Elämä muuttui työteliäämmäksi, mutta paremmaksi, kun yhdeksänlapsinen perhe muutti rivitalosta vanhaan hirsikouluun Mäntsälään.
Hämärässä maisemassa ei juuri kauniimpaa näkyä voi kuvitella. Tien päässä siintää punaiseksi verhoiltu vanha hirsirakennus. Ympäröivä pimeys korostaa lempeää valoa, joka tuikkii ikkunoista.
”Kaikkein parasta täällä on rauha ja hiljaisuus. Ikkunoista näkyy vain luontomaisema ilman ulkoisia häiriötekijöitä kuten liikennettä, kävelijöitä tai naapureiden ikkunoita”, sanoo Outi Rintamäki, talon emäntä. Puoliso Kari Rintamäki nyökyttelee.
”Alkuajat menivät ulos katsellessa. Aina välillä piti myös tuijottaa takkatulia. Pimeät yöt olivat todella huikeat, mistään ei kuulunut ääniä.”
Hirsitalo Mäntsälässä
Entinen koulu, 305 m2. Rakennettu 1933 ja remontoitu asunnoksi 2014.
Täällä asuvat Outi ja Kari Rintamäki sekä lapset Adriana, 16, Petruska, 14, Aada, 14, Nooa, 10, Ella, 7 ja Inari, 3, sekä maatiaiskissat Tikru ja Rölli. Ulkorakennuksen väkeä ovat lampaat Maija, Siiri, Sylvi, Helmi, Aliisa ja Lempi sekä kanat Kaneli, Musti ja Oijoi, joita johtaa Kukko.
Tilat Keittiö ja seitsemän huonetta, sauna, kanala, lampola ja puuliiteri.
”Parasta ovat rauha, hiljaisuus ja maisemat. Myös asuintilan lisääntyminen merkitsee paljon lapsiperheen arjessa. Jokaisella on mahdollisuus vetäytyä omiin oloihinsa.”
Instagram: purolankylakoulu1933
Inari ja Adriana auttavat puiden kantamisessa. Talvisin lämmitetään leivinuunia, vuolukivitakkaa ja pönttöuunia, joten puuhaa riittää.
Jouluksi kotiin
Outi ja Kari asuivat aiemmin Vantaan Simonkylässä yhdeksän lapsensa kanssa, mutta 115-neliöinen rivitaloasunto kävi yhdelletoista hengelle ahtaaksi. He pohtivat pitkään, että pitäisi hankkia isompi asunto maaseudulta.
”Kesällä 2021 yövyimme vanhassa kyläkoulussa. Hiljaisuus ja miljöö tuntuivat todella rauhoittavilta ja rentouttavilta. Se oli eräänlainen ponnin lähteä oikeasti etsimään uutta kotia”, sanoo Kari.
Pariskunta kävi katsomassa monia kiinteistöjä, niin vanhoja kouluja kuin meijereitäkin. Kaikissa oli kuitenkin jotain, mikä ei vastannut odotuksia. Esimerkiksi isoja remonttitarpeita.
”Tämänkin talon olimme hylänneet jo kahdesti törmättyämme siihen asunnonvälityssivustolla. Lopulta päätimme vielä käydä paikan päällä”, Outi naurahtaa.
Siitä tuli kohtalokas käynti. Jo maalaistietä ajaessaan pari totesi, että onpa mukavan näköistä seutua. Itse kohdekin oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin esittelystä oli käynyt ilmi.
”Rakennus oli remontoitu upeasti ja hyvää rakennustapaa noudattaen. Kaikki oli tehty alusta asti tarkasti ja siististi. Silloisen omistajan ja esittelijän kanssa meillä oli avoin keskustelu remontoinnista ja tulevista korjaustarpeista”, muistaa Kari.
Kun pariskunta ajoi portista ulos, oli ostopäätös jo tehty. Heidän tarjouksensa hyväksyttiin. Uuteen kotiin muutettiin juuri ennen jouluaattoa, 20.12.2021.
