Kalakosket lähtivät mukaan hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli muuttaa elämäntapoja ympäristöystävällisiksi. Kokeilu muutti heidän elämänsä.
Kalakosket olivat vastikään muuttaneet Porvooseen vuonna 2018, kun he lukivat paikallislehdestä Kestävien elämäntapojen kiihdyttämöksi -hankkeesta. Päätös lähteä mukaan oli helppo.
”Halusimme oppia uutta ja ottaa selvää, olisiko vielä sellaisia pieniä tai suuria tekoja, joita meidän kolmihenkinen perheemme voisi tässä elämäntilanteessa tehdä”, Laura ja Mika Kalakoski kertovat.
Kuukauden pituisen kokeilujakson tavoitteena oli muuttaa kahdeksan porvoolaisperheen kulutustottumuksia ympäristöystävällisemmiksi.
Ihan aluksi osallistujat kirjasivat ylös asumiseen, liikkumiseen, vapaa-aikaan ja ruokailuun liittyvää kulutustaan. Sen perusteella laskettiin perheiden materiaali- ja hiilijalanjäljet, eli se kuinka paljon elintavat aiheuttavat ilmastopäästöjä ja kuluttavat luonnonvaroja. Myöhemmin tutkimusryhmä laati jokaiselle tiekartan kohti kestävämpää elämäntapaa.
Kun kokonaiskulutus jaettiin tasan kaikkien kolmen perheenjäsenen kesken, Kalakoskien hiilijalanjäljeksi tuli henkeä kohti 9,5 tonnia vuodessa, eli melkein prikulleen sama, kuin keskivertosuomalaisen jättämä hiilijalanjälki oli vuonna 2019.
Materiaalijalanjälkemme on puolestaan 40 tonnia vuodessa, kun kestävä taso olisi kahdeksan tonnia. Materiaalijalanjälki on tapa mitata tai laskea kaikki ne luonnonvarat, joita kulutuksemme tarvitsee. Se sisältää myös niin kutsutut piilovirrat eli ne luonnonvarat, joita on käytetty jo kauan ennen kuin tuote on kädessämme.
Suomi on merkittäviin päästövähennyksiin, mikä tarkoittaa, että 30 vuoden päästä hiilijalanjälkemme saisi olla enää 2,6 tonnia henkeä kohti vuodessa.
”Se tuntuu kaukaiselta, mutta on olemassa monta tapaa, joilla tavallinen ihminen onnistuu pienentämään omaa hiililjalanjälkeään”, muistuttaa kestävän kehityksen asiantuntija Michael Lettenmeier.
Hän on hanketta Suomessa koordinoivan D-mat Oy:n toimitusjohtaja.
Ekologinen talo hirrestä
TUPAK + TH + 3 MHKoti: Ilolan kylä Porvoon kaupungissa, noin 12 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Noin 160 neliön talo on rakennettu vuonna 1995, ja tontilla on kokoa noin 1,1 hehtaaria.
Asukkaat: Laura Kalakoski, Mika Kalakoski ja Kerttu, 10.
Motto: Muutos on hyvästä
Kerttu, Laura ja Mika Kalakoski elävät osittaista omavaraistaloutta Ilolan kylässä.
Projektin edetessä porvoolaisperheet kokoontuivat miettimään ratkaisuja kulutuksen kitkemiseksi. Sitten niitä kokeiltiin arjessa.
Kalakoskien lähtötilanne oli se, että he olivat vuotta aiemmin muuttaneet Helsingistä kerrostalosta isoon omakotitaloon Ilolan kylään. Kontulasta suhahti töihin metrolla, mutta nyt 65 kilometrin pituiset työmatkat pääkaupunkiin kuljettiin kahdella autolla. Hirrestä rakennettu uusi kotikaan ei ollut aivan energiapiheimmästä päästä.
”Nostimme hiilijalanjälkemme kertaheitolla uusiin sfääreihin”, Mika kuvailee.
”Toisaalta olemme aina eläneet melko nuukasti ja luonnonläheisesti. Emme ole esimerkiksi tehneet kaukomatkoja, yhtä Etelä-Afrikan-reissua lukuun ottamatta. Mieluiten lähdemme Lappiin patikoimaan, veneilemään ja hillastamaan”, Laura jatkaa.
Hyvien nettiyhteyksien ansiosta Helsinkiin ei tarvitse ajaa joka päivä. Ilmatieteenlaitoksella työskentelevä Mika tekee etätöitä kahtena päivänä ja Laura kerran viikossa.
”Aikataulut vaihtelevat kuitenkin sen verran, ettemme pärjää yhdellä autolla.”
Vastapainona lisääntyneelle autoilulle Kalakosket eivät kuluta, käy kaupassa ja syö ulkona yhtä huolettomasti kuin ennen.
”Voi mennä viikkokin, että lähes kaikkien aterioiden pääraaka-aineet on pyydetty tai kerätty itse”, he kertovat.
Kerttu vie isänsä Mika Kalakosken tekemät polttopuut tupakeittiöön. Talo lämpenee oman metsäpalstan klapeilla.
Koti on metsän keskellä, kahdentoista kilometrin päässä Porvoon keskustasta. Sieniä ja marjoja ei tarvitse lähteä etsimään kaukaa. Läheisestä lammesta voi pyytää katiskalla haukea ja ahventa. Pihalla tepastelee viisi kanaa ja kukko, jotka on hankittu toukokuussa paikallisesta luomukanalasta.
