Perusta syksyllä kivikkotarha ja istuta alkukesällä kukkivia lajeja. Keväällä saat palkinnoksi kivien ja kallioiden lomasta loistavan kukkameren.
Rinnetontin kivikkotarha kerää katseita kukkiessaan. Kivikkokasvit viihtyvät myös rakennetussa luiskassa tai tukimuurin koloissa.
Pienelle tontille ja jopa ruukkutarhaan saa näyttävän istutuksen, sillä kivikkokasvit eivät vie paljon tilaa. Aurinkoisen rinteen lajit ovat yleensä matalakasvuisia, kuivuutta hyvin kestäviä ja runsaasti kukkivia. Perennat sekä pensaat ja pikkupuut viihtyvät puolestaan syvennyksissä.
Kivikkoistutuksen voi perustaa myös varjoiselle rinteelle, kunhan sinne valitaan vähässä valossa menestyviä kasveja.
Kivikkotarhan voi perustaa myös ruukkuihin.
Näin perustat kivikkotarhan!
1. Istuta tiheästi
Matalille lajeille kasvualustan paksuudeksi riittää 15‒20 senttiä, mutta kookkaimmat lajit vaativat noin 40 sentin multakerroksen. Muotoillun pohjamaan päälle levitetään 5‒20 sentin paksuinen sorakerros salaojitukseksi ennen hiekan ja mullan sekaisen kasvualustan levittämistä.
Kivikkokasvit kannattaa istuttaa niin tiheästi, että ne peittävät nopeasti maanpinnan eikä rikkakasveille jää tilaa taimettua. Syksy on hyvää aikaa istuttaa keväällä ja alkukesällä kukkivia lajeja.
Keväisin kasvien tyvelle levitetään ohut kerros ravinteikasta, kalkkipitoista hiekkamultaa tai kompostia. Muuta lannoitusta ei tarvita. Mahdolliset rikkakasvit kannattaa nyppiä pois heti, jos niitä ilmaantuu. Liiaksi levinneitä kasvustoja harvennetaan tarpeen mukaan.
Rinteessä kasvaa keijuangervoja, pensashanhikkeja, vuorenkilpiä ja ajuruohoja sekä oikeassa alareunassa näkyvä enkeliperhoangervo (Gillenia trifoliata).
2. Aloita kevät näyttävästi
Monet kivikkotarhat ovat näyttävimmillään keväällä, kun karuihin oloihin sopeutuneet lajit avaavat terälehtensä ennen keskikesän paahdetta.
Aurinkoisen kivikkotarhan ihailluimmat lajit ovat toukokuussa värikkäänä kukkivat sammalleimut (Phlox subulata), tarharistikit (Aubrieta x cultorum), patjarikot (Saxifraga Arendsii-ryhmä), kääpiökurjenmiekat (Iris pumila) sekä valkokukkaiset kaukasianpitkäpalot (Arabis caucasica).
Kalliopuutarhan syvänteissä menestyvät keltakukkaiset kultatyräkit (Euphorbia polychroma), vanhanajan ruusujuuret (Rhodiola) ja suurikukkaiset japaninhanhikit (Potentilla megalantha). Toukokuussa avaavat kukkansa myös kestävät vuorenkilvet (Bergenia).
Tarharistikin siniset, violetit tai punaiset kukat aukeavat aikaisin keväällä.
3. Luo kukkameri koko kesäksi
Kesän edetessä kukintavuoroon tulevat siniset ja valkoiset karpaattienkellot (Campanula carpatica), valkokukkaiset hopea- ja valkohärkit (Cerastium) ja punaiset ketoneilikat (Dianthus deltoides). Pian terälehtiään availevat myös kivikkojen paahdetta parhaiten sietävät maksaruohot (Sedum).
Perhosia houkuttelevat ajuruohot (Thymus) puhkeavat kukkaan kesä‒heinäkuussa. Viehättävät levisiat (Lewisia) ja upeat isohelokit (Oenothera missouriensis) vaativat ehdottomasti vettä läpäisevän kasvualustan.
