Juurten etsintä toi Ruotsissa varttuneen Eija Irene Hiltusen Ilomantsiin. Karjalaisessa perinteessä tärkeän kirjaillun linnun löytäminen kuori valokuvaajasta esiin käsityöläisen.
Aamu alkaa vierailulla kanatarhalle. Voikukka maistuu Pingulle, Sulolle ja Sallille.
Kesä pursuaa vehreyttä ja elämän hyörinää tontin joka kolkassa. Aamurutiineihin Kuuksenvaaran entisellä kyläkoululla kuuluu kanojen ruokinta. Ulkotarhassaan ruopsuttelee matoja etsimässä tällä hetkellä vain kolme kanasta, sillä haukka verotti parvea.
”Sergei-kukko oli kymmenvuotias, kun haukka vei sen viime syksynä. Toissa kesänä kettu vei pari kanaa. 11-vuotias Pingu on tarhan vanhin. Nuorin on Sulo, se on kanahaukan vieneen kukon jälkeläinen. Kolmas kana, sekin vanhaa hämäläistä maatiaiskantaa, on nimeltään Salli.”
”Tunnen että olen oikeassa paikassa juuri nyt”, sanoo 16 vuotta sitten Helsingistä Ilomantsiin muuttanut Eija Irene Hiltunen.
Ilomantsissa valokuvaajana ja majatalon pitäjänä leipäänsä tienannut Eija Irene rohkaistui myös vaatealan yrittäjäksi. ”Ajatus päivittää perinteisiä kansanvaatteita nykypäivään kiehtoi minua.”
Vaatteissa koristeaiheena kulkeva kukkilintu-symboli oli se sysäys, joka innosti ryhtymään yrittäjäksi.
Onnellisesti Ruotsissa
Karjalaiset kukkilinnut lennähtelevät nyt hänen pellavamekoissaan Ilomantsista maailmalle. Mutta mistä kaikki alkoikaan? Mikä sai Ruotsissa varttuneen ja sittemmin helsinkiläistyneen naisen lähtemään itärajalle, pituuspiireissä mitattuna Pietariakin idemmäksi?
Vastaus on kadonneiden juurten etsintä. Eija Irenen vanhemmat kuuluvat ikäpolveen, josta moni suuntasi syrjäseuduilta Helsinkiin tai Ruotsiin työn hakuun. Myös hänen vanhempansa jättivät kotiseutunsa Ilomantsin.
”Tunnen että olen oikeassa paikassa juuri nyt.”
”Ehdin itse syntyä Ilomantsissa, mutta ollessani puolivuotias perheemme muutti Ruotsiin, jossa elin lapsuuteni ja nuoruuteni.”
1960–1970-luvun siirtolaisaallossa on monia surullisia tarinoita, mutta Eija Irene muistaa lapsuutensa Ruotsissa todella onnellisena.
”Länsi-Göötanmaalla sijaitseva Surte oli Karhulaa vastaava pieni lasi- tehdastaajama. Yhteisö vanhoine puutaloineen ja lehtimetsineen oli todella idyllinen. Siitäkö lie jo lähtenyt rakkauteni vanhoihin taloihin.”
Eija Irenellä oli lapsena paljon kavereita eikä häntä syrjitty suomalaisuuden takia. ”Lukiossa aloin kuitenkin kokea, että kavereillani oli erilainen tausta ja oman perheen kulttuuri poikkesi muista.”
Värikkäät korut valmistetaan suomalaisesta koivuvanerista Ilomantsissa. Suunnittelemansa korut Eija Irene kokoaa itse.
Suomen suuntaan
Löytääkseen suomalaiset juurensa ja parantaakseen suomen kielen taitoaan Eija Irene läksi Helsinkiin kesätöihin. Hän viihtyi niin hyvin, että päätti jäädä Helsinkiin opiskelemaan. Ensin kansanopistoon kohentamaan suomen kieltä, sitten Helsingin yliopistoon ja lopulta valokuvauksen pariin Taideteollisessa korkeakoulussa.
”Valmistuttuni tein 15 vuotta yritys- ja lehtikuvausta.”
