Korona hiljensi Susikkaan kylän tanssilattian vain hetkeksi. Kunhan olot palaavat normaaliksi, soitto soi ja tanssijalka vippaa. Tanssi tuo kylään yhteishenkeä ja hyvää mieltä.
Orkesteri veivaa ensimmäisiä tahteja Muurarista, ja tanssisali täyttyy valssaajista. Tottuneita perusaskeleita, rohkeaa liidäntää, dramaattisia käänteitä… Tyylikirjo on värikäs kuin Susikkaan väki.
Luomuorkesteri Susikkaan Sohloissa on taikavoimaa, joka houkuttelee porukkaa myös muista Pohjois-Tammelan kylistä ja kauempaakin.
”Hyvät daamit ja herrat, tänään laulusolisteina Päivi Kangasniemi ja Ulla Ylitalo, Joni Lukkala, haitari, Antero Ylitalo, viulu ja haitari, Kari Kangasniemi, rummut ja Markku Ylitalo, basso.”
Oma orkesteri on auttanut pientä kylää hitsautumaan tiiviiksi, eloisaksi yhteisöksi. Pilettirahat menevät hyvään tarpeeseen, sillä iso kylätalo haukkaa euron poikineen.
Tanssien mainos vuodelta 2019.
Musikaalinen kylä
Sohlot soittaa talolla useita kertoja vuodessa. Lisäksi esiinnytään juhlissa ja tapahtumissa, kuten hirvipeijaisissa. Hautajaisissa on soitettu viulun säestyksellä. Taannoin orkesteri esiintyi Forssassa Muistojen harmonikka -konsertissa.
Kyläläisiä on siunattu musikaalisuudella. Parin sadan susikaslaisen joukosta löytyy harvinaisen paljon musiikin ja tanssin harrastajia. Sohlojen lisäksi kylätalolla harjoittelee Forssan seudulla toimivan Wahren opiston harmonikkapiiri, johon kuuluu 13 soittajaa.
Sohlojen kokoonpano on vuosien saatossa vaihdellut, ikämiehet ovat vaihtuneet nuorempiin soittajiin.
”Yli 30 vuotta sitten minun ja Ullan miehet soittelivat yhdessä ja pyysivät, että alkakaas likat laulaa mukana. Sitten tuli ensimmäinen keikka Liljan Ellin synttäreille ja siitä se alkoi”, kertoo laulaja Päivi Kangasniemi, joka on myös Susikkaan kyläyhteisön puheenjohtaja.
Kun joku huilii tanssien välillä, Marjatta Koivisto iskee kimppuun.
”Osta arpa.”
Hän on sydänjuuriaan myöten susikaslainen, ollut kyläyhteisön puheenjohtajanakin.
”Tämä paikka on minulle rakas. Palasin takaisin kotikylään 2006 perittyäni tilan. Täällä on nykyisin paljon muitakin lapsuudenkotiin palanneita.”
Susikkaan Sohlojen Kari Kangasniemi, Joni Lukkala ja Antero Ylitalo vauhdissa.
Tanssi kantaa
Sirkka ja Veijo Kulmala palasivat eläköidyttyään Forssasta Veijon kotitilalle. Pariskunnalta eivät Sohlojen keikat jää väliin.
”Oman kylän orkesteri on ehdottoman hieno juttu. Tunnelma on aivan omanlainen, mukava ja lämmin.”
Iäkäs pariskunta purjehtii parketilla kuin teinipari. Ei ihme, takana on vuosikymmeniä kestänyt tanssiharrastus.
”Aloitin kansantanssin 14-vuotiaana Tammelan Auran nuorisoseurassa. Sieltähän tämä mieskin löytyi”, Sirkka hymyilee.
He ovat myös itse vetäneet tanssikursseja Auralla.
”Nykyisin aikuiset ovat taas innostuneet tanssimisesta. Lavoilla sen näkee, kun rumbat ja cha-cha-chaat menevät”, Veijo toteaa.
Myös naapurista Patakankaalta tulleiden Kirsi ja Sauli Alitalon meno näyttää upealta. He käyvät viikoittain tanssikurssilla Teuron kylätalolla. Kun Susikkaalla tapahtuu jotain tai Sohlot soittaa, he kiitävät oitis paikalle.
”Letkeetä menoa, rytmi kohdallaan”, pariskunta tiivistää tunnelman.
Foxit, tangot, perinteiset, kaikki menevät.