Loppukesällä saadaan aurinkoisessa kivikkotarhassa ihailla törmä- ja syyskatkeroiden (Gentiana septemfida ja siro-ornata) sinisiä kellokukkia. Ohotanmaruna (Artemisia schmidtiana) koreilee hopeanhohtoisilla lehdillään koko kesän, kunhan sitä ei istuteta liian märkään paikkaan.
Kivikkoon sopivat myös monet kuivan paikan heinät, kuten sininata (Festuca cinerea), hopeatoppo (Koeleria glauca), koristekastikka (Calamagrostis x acutiflora ‘Karl Foester’) sekä kupari- ja pronssisarat (Carex buchananii ja C. comans ‘Bronze’).
Ajuruohot ovat paahteisten kuivien kasvupaikkojen hyväntuoksuisia maanpeittäjiä.
4. Valitse varjoon omat lajit
Varjoiseen kivikkotarhaankin on tarjolla siellä menestyviä lajeja, ja myös ne kukkivat kiitettävästi.
Kevyeen varjoon voi istuttaa muun muassa arovuokkoja (Anemone sylvestris), kirjokuunliljoja (Hosta undulata), kevätkaihonkukkia (Omphlados verna), esikkoja (Primula) ja rönsyleimuja (Phlox stolonifera). Sarviorvokki (Viola cornuta) viihtyy hyvin kivikkotarhassa, sillä tasamaalla se kärsii helposti talven märkyydestä.
Vähässä valossa menestyvät myös monet varjon peittoperennat, kuten pikkutalvio (Vinca minor), varjoyrtti (Pachysandra terminalis) ja rönsyansikka (Waldsteinia ternata). Se kiipeilee jopa kivien päälle ja selviää kesähelteistäkin, vaikka lehdet välillä nuokkuvat pitkin pituuttaan. Koristeheinistä nuokkuhelmikkä (Melica nutans) viihtyy ja lisääntyy mainiosti varjon kivikkotarhassa.
Syvämultaisista kohdista löytyy kasvupaikka kevätruusuleinikille (Adonis vernalis) ja särkyneellesydämelle (Lamprocapnos spectabilis), joiden kasvustot kuihtuvat keskikesällä. Niiden alle kannatta istuttaa lehtensä säilyttäviä lajeja. Komea tarhakalliokielo (Polygonatum x hybridum) sen sijaan säilyttää lehtensä koko kesän.
Vaatimaton ja kestävä jättipoimulehti (Alchemilla mollis) selviytyy sekä aurinkoisessa että varjoisessa kivikkotarhassa.
Pikkusyreeni menestyy kivikkotarhan syvämultaisessa kohdassa.
5. Anna ryhtiä pensailla ja puilla
Kivikkoistutuksiin saa vaihtelevuutta lehtipensailla ja aina vihreyttä antavilla havukasveilla.
Auringossa viihtyviä havukasveja ovat muun muassa tuivio (Mikrobiota decussata), erilaiset katajat (Juniperus), vuorimännyt (Pinus mugo) ja havupuiden kääpiömuodot.
Lehtipensaista kivikkojen kauneimpia lienevät alkukesällä keltaisena kukkiva suikerovihma (Cytisus decumbens) ja edellistä hieman korkeampi roosakukkainen punavihma (Cytisus purpureus).
Syvämultaisiin kohtiin voi istuttaa esimerkiksi pensashanhikkeja (Dasiphora fruticosa), keijuangervoja (Spiraea japonica ‘Little Princess’), lamotuhkapensaita (Cotoneaster adpressus) ja pikkuherukoita (Ribes glandulosum). Myös rungollinen pikkusyreeni (Syringa meyeri ‘Palibin’) pärjää kivikon syvämultaisessa kohdassa.
Tuijat (Thuja) ja vuohenkuusamat (Diervilla) antavat ryhtiä varjon kivikkotarhalle. Syvänteisiin voi istuttaa myös kääpiökasvuisen hemlokin (Tsuga canadensis ‘Jeddeloh’ ja ‘Nana’) tai köynnöshortensian (Hydrangea petiolaris) kiipeilemään puunrunkoa pitkin tai levittäytymään kivien päälle.
