä vaikkapa rastapäinen Pelle Miljoona. ”Iäkkäiden ihmisten roolit ovat laajentuneet.”

Miksi niin monista myöhäiskeski-ikäisistä sitten syntyy nuorekkaampi vaikutelma kuin edeltävistä sukupolvista? Vanhenemiseen perehtynyt psykologi ja psykoterapeutti Marja Saarenheimo uskoo, että ilmiö juontaa juurensa suuriin ikäluokkiin.

”Nuorisokulttuuri syntyi suurten ikäluokkien nuoruudessa. He ovat kuljettaneet vapauden ja villeyden kaltaiset nuorisokulttuurin piirteet myöhäiskeski-ikään: nyt voi tehdä mitä vaan.”

Ei nutturaa, kiitos!

Saila, 72, on tajunnut olevansa ikänsä puolesta vanha, vaikka mieli ei tunnukaan vanhalta. ”Tunnen itseni ehkä kuusikymppiseksi. Olen aktiivinen seniori: otan vastaan kaiken uuden teknologian, ja minulla on paljon harrastuksia. Käyn salilla, vesijumpassa, keramiikkakurssilla, englanninkurssilla ja Martoissa.”

Omaa äitiään Saila ei olisi voinut kuvitellakaan harrastusrientoihin. Nuorena hän uumoili, että olisi seitsemänkymppisenä kuin oma mummonsa – kävelisi hitaasti huivi nutturansa suojana. Sailallakin on pitkät hiukset, mutta niiden paikka on poninhännällä.

”Kun kasvatin tukkaani, lenkkikaverini sanoi, että kohtahan sinä saat sen nutturalle niin kuin vanhat ihmiset yleensä. Otin kommentin huumorilla.”

Psykologi Saarenheimolle nuorekas mieli on tuttu asia. ”Ihmisen mieli ei vanhene samaa tahtia kuin keho. Voi tuntua jopa vaikealta, jos katsoo peiliin ja toteaa näyttävänsä vanhalta mutta sisäisesti ei tunne niin.”

Joskus mieli voi myös ikään kuin jäädä vuosien taakse. ”Omat lapseni ovat vähän alle ja vähän yli nelikymppisiä, mutta kyllä minä ajattelen heitä perheen nuorisona.”

Saarenheimo työskentelee 71-vuotiaana yhä puolipäiväisesti. ”Tässä ammatissa ikä on pikemminkin etu kuin rasite, koska elämänkokemuksen myötä tulee lisää ymmärrystä. Itse en ainakaan haluaisi olla ihan samanlainen kuin parikymppisenä.”

Onko papereita?

Nuoruutta ihannoivassa länsimaisessa kulttuurissa moni keski-ikäinen pyrkii häivyttämään todellisen ikänsä. Satu, 53, ei pyri nuorekkaaseen vaan mukavaan ja omasta mielestään säädylliseen pukeutumiseen. ”Tässä iässä polvien pitää olla jo peitossa.”

Viime vuosina Sadulta on kysytty useita kertoja henkilöllisyystodistusta, kun hän on ostanut ikärajavalvottuja tuotteita. Viimeksi niin tapahtui viime vuonna, kun Satu poimi koriinsa muutaman oluen.

”Kun myyjä kysyi tiukkailmeisenä, onko papereita, katsoin häntä, että mitä. Näytin ajokorttini ja ajattelin, että myyjältä on varmaan jäänyt silmälasit kotiin.”

Sadulle on monta kertaa sanottu, että hän näyttää ikäistään nuoremmalta. Moinen kommentointi ihmetyttää.

”En ainakaan ole tehnyt mitään sen hyväksi. Ehkä se on geenijuttu. Mutta en minä nyt sentään niin nuoren näköinen ole, että papereita tarttis kysellä!”