“Horisonttiin painuva aurinko maalailee pitkiä varjoja Pyhäselän jäiselle ulapalle. Eletään helmikuun alkupuolta, tilastollisesti vuoden kylmintä aikaa. Se on valokuvaajana vuoden parasta aikaa. Aurinkoiset ja tyynet pakkaspäivät sekä tähtikirkkaat yöt, ne ovat luksusta.
Aavalla ulapalla pakkanen puree 27 asteen voimin. Kirpakasta kelistä johtuen muita ulkoilijoita ei juuri näy. Palella ei kuitenkaan tarvitse, kun pukeutuu kunnon varusteisiin. Perheemme lapinkoiralla oiva talvipalttoo on ihan omasta takaa.
Tulipalopakkasilla kuvaamisessa on toki omat haasteensa. Kalusto kyllä kestää kylmää varsin hyvin, mutta kuvaajan sormet joutuvat koville kameran ja jalustan kanssa näprätessä.
Helmikuun alkupuoliskolla Keski-Suomessa valoisaa on reilut 8 tuntia. Päivät pitenevät nopeasti. Jo kuun lopulla luonnossa alkaa näkyä ja kuulua ensimmäisiä kevään merkkejä.”
Jouni Tossavainen uppoutui arkeologiaan ja valmisti ristiretkiaikaisen miehen pukineet.
Lyhdyt ja nuotiot syttyvät rannoilla, kokot loimottavat kuin pääsiäisenä ja raketit säihkyvät taivaalla kuten uudenvuodenyönä. Siitä tietää, että ollaan Pohjanmaan rannikolla ja vietetään venetsialaisia. Eli huvilakauden päättäjäisiä elokuun viimeisenä viikonloppu
Löysitkö Pellervon palstoilta ystävän, heilan tai peräti puolison? Tule mukaan muistelemaan ja osallistu arvontaan!
Petu Partanen kulkee itse ompelemissaan sarka- ja villavaatteissa, korjaa haitarit ja mummolan työkalut. Hän kunnioittaa perinteisiä käsityömenetelmiä ja niiden taitajia.
Tätiparkourporukka loikkii, pomppii ja könyää niin, että nivelet naukuvat riemusta ja lihakset huutavat ilolla hoosiannaa. Nuorten miesten suosima laji sieppasi mukaansa leidit, joiden ikähaitari on ”yli eläkeiän, mutta alle sata.”
