Lampurilla on paljon kavereita, jotka ovat mielellään mukana kaikessa. Kävelyretkillekin päkäpäät lähtevät emäntänsä keralla.
Lempeyden voi aistia, kun pehmeävillainen lammas painautuu ihan liki, poski poskea vasten. Kun lampaita kohtelee hyvin, ne lyöttäytyvät mieluusti ihmisen seuraan puuhassa kuin puuhassa, olipa kyse sitten renkaanvaihdosta tai rakennus- ja puutarhahommista.
”Lampaat ovat fiksuja olentoja. Ne nauttivat ihmisen seurasta. Kekseliäimmillä on myös hyvä huumorintaju. Sellainen, joka voi joskus koetella isäntäväen hermoja”, naurahtaa Shea Beasley.
Fiksu Ruusu-uuhi saattaa joskus pilailla myös muiden lampaiden kustannuksella. Kerran lampaat olivat kerääntyneet puolikaareen tuijottaen varautuneesti pihaportille. Ruusu meni heti tarkistamaan tilanteen.
”Kun Ruusu huomasi portin takana tulevan tutun ihmisen, se tiesi ettei ollut hätää. Kekseliäs uuhi käveli katraan taakse, teki yllättävän äkkiliikkeen ja sai kaverinsa pakenemaan paikalta. Siten Ruusu sai rauhassa mennä tutkimaan, saisiko kaikki mahdolliset herkut itsellensä.”
Midas, Bella ja Liinu nauttivat huomiosta.
Monenkirjavaa villaa
Shean katraassa Vihdin Ojakkalassa on kaikkiaan 25 lammasta. Kaikki ovat suomalaista alkuperäisrotua, ahvenanmaanlampaita. Aiemmin niitä kutsuttiin saaristolampaiksi, koska maatiaisrotu on kehittynyt Ahvenanmaan karuilla saarilla. Rodulla on hauska lempinimikin, affe.
”Affenten villa ei ole järin arvostettua, mutta aivan syyttä suotta. Rotua jalostettiin pitkään ihan vanhaan malliin: saaristossa eläneiden uuhien joukkoon vietiin syksyllä pässi, joka astui uuhet. Näin affenissa on omanlainen geneettinen mikropopulaatio.”
Ahvenanmaanlampaat ovat väreiltään ja villaltaan monenkirjavia. Kaikilla ei ole kaksikerrosvillaa, joillakin on suomenlampaan kaltainen villa ja toisilla karkea eestinlammasta muistuttava villa.
”Affenten villa on pesun jälkeenkin aika lanoliinipitoista. Lanoliini on lampaan talia, jolla on runsaasti hoitavia ominaisuuksia. Sitä käytetään voiteissa esimerkiksi kuivan ihon, ihottumien ja palovammojen hoitoon. Itse myyn pestyä lanoliinipitoista villalevyä ihmisten ja eläinten hoitovillaksi. Se soveltuu niin taivevillaksi kuin hevosten lihas- ja jännevammojen tukihoitoon sekä niiden pintelipatjoiksi.”
Koska ahvenanmaanlampaan villa on yksilöllistä, pienestäkin laumasta saa hyvin erityyppistä villaa. Shea teettää pieniä eriä lankaa myyntiin ja käyttää omia villoja materiaalina järjestämillään kursseilla.
Paikkansa löytää
Kun kylmänä pakkaspäivänä halaa lauhkeaa lammasta ja upottaa sormet villojen lomaan, sydän sykähtää. Rauhallisen eläimen vieressä mieli lepää. Kun paikalle saapuu muitakin lampaita, villojen eroavaisuudet huomaa helposti.
”Kaikelle villalle on paikkansa. Karkea peitinkarvoja sisältävä villalanka on omiaan villasukkiin ilman tekokuitulisiä. Pehmeät käsityövillat sopivat asusteiden ja vaatteiden valmistamiseen. Villaa voi sekoittaa muihin kuituihin tai lisätä lankaan helmiä”, luettelee Shea.
Myös huonolaatuiselle, huopuneelle tai likaiselle villalle on käyttönsä: se on mahtava lannoittava juurimatto puutarhassa tai kukkaruukun välimatto erottamassa salaojitusmateriaalia mullasta. Villa soveltuu myös ikkunarakojen tilkitsemiseen talvella.
Kerinnän yhteydessä Shea lajittelee villat niiden käyttötarkoituksen mukaan. Talon kuistilla roikkuukin monta verkkosäkkiä täynnä mitä monikäyttöisintä materiaalia. Yhden lampaat villat Shea on huovuttanut nahattomaksi taljaksi. Kuinka lämmin siihen onkaan kietoutua!
Irmeli ja Helmi
Jokaisella katraan lampaalla on nimi ja omanlaisensa luonne. Kaikki ovat emännälleen tärkeitä. Shea tietää aina kenen villaa käyttää, sillä kerinnän jälkeen hän nimeää villat.
Suomenlammas Irmeli jätti aikoinaan Sheaan lähtemättömän vaikutuksen, tosin ilon sijaan surun. Irmeli oli yksi ensimmäisistä lampaista. Ne olivat tulleet vain kesäksi.
”Irmeli oli hyvin itsevarma. Se sai kulkea karitsoineen vapaana pihalla. Uuhi luotti minuun. Sain usein lämmitellä sormiani sen pehmeässä villassa. Muistan karvaasti kuinka petin tuon luottamuksen, kun saatoin uuhen teurastettavaksi. En ikinä unohda, miten pettyneeltä Irmeli vaikutti, kun se huomasi tilanteen.”