Vanhemmat sekä Petruska, Nooa ja Aada seuraavat silmä kovana, kun Adriana laittaa pipareita uuniin. Joulun alla tehdään piparkakkutalo, joka syödään jouluaattona.
Juna vie kavereille
Perheen 305-neliöinen koti on Mäntsälän Purolan vanha koulu. Se valmistui tasan 90 vuotta sitten. Myöhemmin rakennusta on laajennettu ja korjattu.
”Edellinen omistaja oli tehnyt niin paljon remonttia, että muuttaessamme talo oli päällisin puolin kunnossa. Vain vesikatto vaati välitöntä korjausta. Se kunnostettiin keväällä 2022. Tuolloin asennettiin myös aurinkopaneelijärjestelmä. 40 paneelia kattaa ison osan talouden energiankulutuksesta.”
Kolme vanhinta lasta on jo muuttanut pois kotoa, joten kuuden makuuhuoneen talossa perhe asuu väljästi. Heillä on myös kuusi lammasta, kolme kanaa ja kukko. Eikä sovi unohtaa kahta tärkeää asukkia: Tikru- ja Rölli-kissoja.
”Lapsuuden haaveeni maatilan emännän työstä on näemmä osin toteutunut”, sanoo Outi naurusuin. Hän ei ole kuitenkaan vielä emännäksi heittäytynyt. Outi on terveystieteiden maisteri, joka työskentelee hoitotyön opettajana. Hän tekee pääasiassa etätöitä ja käy Helsingissä muutaman kerran kuussa. Kari puolestaan joutui terveydellisistä syistä luopumaan rakennusalan yrittäjän töistä ja opiskelee nyt kellosepäksi.
Vanhempien mukaan oman koulun ja ystävien jättäminen Vantaalle tuntui lapsista aluksi vaikealta, mutta nyt he ovat sopeutuneet. Entiset kaveritkin löytyvät vain 25 minuutin junamatkan päästä.
Puusouvi työllistää
Monenlaista mutkaa on alkumatkan varrelle mahtunut. Kaupungista muuttaneilla oli esimerkiksi alkuun käytössä pihatöihin vain trimmeri ja lumilapio. Perhe yllättyi siitä, miten paljon erilaisia työkaluja maalla asuessa pitää hankkia, jotta työt sujuisivat jouheasti.
”Lunta tuli ensimmäisenä talvena valtavat määrät. Sen luonti kesti lapiolla ja kolalla seitsemän tuntia. Siinä ajassa saimme kulkuväylät saunalle, puuvarastoon ja päätielle”, muistelee Kari. Kun Outin isä antoi lumilingon, alkoivat lumityöt hoitua parissa tunnissa.
Puiden kaatamista ja pilkkomista varten piti hommata pari moottorisahaa, oksasilppuri ja halkomakone. Eniten aikaa kuluu nimenomaan puupuuhiin. Ne alkavat keväällä ja jatkuvat syyskuuhun asti. Kaato, oksiminen, pölleiksi pilkkominen ja halkominen työllistävät, mutta auttavat pienentämään sähkönkulutusta merkittävästi.
”Ostimme päältä ajettavan ruohonleikkurin, johon asensimme peräkoukun. Risu- ja puukuormia ei tarvitse kuljettaa enää Ikean kasseissa, vaan voimme viedä ne peräkärryllä”, Outi sanoo.
Toiseksi työllistävintä on nurmikon leikkaaminen. Hehtaarin tontille mahtuu myös kasvimaa, marjapensaita ja omenapuita, mutta istutusten parissa ahkeroimista Outi sanoo pienimuotoiseksi.
”Kotieläimien hoito ja lapsiarjen pyörittäminen päivätyön ohella on välillä vaativaa.”
Kauha korvaa suihkun
Pihan ulkosauna on tärkeä osa uuden kodin viehätystä. Se on yhtä vanha kuin päärakennus, mutta edellinen asukas oli tehnyt siihen täydellisen remontin. Saunan historiaa henkivät alkuperäiset, näkyviin jätetyt hirsiseinät ja vanhasta ikkunasta tehty kattovalaisin.
