Pirkkalan seurakunnan vapaaehtoinen miesryhmä Apurit antaa naapuriapua ikäihmisille, yksineläville ja vähävaraisille.
Pirkkalalaisen omakotitalon pihalla häärii neljä miestä. Lehtipuhallin pörisee ja haravat heiluvat. Syksyn lehdistä nousee pieniä kekoja sinne tänne. Pirkkalan seurakunnan Apurit ovat tulleet auttamaan iäkästä, yksin asuvaa rouvaa pihatöissä.
“Tämä on minulle suuri apu. Enää en saisi tämmöistä hommaa tehtyä, enkä montaa muutakaan. Olen avusta hyvin kiitollinen”, rouva huokaisee.
Apurit ovat käyneet hänen luonaan usein tekemässä pieniä töitä, kuten puhdistamassa rännejä, vaihtamassa verhoja ja leikkaamassa omenapuita. Rouva jäi leskeksi kymmenen vuotta sitten, eikä hänen lähipiirissään ole ketään, josta olisi auttajaksi. Jutussa hän tahtoo pysyä nimettömänä.
Apureiden puuhamiehen Kari Luotosen, 71, mukaan valtaosa vapaaehtoisten auttajien asiakkaista on kotonaan asuvia ikäihmisiä. Silloin tällöin avunpyyntöjä tulee myös nuoremmilta: yksin asuvilta, yksinhuoltajaperheiltä tai maahanmuuttajataustaisilta perheiltä, jotka tarvitsevat esimerkiksi muuttoapua, mutta varaa ostopalveluihin ei ole.
“Tässä työssä huomaa, että kovin monella ei ole tukiverkkoja omasta takaa. Sukulaiset ja läheiset saattavat asua kaukana tai heistä ei jostain muusta syystä ole apua”, Luotonen sanoo.
Seniori auttaa senioria
Apurit tarjoavat ilmaiseksi apua pienissä kodin töissä: pihapuuhissa, sulakkeiden tai lampun vaihdossa, taulujen kiinnityksessä, huonekalujen kokoamisessa tai vaikkapa tietokoneen tai puhelimen asennuksessa ja käytössä.
Varsin usein kotisairaanhoidon kautta Apureille tulee saattokeikkoja Tampereelle keskussairaalaan. Apuri lähtee sairaalakäynnille yksinäisen ikäihmisen oppaaksi ja tueksi.
Periaatteena on, että Apurit eivät vie ammattilaisilta töitä. Esimerkiksi lampun asennusta vaativampia sähkötöitä he eivät tee, vaikka vapaaehtoisten joukossa yksi sähkömies onkin.
Jos autettavista valtaosa on ikäihmisiä, niin eivät Apurit itsekään nuorukaisia ole. Noin parinkymmenen hengen miesporukan nuorin on kuusikymppinen, muut ovat seuraavalla kymmenellä.
“Toivotamme nuoremmat oikein lämpimästi tervetulleiksi. Vaaranahan tässä on porukan ukkoutuminen”, Luotonen sanoo.
Apureilla on keskenään oma hurtti huumorinsa, kertovat Kari Luotonen, Kalevi Siuro ja Asko Höylänen.
Vaikea pyytää apua
Kun leskirouvan piha on lehdistä siisti, Apurit kurvaavat seuraavaan kohteeseen muutaman kilometrin päähän Kalevi, 83 ja Hilkka, 75, Maunulan luokse.
Vanhan maatilan pihapiirissä odottaa lavallinen mäntyhalkoja, ja ne pitäisi sahata ja pilkkoa klapeiksi.
“Nämä ovat sukutilaltani Vammalasta. Tapani-myrskyn kymmenen vuotta sitten kaatamia mäntyjä. Puita kaatui niin paljon, että vieläkin riittää”, Kalevi Maunula kertoo.
Juuri nyt Maunulasta ei ole klapitalkoisiin. Mies on menossa lonkkaleikkaukseen. Työtä riittää myös Hilkka-vaimon omaishoitajana.
Maunula myöntää, että avun pyytäminen on hänelle vaikeaa. Vähän hävettävääkin.
“Varsinkin vieraalta olisi vaikea pyytää.”