”Olin Helsingissä löytänyt suomalaisuuteni, mutta yksi pala vielä puuttui.”
Sitten alkoi mieltä kaihertaa silmiin sattunut ilmoitus: Ilomantsissa olisi myytävänä entinen Kuuksenvaaran kyläkoulu. Eija Irene katsasti koulun, ihastui paikkaan ja osti talon, vaikka elämä syrjäseudulla arvelutti töidenkin puolesta.
”Ympyrä sulkeutui, kun palasin suvun juurille. Myös Eeva-äitini muutti Ilomantsiin.”
Eija Irene sanoo Ilomantsiin muuton olleen iso yllätys hänelle itselleenkin, vaikka Ilomantsissa oli tullut lapsena käytyä Helmi-mummon luona joka kesä.
”Olin Helsingissä löytänyt suomalaisuuteni, mutta yksi pala vielä puuttui. Se pala oli omat ilomantsilaiset ja karjalaiset juureni.”
Pellavasta ommellaan myös pikkukukkarot.
Rikas perinne
Karjalaisiksi piirteiksi Ilomantsissa Eija Irene määrittelee tietynlaisen lupsakkuuden, tunteellisuuden ja puheliaisuuden. Hän sanoo vasta viime aikoina tajunneensa, miten paljon Ilomantsi on määrittänyt hänen elämäänsä. Paikkakunta toi Eija Irenelle myös puolison.
”Asuimme toimittajana työskennelleen Eeron kanssa molemmat Helsingissä, mutta emme siellä koskaan kohdanneet. Tutustuimme sillä tavoin, että minusta oli tehty juttu Pogostan Sanomiin. Pohjois-Karjalaan paluumuuttoa miettinyt Eero oli lukenut sen jutun. Hän soitti ja ehdotti tapaamista kokemuksiani kuullakseen.”
Ilomantsin matkailuyhdistystä luotsaava Eero Tuomisto on Eija Irenelle paitsi rakas elämänkumppani, myös kannustaja yritystoiminnassa. Yritysidea lähti alkuun siitä, kun Eija Irene teki Eeron kanssa valokuvakirjaa, jota varten piti tutkia Ilomantsin historiaa ja kansanperinnettä.
”Törmäsin silloin kukkilintu-symboliin. Karjalainen käsityöperinne kirjailuineen tuntui minusta tosi kiinnostavalta. En varmaan olisi ryhtynyt käsityöläiseksi ilman kukkilintua”, hän sanoo nyt.
Kukkilintu merkitsee rakkautta, valoa ja onnea. Kukkilintuja on perinteisesti kirjottu esimerkiksi käspaikkoihin. Lintusten juuret vievät syvälle itään, skandinaavisessa käsityöperinteessä symbolia harvoin esiintyy.
Käspaikat kuuluivat karjalaisten elämään niin arjessa kuin juhlissakin. Arkiset käspaikat olivat käsipyyhkeitä, juhlissa pitkät käspaikat olivat ruokailijoiden sylissä lautasliinoina. Hienoimmat käspaikat koristivat ikoneja.
Eija Irene nimesi oman vaatemallistonsa Kukkilintu – onnentuojaksi. Se sai alkunsa, kun hän halusi itselleen ekologisia, kestäviä ja lähialueella tehtyjä vaatteita. Kauppojen tarjonnasta ei tuntunut sellaisia löytyvän, joten hän alkoi ommella itse.
Villasta Eija Irene on kehitellyt oman tuotepakettinsa ohjeineen ja paikallisine lankoineen.
Esiäitien kädenjäljillä
Kukkilinnun lisäksi toinen innoittaja on Ilomantsin luonto. Eija Irenen yrityksen, Koitadesignin, nimi tulee Ilomantsin valtavirrasta Koitajoesta, joka lenkin Venäjän puolella tehtyään kiemurtelee halki koko Ilomantsin.
Eija Irenen suunnittelemia kukkilinnuin kuvioituja mekkoja, tunikoita, huppareita, essuja, laukkuja ja kukkaroita on lähtenyt jo kuusi vuotta maailmalle verkkokaupasta. Säpsänä-päähine on hänen tuunaamansa versio karjalaisesta ortodoksisen naisen päähineestä säpsästä.