”Saunassa on edelleen myös puukiuas ja vesi otetaan padasta. Talossa on suihku, mutta peseytymiseen käytämme pääasiassa vain pihasaunaa, vuodenajasta riippumatta. Se lämpiää vähintään joka toinen päivä. Kun lapset sanovat menevänsä suihkuun, se tarkoittaa, että he menevät patavesipesulle kauhan kanssa”, Kari kertoo.
Jouluna sauna lämmitetään jo päivällä, jotta kaikki ehtivät nauttia sen tunnelmasta ennen ruokailua ja lahjojen jakoa. Syksyisin ja jouluna saunassa palaa kynttilälyhty, ja löylyttelyn jälkeen lapsista on hauskaa kieriä lumessa.
”Joskus teemme sulaneesta lumesta isoon ammeeseen jääkylvyn. Joka rohkenee, voi pulahtaa sinne virkistymään. Outi ei tosin uskalla”, virnistää Kari.
Outin äiti, Arja-mummi, on neulonut kaikkien villapaidat. Ukki taas on tehnyt Karin puseron poronluiset napit.
Kylmästä lämpimään
Iso talo lämpiää vesi-ilmalämpöpumppujärjestelmällä. Ilmalämpöpumppuja on neljä ja varaavia tulisijoja kolme.
”Leivinuuniin teemme talvella tulet joka toinen päivä. Samalla valmistamme siinä ruokaa. Se säästää energiaa. Myös vuolukivitakka lämpiää joka toinen päivä, eli uunia ja takkaa käytetään vuoropäivin. Opettajan huoneistossa talon toisessa päässä lämpiää joka päivä pönttöuuni. Se pitää makuuhuoneita lämpöisinä”, kuvailee Outi.
Kovilla pakkasilla asukkaista on ihanaa istua takkojen ääressä. Kun tulee kylmästä ulkoilmasta sisään ja nojaa tulisijojen kylkiin, tunkeutuu lämpö heti vaatteiden läpi. Kissat loikoilevat karvatassujen perinteiseen tyyliin leivinuunin päällä lämmöstä nautiskellen.
Yksi nykyisen kodin viehättävistä puolista on sen väljyys.
”Entinen koti oli ahdas ja täynnä tavaraa. Täällä taas huonekalut eivät riittäneet. Olemme etsineet taloon sopivia vanhoja kalusteita. Osa on saatu lahjaksi, osa löydetty nettikirpputoreilta”, Outi kertoo.
Joulusaunan valmistelu alkuillan hämärässä on tunnelmallista puuhaa.
Näky joka pysäyttää
Perheen aikuiset eivät enää palaisi kaupunkiin.
”Työmäärä on lisääntynyt valtavasti, mutta silti olo tuntuu täällä kaikin tavoin hyvältä. Tuntematontakin vastaantulijaa tervehditään, ja ihmisiä on helppo lähestyä. Kaupan kassalla voi vaihtaa kuulumisia, ei ole jonoja. Kerran kaupassa kaksi peruskouluikäistä poikaa tuli tervehtimään meitä kädestä pitäen, kun he tunnistivat luokkatoverin vanhemmat.”
Elämänmuutos on Outin ja Karin mielestä parasta, mitä heille on tapahtunut.
Kun päivä sarastaa, talon väki näkee upean aamunkajastuksen puiden latvoissa. Iltaisin he näkevät kirkkaan tähtitaivaan – ilmiön, joka oli kaupungin valoissa päässyt unohtumaan ja johon he eivät vieläkään ole tottuneet.
”Tähtitaivas pysäyttää meidät yhä seisomaan ikkunan ääreen.”
Rakastettu toimittaja-valokuvaaja Nina Salonen nukkui pois lokakuussa. Vielä viimeisinä elinpäivinään hän huolehti juttunsa valmiiksi saattamisesta. Hänen kädenjälkensä jää elämään Kodin Pellervossa. Muistamme Ninaa lämpimästi.
