Ylöjärveläisellä Juha Käkelällä on menossa kerrassaan pähkähullu projekti. Vuoden 2020 jokaisena päivänä hän veistää moottorisahalla jonkinlaisen mesikämmenen.
KUKA:
JUHA KÄKELÄ, 52Mitä tekee: Päätoiminen moottorisahataiteilija, entinen lasityöntekijä. Meneillään ”365 karhua vuodessa” -projekti.
Asuu: Ylöjärven Takamaalla omakotitalossa metsän reunassa, parin kilometrin päässä Eppu Normaali -yhtyeen syntysijoilta. Paljasjalkainen takamaalainen.
Harva tietää: Mittava ajoneuvokokoelma sisältää muun muassa Nalle-Sisu-kevytkuormurin vuodelta 1957, Valmet-traktorin vuodelta 1961 sekä sivuvaunullisen Dnepr-moottoripyörän.
Kuvaajan pyynnöstä Juha ”Käksä” Käkelä heittää pitkäkseen nurmikolle ja valkkaa pötköttelykavereikseen muutaman karhuveistoksen. Mies on itsekin kuin se lempeämmän laidan nalle, mutta mitäs mieletöntä tämä nyt on, että mesikämmeniä suorastaan vilisee ylöjärveläisen omakotitalon takapihalla?
Tällä mäellä, Takamaan taajaman kupeessa Ylöjärvellä, moottorisaha soi taiteilun iskusävelmää. On soinut jo vuosia. Ja nyt Käkelällä on meneillään haastava projekti.
Tämän vuoden jokaisena päivänä hänen tulee veistää moottorisahallaan yksi karhu. Ripaus suomalaista hulluutta tähän tarvitaan.
”Ainahan karhu on ollut yleisin veistoaihe. Niin minulla kuin luultavasti monella muullakin sahataiteilijalla”, Käkelä heittää.
Viime syksynä hän tuli veistäneeksi omasta mielestäänkin oikein hienon mesikämmenen. Eräs henkilö kommentoi Facebookissa, että miksi aina karhuja.
”Päätin, että nyt niitä vasta ruvetaankin tekemään”.
Suunnittelemassaan yhden karhun päivävauhdissa hän on sitten pysynytkin koko vuoden. Liki 300 karhuveistosta on siis jo syntynyt. Myyty on yli 50. Suurin osa noin sadalla eurolla per veistos. Tuotoista osa menee hyväntekeväisyyteen.
”Enon verkkokoulun puidenistutusprojektiin ohjautuu 20 prosenttia myyntituotoista. Näyttelyissäkin karhuveistoksia on ollut ympäri maata. Muun muassa Leporannan taidekeskuksessa Orivedellä sekä Pertunmaan kunnantalolla”.
Juha Käkelä heittäytyi elokuussa´täysipäiväiseksi moottorisahaveistäjäksi.
Erilaisia otsoja
”365 karhua” -tempauksessaan Käkelä pyrkii paljastamaan sahallaan pöllin sisältä joka päivä hieman erilaisen otson. On tietysti isoja ja pieniä, mutta myös ilmeiltään ja olemukseltaan toisistaan poikkeavia kontioita.
”Aikaa kuluu puolesta tunnista kymmeneen tuntiin. Tulos on sitten juuri sen päivän näköinen. Melkein aina onneksi tuntuu siltä, että nyt taisi tulla paras tekemäni karhu. Jos ei muuta, niin jokin silmäluomen tapainen yksityiskohta on tuntunut valmistuneen paremmin kuin ennen”, konesahan päristäjä toteaa.
Karhuhahmojen sahaamiselle on ihan omat veistokilpailunsakin. Ilomantsin Karhufestivaaleilla taitojaan näyttää vuosittain kolmisenkymmentä sahaajaa.
Kisaaminen sahahommissa on Käkelälle tuttua puuhaa. Hänellä on plakkarissaan useita moottorisahaveiston SM-noteerauksia. Kolmesti on tullut se kirkkain eli kultainen mitali.
”Olen käynyt myös Siperiassa maailman suurimmassa moottorisahaveistokisassa. Sijoituin 14:nneksi. Olin tyytyväinen, sillä mukana oli 200 kovatasoista kilpailijaa eri puolilta maailmaa.”
Tämän vuoden kilpaankin Käkelä olisi päässyt, sillä hän voitti Suomen osakilpailun alkukesästä Tohmajärvellä, ja tuosta koitoksesta kaksi parasta saa mahdollisuuden edustaa Suomea. Koronapandemia kuitenkin muutti koko tapahtuman tällä kertaa niin, että siihen saivat osallistua vain venäläiset sahataiturit.
