Perinteinen postikortti on säilyttänyt suosionsa jouluterveisten viejänä. Ensimmäistä kertaa joulukortteja kirjoiteltiin 173 vuotta sitten.
Lahjojen kanssa kolkuttelevaa posteljoonia kuvaavan kortin lähettämisajankohta on jäänyt salaisuudeksi.
Postiluukku kolahtaa. Lattialle putoaa nippu kortteja. Kun pinkkaa alkaa selata, kuvista paljastuu joulupukki muorinsa kanssa lahjoja jakamassa, iloisesti naurava tonttu ja kauniisti koristeltu joulukuusi. Kimarassa hehkuu myös kukkiva amaryllis, värikäs tulppaanikimppu ja melkein tuoksuva hyasintti. Ja onpa joissakin korteissa ihana vanhanajan tunnelma: reki kiiruhtaa joulukirkkoon, pienet lapset ovat piparkakkupuuhissa tai isän kanssa kuusenhakumatkalla.
Viime jouluna suomalaiset lähettivät yli 30 miljoonaa joulukorttia. Tavan historia tunnetaan. Englantilainen virkamies ja keksijä Henry Cole halusi lähettää vuonna 1843 runsaasti joulutervehdyksiä. Käsin maalatut kortit olivat kalliita ostaa, joten hän pyysi taitelijatuttavaansa John Calcott Horsleytä piirtämään kortin. Korttia hän painatti tuhat kappaletta.
Kortin kuva-aiheesta nousi porua, vaikka se esittikin kolmen sukupolven yhteistä maljannostoa kortin saajalle. Närää aiheutti lasissa ollut viini, jota kuvassa tarjottiin myös lapselle. Pahennuksesta huolimatta idea löi läpi. Seuraavana jouluna lähetettäväksi oli tarjolla jo useampia korttimalleja.
Ennen joulukorttiakin britit lähettivät joulupostia. Sisäoppilaitoksissa koululaiset kirjoittivat jouluaineita perheilleen ja sukulaisilleen. Kirjoituspaperit leikattiin tarkoitukseen sopiviksi, jotkut oppilaat kuvittivatkin niitä.
Myös perheet lähettivät sukulaisilleen ja tuttavilleen käyntikortteja, joihin kirjoitettiin runo. Joskus käyntikortit toimivat myös kutsuina joulun ajan vierailuille. Tapa juontuikin jo antiikin ajoilta, jolloin uuden vuoden toivotuksia vaihdettiin kortein. Jopa Egyptistä on löytynyt vastaavia tervehdyksiä hieroglyfein kirjoitettuina. Niissä on toivotettu hyvää onnea.
Kun maailma alkoi teollistua 1800-luvulla, myös sesonkikorttien myynti lisääntyi. Aikakausi loi mahdollisuudet myös postinkulun kehitykselle. Vuosisadan lopulla korttien keskusmaaksi tuli Saksa, jossa painokoneet jyskyttivät kortteja maailmalle.
Iloinen metsän joulua kuvaava tervehdys on saapunut vastaanottajalleen vuoden 1930 joulun alla.
Suomeen joulukortit ilmaantuivat Saksasta ja Ruotsista. Säätyläisillä oli varaa lähettää kortteja jo 1850-luvulla.
Koulunkäynnin ja kirjoitustaidon yleistyessä korttien lähettämisen tapa levisi vähitellen kaikkiin kansankerroksiin. Aluksi kortteja ei saanut lähettää kuin suljetuissa kuorissa. Kaikenlaisten postikorttien lähettäminen tuli helpommaksi 1871, jolloin niille säädettiin oma postitusluokka ja alempi postimaksu. Se vauhditti joulukorttienkin yleistymistä.
Vähitellen kuvakortit valtasivat alaa. Tapa tuli Amerikasta. Suomeenkin saapui valtameren takaa kultakoristeisia kortteja. Niitä ihasteltiin yhdessä naapurien kanssa. 1880-luvulla joulukorttien lähettäminen oli jo melko yleistä.