Apureitakaan ei nyt Maunulan klapitalkoissa nähtäisi, ellei yksi heistä, Asko Höylänen, 76, olisi apua sinnikkäästi tarjonnut. Höylänen on Maunuloiden vanha tuttu ja käy auttelemassa pariskuntaa viikoittain.
Talkoissa olevat miehet ovat panneet merkille, että monelle avun pyytäminen Maunulan tapaan on kovin vaikeaa – varsinkin ilmaisen avun.
“Olemme sanoneet, että jos maksaa haluaa, niin Pirkkalan diakoniatyön tai Lähetysseuran tilille voi laittaa”, Luotonen sanoo.
Asko Höylänen auttelee Kalevi Maunulaa viikoittain. Miehet ovat työkavereita vuosikymmenten takaa.
Miesten Martta-kerho
Miehet vakuuttavat, että he auttavat enemmän kuin mielellään.
“Tämähän on vetreälle eläkeläiselle mukavaa hommaa. Pääsee pois kotoa. Saa liikuntaa ja voi auttaa. Vastassa on yleensä aina iloisia asiakkaita”, perustelee Matti Pitkänen, 72.
Luotonen puolestaan vertaa Apureita Marttoihin.
“Tämän ikäisillä naisilla on paljon erilaisia kerhoja ja aktiviteetteja, mutta miehille on aika vähän yhteistä tekemistä tarjolla. Apurit onkin oikeastaan vähän kuin miesten Martta-kerho.”
Monien tutkimustenkin mukaan auttajat hyötyvät itsekin, sillä näin he elävät tavallista pidempään ja ovat tavallista onnellisempia. Pyyteetön auttaminen lisää myös omaa hyvinvointia.
Apurit nyökyttelevät. Heidän mielestään tutkimukset ovat oikeassa.
Pihatalkoot ovat nopeasti ohi, kun väkeä on paljon. Tavallisesti Apurit hoitavat auttamiskeikat pareittain.
Osaamista moneen työhön
Vuosittain Apurit ovat tehneet keikkoja sadan molemmin puolin; vilkkaimpana vuonna peräti 183 asiakasta sai apua.
“Enemmänkin voisimme tehdä”, Luotonen tuumaa.
Parinkymmenen miehen joukossa on monenmoista osaamista. Luotonen itse on eläkkeellä poliisin töistä. Tällä kertaa talkoissa ovat mukana myös entinen sosiaalijohtaja, autoalan ammattilainen ja vanha kauppias.
“Me olemme sitä sukupolvea, että kaikki olemme tehneet hommia ihan lapsesta saakka. Ei ole peukalo keskellä kämmentä”, Luotonen kehaisee.
Maunuloiden takapihalla 1960-luvun David Brown -merkkinen traktori pärisee ja pyörittää sirkkeliä, jossa on myös halkaisija. Miehet ahkeroivat kuulosuojaimet korvillaan, ja klapipino kasvaa vähitellen.
Maunula vaikuttaa tyytyväiseltä.
“Ihan hyvä, että tulivat. Nyt on puita. Leivinuunin panen lämpiämään joka toinen päivä, ja saunassakin käyn ahkerasti.”
Hän muistelee, että on aikoinaan nuorena miehenä itsekin autellut kotikylän vanhuksia.
“Ei silloin ollut mitään vanhustenhuoltoa. Silloin kiersin moottorisahan kanssa tekemässä polttopuita vanhoille ihmisille.”
Niin se hyvä kiertää.
Mikä Apurit?
• Pirkkalan seurakunnan Apurit on vapaaehtoisten ryhmä, joka auttaa ikäihmisiä, yksinasujia ja vähävaraisia kertaluontoisesti pienissä askareissa. Apu on ilmaista.
• Apurit ovat sitoutuneet salassapitoon ja luottamukseen.
• Ryhmäläiset eivät tee luvanvaraisia töitä, kuten sähkö- tai putkitöitä.
• Apurit on toiminut Pirkkalassa vuodesta 2010 lähtien. Samankaltaista toimintaa on tiettävästi ainakin Ylöjärvellä.
lisätietoja pirkkalanseurakunta.fi