”Kyllä venäläiset ovatkin huippuja tässä lajissa. Samoin esimerkiksi Kanadasta, Mongoliasta ja Japanista löytyy taitavia veistäjiä. Ensi vuonna pääsen tuon osakilpailuvoittoni ansiosta taas kisaamaan heitä vastaan”, Käkelä sanoo.
Suomessa on hänen mukaansa joitakin kymmeniä moottorisahan kanssa niin sinuiksi tulleita taiteilijoita, että lopputulosta voi useimmiten kuvailla adjektiivilla hieno.
Juha Käkelä veistää eläinhahmoja välillä kuin liukuhihnalta.
Savusaunat unohtuivat
Käkelä otti ensimmäiset savut moottorikäyttöisestä sahasta 1990-luvulla. Mies kävi hirrenveistokurssin, ja aiemmin sepän koulutuksen saaneena mutta tuolloin työttömänä päätti ruveta valmistamaan hirsimökkejä ja savusaunoja.
Toisin kävi. Taiteilu vei mukanaan. Leipätyö löytyi sittemmin tuulilasitehtaalta, jossa Käkelä ahersi tämän vuoden kesään asti. Loikka päätoimiseksi taiteilijaksi on nyt otettu.
”Ensimmäisestä pöllistä tuli hanhi. Innostuin aiheesta niin, että savusaunat jäivät tekemättä”, hymähtää kädentaitaja.
Pölleistä on tarkan sahaamisen jäljiltä paljastunut sittemmin eläinhahmojen lisäksi muun muassa veneitä, autoja ja jopa voimalaitos. Toki Käkelä veistelee myös penkkejä, pöytiä ja monenlaisia kippoja.
”Parhaillaan opettelen muotokuvaveistämistä karikatyyripohjalta. Sahan lisäksi työkaluna on taltta, jota toki käytän usein eläinhahmojen valmistamisessakin.”
Käkelän mukaan moottorisahaveistoon soveltuu mikä tahansa puulaji. Yleisimmin hän työstää mäntyä ja kuusta. Lehtikuusi on yksi suosikeista.
”Sitä on mukava työstää ja siitä saa elävän näköisen, koska pinta on syiltään rosoista”, Käkelä toteaa.
Sahavalikoimaa hänellä piisaa. Simppeli periaate on se, että isolla vedellään isoja paloja, pienellä pienempiä. Polttomoottorisahojen lisäksi käytössä on akku- ja sähkösahoja.
Kaikkiaan työsahoja on Käkelällä kymmenkunta. Hänellä on tapanaan tankata tai ladata ne kaikki valmiiksi, jotta työtä saa jatkettua inspiraation mukaan ilman erillisiä taukoja.
Sahanpuru lentää, ja taas valmistuu uusi karhu. Käkelä sahaa kotipihassaan päivittäin.
Kyseessä intohimolaji
Sahaustekniikoistaan ja -kikoistaan Käkelä ei ole lainkaan mustasukkainen. Mies pitää veistokursseja ja esittelee työtapojaan myös toreilla ja markkinoilla. Oppilaat ovat olleet 12–80-vuotiaita.
”Suosittelen harrastusta, jos se vähänkin kiinnostaa. Ei tämä kalliiksikaan tule. Sahoja saa kohtuuhintaan, ja yksi iso tukkipuu maksaa jokusen kympin. Yhdestä puusta saa monta veistosta.”
Käkelä muistuttaa, että piirustustaitoakaan veistäminen ei välttämättä vaadi. Hän itse on kuitenkin ollut jo muksusta asti hyvä piirtämään ja maalannut paljon öljyväreillä.
”Intohimolaji tämä on. Veistämisestä pitää nauttia. Ja paras oppi tulee loppujen lopuksi kantapään kautta”.
Lisäinspiraatiota ja -ideoita mies etsii muun muassa katselemalla muiden huippusahaajien Facebookissa ja Instagramissa julkaisemia puuntyöstövideoita.
Vaan entäs, kun karhuprojekti on ohi? Luulisi, että siinä vaiheessa on nautittu yliannostus metsän kuningasta. Vielä mitä.
”Kyllästyminen unohtuu pian, eli kyllä karhuja tulee myöhemminkin. Jatkoksi ajattelin tehdä 365 korppia, mutta siitä ideasta olen kyllä luopunut”, mestari naurahtaa.
Konesahan ääni raikaa Käkelän pihapiiristä siis tulevaisuudessakin. Muutenkin miljöössä aistii maaseutuperinteen todella vahvasti. Käkelä myöntääkin olevansa melkoinen talonpoikaisrakennusten-, -työkalujen ja -vaatteiden fani, ja miehellä on myös hallussaan vanhaa ajoneuvokalustoa.
”Viitisentoista vuotta sitten ostin tuosta lähistöltä Peltomäen torpan. Olemme nyt entisöineet sitä, ja paikka toimii muotokuvaajana työskentelevän avovaimoni työhuoneena”.
