Oi aikoja, jolloin joulukalenterin luukusta löytyi kaunis kuva tai suklaapala. Nyt kalentereista paljastuu ties mitä: legoja ja barbeja, huulipunia ja ryppyvoiteita, ginejä ja viskejä, sipsejä, sukkia ja seksileluja. Mistä moinen muutos kertoo?
”Kuluttajina ihmiset turtuvat ja kyllästyvät tuttuun ja haluavat usein jotain uutta”, selittää sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta.
Ja kun ostajia riittää, lisääntyy tavaran tarjonta. Erityisen mielenkiintoisena tutkija pitää joulukalentereiden laajenemista lasten tuotteista aikuisten maailmaan.
”Aikuisten kalentereihin saattaa liittyä nostalginen kaipuu lapsuuteen. Kalenterin avulla halutaan tavoittaa jotain joulunodotuksen jännityksestä ja ehkä vähän paeta aikuisuutta. Lisäksi joulukalenteri tarjoaa mahdollisuuden yllättyä ja saada elämyksiä massakulutuksen keskellä.”
Kalenteri myös viihdyttää.
”Taloudellisesti vaikeina aikoina raha ei monella riitä isoihin ostoksiin ja elämyksiin, joten arkeen etsitään kalenterin kaltaisia pienempiä iloja ja hassutuksia. Leikkisyys ja hassuttelu ovat ominaisuuksia, joita aikuisiltakin nykyään tunnutaan vaadittavan”, Wilska miettii.
Ristiriitaiselta kalenteriboomi tuntuu siksi, että se kulkee kaukana kestävän kehityksen trendistä. Kalenteritilpehöörit ja -herkut eivät suinkaan aina ole eettisiä, ekologisia tai terveellisiä.
Ei Wilska silti nykypäivän kalentereita tyystin tuomitsisikaan. Mieluisa joulukalenteri saattaa jollekin olla juuri se pieni tekijä, joka auttaa heräämään sysipimeään talviaamuun.
”Viisasta on kalenteriostoksilla silti kysyä itseltään, että kuinka välttämätön se on ja mihin sitä tarvitsee.”
Näinä aikoina läheisensä – tai itsensä – ilahduttaminen on ihan kelpo syy.
1.12. joulukalentereiden ensimmäiset luukut aukeavat. Adventtikalenterit alkavat jo 29.11. ensimmäisestä adventista.
5 x kalenteri
1. Omasta pajasta
Näppäräsormiset luovat joulumieltä askartelemalla itse läheisilleen kalenterin, jonka 24 pussukkaan tai laatikkoon voi kätkeä jotain, mistä tietää kalenterin saajan varmasti pitävän tai taatusti yllättyvän. Mielellään mieluisasti, joten ehkä perheen nuorison kalentereista ei löydy vaikkapa hammaslankaa. Saattaisivat tykätä enemmän vegaaniherkuista – tai käteisestä.
2. Ruotsin malliin
Ensimmäiset adventtikalenterit painettiin Saksassa 1900-luvun alkuvuosina, mutta Suomeen kalenterit ehtivät vasta vuonna 1947. Silloin Tessi Fazer näki kalenterin Ruotsissa ja keksi, että partiotytöthän voisivat Suomessa kerätä niillä toimintaansa varoja. Idea kelpasi sittemmin muillekin.
3. Hyvä kiertää
Lapsen tai lapsenlapsen mieltä vanhan ajan joulukalenterin kuvat tuskin lämmittävät, jos kaveri saa kalentereistaan herkkuja ja leluja. Kuvakalenterin ostamisesta onkin tullut tapa tukea kalenteria myyvän järjestön toimintaa. Partiolaisten lisäksi kalentereita löytyy esimerkiksi Suomen Punaiselta Ristiltä, Sydänliitolta ja Suomen Lähetysseuralta.
4. Kissalle kanssa
Otollista ostajakuntaa kalenterivalmistajat ovat löytäneet myös lemmikkien omistajista. Kissi ja Koiru eivät taida joulusta mitään ymmärtää, mutta kalenterin herkkupalat niille maistuvat. Ehkä lemmikin joulukalenteri lopulta tuokin isoimman ilon karvakorvan ihmiselle.
5. Sohvaperunalle
Niitäkin on, joiden mielestä paras joulukalenteri avautuu televisiossa. Tänä vuonna Yle kuitenkin tuottaa karvaan, mutta koronaymmärrettävän pettymyksen: uutta joulukalenteriseikkailua ei tehty. Sen sijaan uusitaan kuuden vuoden takainen Porokuiskaajan arvoitus. Perheen pienimmille sekin toki on uusi.
