Onnellista ja antoisaa. Näillä sanoilla Terhi Friman kuvailee viimekesäistä talkooviikkoaan Märketin majakalla. Jo venematka sinne oli elämys, sillä vuonna 1885 valmistunut majakka sijaitsee pienellä ja puuttomalla luodolla keskellä Ahvenanmerta, noin 20 kilometriä Ahvenanmaan pääsaarelta luoteeseen.
”Vanha majakka teki vaikutuksen, samoin kiva talkooporukka. Tehtävänämme oli toimia majakanvartijoina eli siivota, laittaa ruokaa, opastaa turisteja ja ylläpitää pientä kauppaa. Lisäksi valokuvasin kaikki vierailijat majakanvartijoiden päiväkirjaan.”
Terhi maksoi talkoovuorosta 150 euroa, joilla katettiin osa kuljetuskustannuksista. Työn vastineeksi sai majoituksen ja ruuan sekä laivamatkat mantereelle.
”Tänä kesänä lähden uudestaan, koska Märket on ainutlaatuinen paikka.”
Hyvä sää ja porukka
Terhi on yksi onnekkaista, sillä Märket on suosituin Suomen Majakkaseuran talkookohteista.
”Kesän talkoovuorot täyttyvät nopeasti, kun ilmoittautuminen keväällä alkaa”, seuran retkivastaava Mirka Jokiniemi kertoo. ”Vapaaehtoiset ovat kaikki kaikessa. Majakkaseuran ydintoiminta eli majakoiden suojelu, kunnostus ja ylläpito olisi ilman heitä täysin mahdotonta.”
Lisäksi vapaaehtoisia tarvitaan muun muassa tapahtumien järjestämiseen, tavaroiden kuljettamiseen, majakkatuotteiden myyntiin sekä viestintään. Seuran retkitoimintakin toteutetaan vapaaehtoisvoimin, yleensä ruokapalkalla.
Jokiniemen mukaan valtaosaan talkoohommista riittää tulijoita.
”Hyvin usein kiva talkooporukka saa tulemaan uudestaan. Majakoilla talkoiden valttikortti on sijainti. Kaunis merimaisema, vanhan majakan historia ja tuhannet tarinat saavat ihmiset ihastumaan majakkasaariin.”
Myös sää vaikuttaa viihtymiseen, sillä talkookohteissa vietetään runsaasti aikaa ulkosalla.
”Kun aurinko välkkyy meren pinnassa ja lämpimät kalliot houkuttelevat haaveiluun, on kokemus hyvin erilainen kuin vaikkapa vaakasuorassa räntäsateessa.”
Entä mikä saa talkoolaisen pahalle mielelle?
”Jos ryhmässä on joku, joka ei kohtele muita asiallisesti ja ystävällisesti. Tätä onneksi sattuu harvoin. Valmennuksissa käydään myös läpi yhteistyön pelisääntöjä ja toimimista ryhmässä.”
Pääsisipä paimeneksi
Työn merkityksellisyys, hienot luontokohteet ja yhteisöllisyys. Siinä kolme hyvää syytä lähteä Metsähallituksen Luontopalvelun talkoisiin. Monet konkarit palaavatkin töihin vuosi toisensa jälkeen.
”Vapaaehtoisilla on vahva rooli erityisesti saimaannorpan suojelussa, esimerkiksi pesänlaskennassa ja pesintää turvaavien apukinosten kolauksessa”, Metsähallituksen viestintäpäällikkö Outi Ala-Härkönen kertoo. Myös maa- ja merikotkien pesäntarkastukset ovat pitkälti asiantuntevien vapaaehtoisten varassa. Suosituilla Saaristomeren talkooleireillä hoidetaan lehdesniittyjä sekä raivataan laiduntilaa tai avointa ympäristöä sitä tarvitseville kasveille.
”Talkootyökausi kestää huhtikuusta pitkälle syksyyn. Kysytyimpiä ovat kesän lomakaudelle sijoittuvat leirit. Tosin viime vuosina toukokuu on tullut yhä suositummaksi. Leirin järjestäjä tarjoaa ruuan tai ruokatarvikkeet.”
Yksi kohde ylitse muiden ovat paimenviikot, sillä moni haluaa päästä hoivaamaan lehmiä ja lampaita upeisiin maisemiin eri puolille Suomea.