”Polkkaakin on pitänyt opetella, sillä jo isäni ja pappani tanssivat sitä. Täällä soitetaan yleensä yksi polkka”, Sauli kertoo.
Sirkka ja Veijo Kulmala vetävät ammattilaistyylillä.
Kuin maisemakortti
Susikkaan kylä sijaitsee Pohjois-Tammelassa noin parikymmentä kilometriä Forssasta.
Maatalouden ja kulttuurin perinne on kylällä vahva, ja sitä kunnioitetaan. Susikkaalla toteutettiin kauan harvinaista jouluvalkoperinnettä, jonka arvellaan tulleen Euroopasta hakkapeliittojen mukana. Siinä puusta ja lakanasta valmistettua hevoshahmoa kierrätettiin talosta taloon joulupäivänä. Ratsastaja oli usein pukeutunut joulupukiksi. Kun jouluvalkon taitajista Mikko Heikkilästä ja Matti Perttulasta aika jätti, välineet siirrettiin Perttulan tilalla sijaitsevaan kotiseutumuseoon.
Kylä on kuin maisemakortti ja toimivan maaseudun mannekiini. Vuoden kylä -tunnustuskin saatiin muutama vuosi sitten.
”Kaikki kylän ympärillä olevat pellot on viljelty”, Kangasniemi kehaisee.
Kylän läpi virtaa Susikasjoki, ja kylätalon pihapiiriä koristaa Sahalampi. Kesäjuhlien aikaan, jolloin paikalle pelmahtaa valtava määrä mökkiläisiä vieraineen, idylli hiotaan huippuunsa.
”Pyydämme paikallista lihatilallista tuomaan mustat, komeat sonnit laiduntamaan joen vastarannalle”, Päivi nauraa.
Hän on asunut miehensä Karin kanssa yli kolmekymmentä vuotta kylän kantatilalla, joka on perustettu 1865. Tilalla toimi aikoinaan saha ja sähkölaitos.
Tanssin pyörteistä kahvilaan lennähtävä Katriina Liinaharju-Laurila kertoo hänen isänsä ja setänsä omistaneen tilan aikoinaan. Hän muistaa pikkutyttönä kiipeilleensä sahan lautataapeleilla.
”Iltaisin kello yhdeksän setä meni sähkölaitokselle, laittoi tammen kiinni ja koko kylä pimeni.”
“Tammi” oli vanhemman polven nimitys padolle, jolla veden juoksutusta säännösteltiin – eli kun “tammi laitetaan kiinni” myllystä kulkeva vesi suljetaan ja sähkötkin katkeavat.
Katriina ja hänen puolisonsa Leo Laurila ovat kyläyhteisön aktiiveja. He elivät kauan muualla Suomessa, mutta Susikas veti takaisin kotiin. Toimelias Leo on rakentanut kylälle kaksi taloa, kolmannen he peruskorjasivat.
”Olemme lopulta asettuneet lapsuuteni marjamaiden tuntumaan. Kotimme on tästä puolitoista kilometriä metsään, karhu kävi juuri sontimassa pihalla.”
Pariskunnan lapsenlapsetkin ovat lähellä, sillä heidän poikansa perheineen muutti kylälle muutama vuosi sitten. Alakouluikäisille löytyy opinahjo kuuden kilometrin päästä Teuron kylältä.
Basisti Markki Ylitalo sekä solistit Päivi Kangasniemi ja Ulla Ylitalo.
Kylätalo kovassa käytössä
Kylätalo hohkaa uutuuttaan. Talkoilla ja Leader-rahoituksella toteutettu, kolmivuotinen voimainponnistus valmistui viime kesäksi – sopivasti kyläyhdistyksen 30-vuotisjuhlille. Pappi kävi siunaamassa talon, ja sitten taas tanssittiin.
Seuraavaksi keskitytään pihapiirin kunnostamiseen ja esiintymislavan rakentamiseen.
”Tulee suuri kiitollisuudentunne, kun ajattelee, miten paljon meidän miehet ovat tehneet talkootöitä. Iskuporukassa on vain 10–15 ihmistä, mutta tarvittaessa tekijöitä löytyy aina lisää”, Päivi Kangasniemi toteaa.
Vuoden kohokohtia ovat Susikkaan kyläyhteisön kesäjuhlat sekä Pohjois-Tammelan kirppiskierros, jossa alueen kättentaitajat ja yrittäjät myyvät tuotteitaan. Samassa yhteydessä pidetään ravintolapäivä, johon tehdään talkoilla herkkuja pursuava noutopöytä. Viime vuonna ravintolapäivässä kävi noin 200 ruokailijaa.