”Syyskuussa ne teurastetaan ja syödään. Keväällä hankitaan taas uudet kotkottajat. Kaupasta ostamme mieluusti lähiruokaa ja kausituotteita. Ja jos jaksamme, leivomme itse.”
Lämmitykseen kuluva energia saa suut muikeiksi.
”Talossamme on puulla toimiva keskuslämmitys, johon saadaan halot omalta metsäpalstalta. Lämmityksestä koituva hiilijalanjälki jää siis pieneksi”, Mika hymyilee.
Vettäkin piisaa omasta takaa, sillä tontilla on oma rengaskaivo.
”Auto on maaseudulla lähes pakollinen, mutta moottorin esilämmityksellä ja polttoainevalinnoilla voi vaikuttaa päästöihin”, Mika sanoo.
Kuukauden testijakson aikana Kalakosket kokeilivat erilaisia ilmastotekoja, jotka jäivät pysyviksi. Mika ihastui kaasuautoon, joka oli hänellä viikon koekäytössä.
”Biokaasu valmistetaan kotimaisesta jätteestä, ja matkalla Helsinkiin yksi kaasuasema oli sopivasti matkan varrella”, hän kertoo.
Kaasuauto ei ole hankintalistalla, mutta polttoaineet menivät vaihtoon. Keväästä 2019 lähtien Kalakosket ovat tankanneet kulkupeleihinsä sataprosenttisesti tähteistä ja jätteistä tehtyä dieseliä.
”Mydiesel maksaa enemmän, mutta pienentää liikkumisesta aiheutuvaa hiilijalanjälkeä selvästi.”
Kasvispainotteinen ruokavalio oli helppo valinta, koska monet aineksista löytyvät lähimetsästä ja omalta kasvimaalta. Työpaikkalounaalla on monipuolisia vaihtoehtoja, ja kymmenvuotias Kerttukin syö mielellään koulussa kasvisruokaa. Mieluisinta on kasvissosekeitto.
”Punaista lihaa käytämme harvemmin ja vähemmän – lähinnä ruuan mausteena, kuten hernekeitossa.”
Kokeilujakson aikana tavallinen kahvi vaihtui ilmastokompensoituun kahviin.
Puhelimiinsa he latasivat ResQ-sovelluksen, jolla voi ostaa ravintoloiden hävikkiruokaa edullisesti.
”Katsoin sovelluksesta, missä porvoolaisravintolassa tai -kahvilassa on ylijäämäruokaa, ja kävin noutamassa ne paikan päältä. Lisäksi ostimme pakkaseen laputettuja leipiä, juustoja ja kananlihatuotteita, joiden päiväys on menossa vanhaksi. Viimeisen aukiolotunnin aikana kaupoissa voi saada jopa 60 prosentin alennuksen”, Laura selvittää.
Kukko ja kuusi kanaa luetaan perheenjäseniksi. Kesyimmät viihtyvät Kertun sylissä.
Postilaatikkoon kiinnitettiin Ei mainoksia -tarra paperijätteen vähentämiseksi. Ahkeriksi lukijoiksi tunnustautuvat Kalakosket eivät hanki kirjoja, vaan lainaavat ne mieluummin kirjastosta.
”Joskus ostamme pokkareita kirpputorilta.”
Ympäristöystävällisempi elämäntapa on vaikuttanut myös pukeutumiseen.
”Kaikkia vaatteita ei tarvitse ostaa kaupasta, sillä käytettynäkin saa laadukasta päälle pantavaa. Kertun pieniksi jääneet vaatteet laitamme kiertoon Facebook-ryhmän kautta.”
Facebookista löytyi myös Roskalava-ryhmä, jossa pääsee vaivattomasti eroon itselle tarpeettomiksi käyneistä tavaroista. Uuteen osoitteeseen päätyi lahjoituksena esimerkiksi vanha peilikaappi ja monia harrastusvälineitä, kuten koiratarvikkeita.
Kalakoskien hiilijalanjälki pieneni kokeilujaksolla 29 prosenttia.
Lauran ja Mikan mukaan ympäristöystävälliset arjen valinnat ovat parantaneet elämänlaatua.
”Turha kiire on jäänyt pois, kun ei ole pakko kuluttaa – se on sitä todellista luksusta!”
Hiilikuorma keveni
Porvoolaisperheet näyttivät, että kestävämpi arki on mahdollista. He onnistuivat pudottamaan runsaan neljänneksen hiilikuormastaan muutamassa viikossa.
Materiaalijalanjälki pieneni keskimäärin 20 ja asumisen hiililjalanjälki jopa 42 prosenttia.
”Tulokset eivät yllättäneet, sillä vastaavanlaisia onnistumisia koettiin jo viisi vuotta sitten Jyväskylässä”, kiittelee kokeilua Suomessa koordinoinut Michael Lettenmeier.
Hänen mukaansa kansainvälisessä ilmastokeskustelussa puhutaan paljon teknologiasta, mutta vain vähän kulutuksesta.
”Todellisuudessa kulutusvalinnoilla on suuri merkitys, sillä reilut kaksi kolmasosaa kaikista maailman ilmastopäästöistä ja 68 prosenttia Suomen päästöistä syntyvät kotitalouksien kulutuksesta.”
Hiilijalanjälkeään pienentämässä oli kotitalouksia myös Tanskasta, Saksasta, Sveitsistä, Espanjasta, Meksikosta ja Intiasta. Tänä vuonna tavoitteena on saada jokaisesta maasta mukaan 500 ja ensi vuonna 10 000 kotitaloutta. Koko projektia koordinoi saksalainen Wuppertal-instituutti.