Asia painaa lampurin mieltä edelleen, sillä ajan saatossa hän on huomannut, kuinka lammas voi kiintyä ihmiseen. Siksi Shea ei halua suositella kesälampaita. Luottamuksensa antanut lammas kiintyy ihmiseen lähes koiran tavoin.
”Kaikista parhain esimerkki on Helmi. Kun Helmi syntyi, sen emä sairastui ja karitsa leimautui minuun. Pulloruokitun karitsan saattaminen takaisin lammaslaumaan oli työlästä, sillä Helmi olisi kaikkein mieluiten jäänyt taloon kotikoiraksi.”
Apukäsille tilausta
Lampolan päivittäisiin askareisiin kuuluu veden ja ruuan tarjoamisen lisäksi lampaiden silmämääräinen tarkistus, ja tietenkin seurustelu.
”Sateella ja lumisateella lampaat kantavat villoissaan kosteutta sisälle lampolaan, silloin kuiviketta on lisättävä jopa kaksi kertaa päivässä.”
Shea vaihtaa koko kuivikepatjan pari kertaa vuodessa. Yksin tehden se käy extreme-liikunnasta. Sellaista on myös heinien nosto ylisille. Apukädet eivät koskaan ole pahitteeksi.
”Keritsen katraan kaksi kertaa vuodessa. Perinteen mukaan apulainen saa mukaansa villaa. Lakisääteisesti lampaat on kerittävä vähintään kerran vuodessa.
Sorkat sen sijaan on tarkistettava ja leikattava noin kahden kuukauden välein.”
Karitsointiaikaan lampuri tietää, ettei lasketulle ajalle kannata varata juuri muuta tekemistä. Jos jotakin menee pieleen, lampolassa saattaa pahimmillaan vierähtää useampi vuorokausi.
Klara, Helmi ja Uno.
Kasvimaa päkäpäille
Shea on huomannut, että ruokinta vaikuttaa villan laatuun. Heinää valitessa on hyvä valita useampaa lajiketta sisältävä heinä.
”Lisäksi lampaille maistuvat puiden oksat ja kuoret. Talvella havupuut tekevät kauppansa, ja samalla hengitystiesairauksien riski pienenee. Pienet määrät leipää ja viljaa lisäävät energian saantia varsinkin kovilla pakkasilla.”
Rehuporkkana ja kauppojen hevi-poistot ovat luksusta talvikaudella. Siinä missä yksi lammas tykkää perunoista, toinen rakastaa granaattiomenaa ja kolmas banaania.
”Kesällä kasvimaani on suunniteltu niin ihmisille kuin lampaillekin. Helppoja ja runsassatoisia kasveja ovat lehtikaali, mangoldi ja kesäkurpitsa. Kurpitsat kasvavat erinomaisesti pihaton tyhjennysmateriaalissa, ja jotkin lajikkeet kestävät säilytystä pitkälle talveen.”
Helmi on vauhdissa ja Ronja taustalla.
Arat ja rohkelikot
Loppusyksyllä lampolassa on enemmän huisketta, sillä kiima-aika vaikuttaa lampaitten käyttäytymiseen.
”Pässien sosiaalisuus, solidaarisuus ja käytöstavat tuntuvat katoavan. Samoin niiden kyky vastaanottaa puhetta. Ne saattavat rikkoa rakenteita, puskea toisiaan ja karata pienimmänkin tilaisuuden tullen”, huokaa Shea.
Uuhet taas voivat mitellä arvojärjestyksestä tai karata houkuttelemaan pässejä. Lampaitten erilaiset luonteet tulevat monissa tilanteissa esille.
”Katraassani on kaksi erilaista laumaa. Rohkeat ja arat. Lilja-uuhi osaa usein toimia tasapainottavasti laumojen välillä. Kiltti ja luotettava Lilja ei asetu kenenkään puolelle, vaan osaa toimia rauhoittavasti ristiriitatilanteissa.”
Shean sydäntä lähellä on myös lähes viisitoistavuotias huolehtivainen Papu. Ikivanha uuhi on ollut aina valmis laittamaan muut itsensä edelle.
”Vaikka Papu olisi ollut itse keskellä synnytystä, se käy silti tsemppaamassa muita uuhia. Jos on ongelmia, Papu huutaa niin kauan, että tulen paikalle.”
Kerran pässi Pekka oli tuupannut Tähti-pässin selälleen vesiastiaan. Papu lopetti huutamisen vasta, kun Shea saapui paikalle. Onneksi hän sai pelastettua pulaan joutuneen.
”Lampaat kommunikoivat mielellään ihmisen kanssa. Jos tuntuu siltä, että lammas on tyhmä, voi olla syytä katsoa peiliin. Lampaat kohtelevat kanssaeläjiään kuten niitä kohdellaan.”
Shea on merkinnyt villat lampaan nimillä. Bordercollie Luca on usein mukana tilan töissä.
Kotilampuriksi
• Lammas ei viihdy yksin. Katraassa on hyvä olla vähintään viisi lammasta, jotta niillä on turvallinen olo.
• Lampaat tarvitsevat kuivan ja vedottoman asumuksen läpi vuoden. Muonatarjoilun on oltava monipuolista. Talvisin lampaille tarjotaan myös lämmintä juomavettä. Kesällä lauma kaipaa laitumen.
• Lampaiden ja vuohien pito vaatii rekisteröitymisen vuohi- ja lammasrekisteriin. Sitä varten tarvitaan tilatunnus. Lampaita ei saa siirtää ilman viranomaisilmoitusta.Lukemista: Kirsti Hassinen ja Jukka Tobiansson: Omat lampaat. Pienlampurin käsikirja. Tammi.