Kylän oma erikoisuus on joka kuun ensimmäinen tiistai järjestettävä kyläpalvelupäivä, jolloin palvelujaan tarjoavat muun maussa hieroja, jalkahoitaja ja parturi-kampaaja. Myynnissä on paikallisten valmistamia tuotteita, käsitöitä ja ruokia. Päivän aikana pidettävät hyvinvointi- ja terveyshetket houkuttelevat väkeä. Niitä vetävät eri alojen asiantuntijat, jotka kertovat ajankohtaisia, terveyteen liittyviä asioita.
Kylätalolla kokoontuu myös pitkin viikkoa useita kansanopiston, seurakunnan ja kyläläisten itsensä vetämiä kerhoja. Koska kylään on muuttanut nuoria perheitä, kylätalolla alkavat pian myös lapsiperheiden illat.
Sosiaalisessa mediassa moderni kyläyhteisö on hyvin esillä. Toiminnan elinehto on yhteistyö naapurikylien Teuron ja Patakankaan sekä alueen yhdistysten kanssa.
Terttu Katajamäki ja Aulis Kujanpää ovat yksi illan vauhdikkaimmista tanssipareista.
Kesätöissä kylätalolla
Marjatta Uosukainen ja Elina Myllykoski nauttivat musiikista keittiön puolella. He huolehtivat, että tanssiväelle riittää evästä pitkin iltaa.
”Suurin osa tanssii koko ajan. Siinä lomassa kahvi, pulla ja suolainen tekevät kauppansa”, Marjatta sanoo.
Hän tuli nuorena Susikkaalle Sääksmäeltä miehen perässä.
”Neljänkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että täällä ihmiset ovat todella mukavia.”
Elina on saanut houkuteltua mukaan teini-ikäisen poikansa. 15-vuotias Johannes Heikkilä kuuntelee tanssimusiikin sijaan peruspoppia. Parketille hänellä ei ole aikeita.
”Tulin auttelemaan keittiössä ja tutustumaan samalla taloon, sillä aloitan täällä pian kesätyöt.”
Kaksiviikkoinen pesti kylätalon pihahommissa on hänen ensimmäinen kesätyönsä. Palkka tulee paikallisen Osuuspankin nuorten kesätyöhankkeesta. Kylätalolla aloittaa kesällä myös kyläyhdistyksen palkkaama kyläavustaja, koko kylän monihenkilö.
Elina Myllykoski ja hänen poikansa Johannes Heikkilä auttavat tanssiväen muonituksessa.
Sohloissa kasvanut
Joni Lukkalan haitarista irtoaa upea sointi. Ihmekös se, sillä hän oli 16-vuotias aloittaessaan orkesterissa. Nykyisin 23-vuotias susikaslainen opiskelee Kuopiossa ammattikorkeakoulussa.
”Muutin isän kanssa kylälle, kun olin 13-vuotias, haitaria olen soittanut kahdeksan vuotta. Sohlot on tosi kiva porukka. Asun Kuopiossa, mutta yritän päästä harjoituksiin ainakin kerran kuussa”, Joni kertoo.
Kolmen vuoden kuluttua hän saa valmiiksi pelastusalan päällikön tutkinnon. Tulevaisuus on arvatenkin auki, mutta kylän rouvat unelmoivat, että hänestä tulee Susikkaan palopäällikkö. Rouvat myös vaativat, että jos Joni tyttöpeleihin ryhtyy, hänet on käytävä ensin esittelemässä heille.
Nuorta väkeä hellitään ja heistä pidetään tiukasti kiinni. Kylän uudet asukkaat otetaan avosylin vastaan.
”Meille on nyt tullut kaksi uutta vauvaa kylälle, se on ihanaa”, Päivi hymyilee.
Ilta on vauhdikkaimmillaan, ja portsarin lippuvihko laihtuu silmissä. Sali on tupaten täynnä, hikikarpalot pukkaavat otsilta ja pikkutakit on heitetty tuolien selkänojille. Ennen kolmatta settiä eli susikaslaisittan ”löösiä” Sohlot pitää pienen tauon.
”Kyllä on mukavaa, kun tanssijoita käy. Saadaan taas kylätalon sähkölasku maksettua”, Kari Kangasniemi vitsailee.
Nyt kaivataan rumpalia paikalle, sillä seuraava löösi alkaa. Taitaa olla polkan vuoro.