Innostus kasvoi 1900-luvulle tultaessa. 1920-luvulla korttien lähettelyyn olivat yhtyneet kaupunkilaisten lisäksi niin maaseudun asukkaat kuin työväestökin. Myös sotavuosina haluttiin lähettää jouluterveiset rintamalle kortein ja runoin puutteesta huolimatta:
Kotikonnuilta tervehdys lämpimin
Tulee luoksesi Hämeen mies,
Sun tietäsi hartahin rukouksin
Tukee kotikansa ja kotilies.
Joulurauhaa käymme me toivottamaan
Sulle, vartija kansan ja maan.
Joulukorttien aiheet syntyivät saduista ja luonnosta. Tunnetut suomalaiset joulukorttitaiteilijat Martta Wendelin ja Rudolf Koivu hurmaavat yhä. Heidän kuvituksissaan luodaan idylliä talvesta ja sen iloista lumiukkoineen ja rekiajeluineen. Myös enkelihahmot ja kynttiläkuvat somistavat monia kortteja.
Vanhat kansanperinteen symbolit ovat nekin löytäneet tiensä vanhojen postikorttien kuvituksiin, joissa näkee neliapiloita ja joskus jopa hevosenkengän. Myös talvisen luonnon eläimet ja kukkaset ovat kuvittajia innoittaneet.
Joulupukki- ja tonttuaiheet ovat kuitenkin kaikkein suosituimpia. Niiden varsinainen kuvaaja oli Jenny Nyström, jota kutsutaan pohjoismaisen joulutontun luojaksi. Meidän aikamme joulukorttitaitelijoita ovat muiden muassa Mauri Kunnas hauskoine eläinaiheineen, Virpi Pekkala joulutonttuineen, Marja-Liisa Pitkäranta lumiaiheineen ja Minna Immonen herkkine kodin elämästä kertovine kuvineen.
Joulukorttien postittaminen on yhä yksi tapa muistaa kaukana olevia ystäviään. Uusi vuosituhat on tuonut uusia tapoja myös joulutervehdysten lähettämiseen, kulkeehan moni viesti joulun allakin internetissä. Olipa viestin muoto ja välitystapa mikä hyvänsä, kuva-aiheet ovat säilyneet perinteisen jouluisina.
Ensimmäisessä joulupostimerkissä vuodelta 1973 pukki vie lahjoja poropulkassa. Taiteilija Pirkko Vahtero.
Kortin kulmalta
Suomalaisiin joulutervehdyksiin on voinut liimata oman, erityisen postimerkkinsä vuodesta 1973. Ensimmäisessä joulupostimerkissä pukki kiitää poron vetämässä pulkassa lahjoja jakamaan. Merkin on kuvittanut taiteilija Pirkko Vahtero, joka piirsi kaikki joulupostimerkkimme vuoteen 1982 saakka.
Postimuseon Joulun merkit -näyttelyssä näkee kaikki maassamme ilmestyneet joulupostimerkit sekä niiden alkuperäiset luonnokset. Lisäksi esillä on tämän vuoden merkkien suunnittelukilpailuun saapuneita ehdotuksia.
Joulupostimerkkien kuva-aiheet liittyvät perinteiseen suomalaiseen jouluun. Nostalginen kuvamaailma on saanut vaikutteita talonpoikaisista, kristillisistä ja kaupunkilaisista juhlatavoista. Noin puolet joulupostimerkeistä kuvaa maaseudun joulua ja sen lumivalkoista idylliä. Merkkiaiheiksi on valittu myös joulukuusen hakeminen metsästä, saunan lämmitys, lintujen ruokinta tai kodin joulukoristeet.
Tämän vuoden joulupostimerkit ilmestyivät marraskuun 10. päivänä. Ne ovat Postin ja Kuvittajat ry:n suunnittelukilpailun tulosta. Kotimaan joulutervehdyksiin tarkoitettu Juokse porosein -postimerkki on helsinkiläisen Sari Airolan käsialaa. 1. luokan postimerkin Tyttö ja orava on suunnitellut espoolainen Sini Ezer.
SAARA VAHERJOKI-HONKALA, teksti
POSTIMUSEO, kuvat