”Hakemuksia tulee parisen tuhatta. Koska hakijoita on enemmän kuin paimenviikkoja, osallistujat arvotaan.”
Ihan ilmaiseksi ei paimeneen tulla, sillä siitä peritään 400–630 euron maksu. Tulot käytetään perinneympäristökohteiden ylläpitoon ja luonnonhoitoon.
”Yksi maksuton kohde on Inarin Pielpajärven erämaakirkolla, jossa paimenen tehtäviin kuuluu myös muita luonnonhoitotöitä, alueen valvontaa ja vierailijoiden neuvontaa.”
Ala-Härkösen mukaan vapaaehtoistyöllä on suuri merkitys.
”Ilman vapaaehtoisia työt voisivat viivästyä ja hoidettavat alueet pienentyä. Erityisen tärkeät talkoot ovat kohteissa, joissa työ tehdään käsin, esimerkiksi perinnebiotooppien niittämisessä.”
Lisää hyvinvointia
Vapaaehtoistyö vaikuttaa myönteisesti elämään, selviää Kansalaisareenan, Opintokeskus Siviksen ja Kirkkohallituksen Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä. Siihen vastasi keväällä 1 045 henkilöä. Vastaajien mukaan vapaaehtoistoiminnan kautta voi vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin ja se tarjoaa pääsyn merkitykselliseen yhteisöön.
Suomalaiset ovat innokkaita talkoolaisia, sillä 41 prosenttia vastaajista aikoo tehdä kolmen vuoden päästä yhtä paljon vapaaehtoistehtäviä kuin nyt ja 20 prosenttia vastaajista aikoo lisätä osallistumistaan nykyisestä. Eniten innostusta vapaaehtoistoimintaan on nuorilla ja nuorilla aikuisilla, mutta myös yli 65-vuotiaista peräti 30 prosenttia vastasi haluavansa osallistua, jos pyydettäisiin.
Naiset tekevät eniten vapaaehtoistöitä lasten, nuorten ja ikäihmisten parissa, kun taas miehet kunnostautuvat asukas- ja kylätoiminnassa sekä liikunnan ja urheilun tehtävissä.
Helsingin yliopiston soveltavan tilastotieteen dosentti Jukka Hoffrén on tehnyt laskelman vapaaehtoistyön rahallisesta arvosta Suomessa. Laskelmassa työn arvoksi on määritelty suomalaisten keskipalkka. Näin laskien maamme vapaaehtoistyön arvo on lähes 3,2 miljardia euroa vuodessa.
Kuudes kerta Kaustisella
Tänä kesänä Salla Sistonen on kuudetta kertaa vapaaehtoisena Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla.
”Olen ollut muun muassa majoitusvalvojana sekä vastannut soitinnarikassa viulujen ja muiden soitinten turvallisesta säilytyksestä. Nyt teen lavamanagerin hommia eli huolehdin muiden lavamanagereiden kanssa siitä, että pelimannilavat pysyvät kunnossa sekä toimin esiintyjien tukihenkilönä ja autan soitinten roudauksessa.”
Festivaalissa ahkeroi vuosittain satakunta talkoolaista. Tehtävät vaihtelevat lipunmyynnistä ja järjestyksenvalvonnasta asiakaspalveluun ja vaativimpiin toimistotöihin.
”Vapaaehtoiset ovat korvaamattomia, ilman heitä emme pärjäisi”, festivaalin toiminnanjohtaja Valtteri Valo tunnustaa. Tulijoita tehtäviin riittää, ja korvaukseksi he saavat majoituksen, ruuan sekä kirsikkana kakun päälle mahdollisuuden kuunnella hyvää musiikkia.
Sallaa vetää vapaaehtoistöihin Kaustisen iloinen ja suvaitsevainen ilmapiiri. Työn lomassa hän ehtii osallistua tanssityöpajoihin. Yhtä hauskaa on päästä kokemaan kansanmusiikin ja -tanssin kirjoa sekä tavata ystäviä. Mukavaa on sekin, että festivaalivieraiden ikähaitari ulottuu vauvasta vaariin.
”Itse olin mukana ensimmäisen kerran neljävuotiaana.”
Lisätietoa ja lähteitä: kansalaisareena.fi, majakkaseura.fi, luontoon.fi, kaustinen.net