Perinteikkäästä pellavasta asuja valmistaessaan Eija Irene kokee jatkavansa esiäitiensä työtä. ”Olin toki aina ommellut ja tuunannut vaatteitani, mutta en ole opiskellut vaatetusalaa. Kaavoituksen hoitaa nyt ammattilainen Kuopiossa.”
Tuotteet ommellaan Pohjois-Karjalassa, tällä hetkellä Kiteellä. Uusin aluevaltaus on korujen suunnittelu. Koruissa Eija Ireneä innoittavat ikivanhat myyttiset muodot, kuten suomalaisugrilaisten kansojen vanhat symbolit kannuksenpyörä ja käpälikkö eli hannunvaakuna.
Kasvipohjaisella puuvahalla värjätyt korut valmistaa ilomantsilainen yritys suomalaisesta koivuvanerista leikkaamalla. Eija Irene kokoaa korut.
Painoseulat pitävät vielä kesälomaa, tuotantotyöt jatkuvat sitten syksymällä.
Aihetta ylpeyteen
Kuuksenkaareksi ristitty vanha koulutalo sopii hyvin monimuotoiseen touhuun. Suunnitelulle on omat tilansa, yksi kookas huone on sisustettu puodiksi. Tuotteita myydään myös Koitadesign-verkkokaupassa, ja pientuotteita saa Joensuun Taitokeskukselta.
”Talvella tehdään tuotteita ja kesä on myynnin sesonkiaikaa”, Eija Irene tiivistää.
Kankaiden painotyön pariskunta tekee nykyään itse, ja Eija Irene pitää sitä koko prosessin työläimpänä vaiheena.”Stressi nousee, kun sitä ajatteleekin. Hyvän painojäljen aikaansaaminen on haasteellista!”
”Täällä käyvät majoitusvieraat ovat meille kuin tuulahdus maailmalta.”
Elämää taloon tuovat majoitusvieraat, joita varten on kunnostettu ja sisustettu talon henkeen sopivasti kaksi huoneistoa.
”Koen eläväni täällä täyttä elämää. Harvoin menemme Eeron kanssa minnekään matkoille. Niinpä täällä käyvät majoitusvieraat ovat meille kuin tuulahdus maailmalta. Osasta on tullut meille ihan ystäviäkin.”
”Oikeastaan kaikessa toiminnassani, niin valokuvauksessa, majoitusyrityksessä kuin Koitadesignissakin on kyse tietyllä tavalla tarinan kerronnasta, ja kaikki ne tukevat toisiaan. Matkailijat ovat kuunnelleet kiinnostuneina, kun olen kertonut heille Ilomantsin historiasta. Ilomantsi on tarinoiden aarreaitta!”
Sekä Eija Irene että miehensä Eero haluavat toimia oman kotiseudun hyväksi, eivätkä arkaile ottaa kantaa.
”Eero tekee matkailun puolella hirveästi työtä, ja itse tuon esiin paikallista perinnettä. Täällä Ilomantsissa minua risoo ympäristön arvostuksen puuttuminen. Ilomantsi nähdään pelkkänä raaka-ainereservaattina. Toivoisin, että täällä olisi enemmän luonnon kunnioitusta ja oltaisiin ylpeämpiä meidän rikkaasta kulttuuriperinteestä.”
”Tunnen että olen oikeassa paikassa juuri nyt.”
”Olin Helsingissä löytänyt suomalaisuuteni, mutta yksi pala vielä puuttui.”
”Täällä käyvät majoitusvieraat ovat meille kuin tuulahdus maailmalta.”
Mainos – sisältö jatkuu alla
Tutustu Kodin Pellervoon
Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.
Takavuosina oli tapana antaa 50-vuotislahjaksi keinutuoli. Nykyään saman ikäiset – ja paljon vanhemmatkin – saattavat juosta maratoneja. Elämmekö terveempinä ja nuorekkaampina vanhemmiksi kuin ennen?
Oululla on maine maailman parhaimpana talvipyöräilykaupunkina. Polkijoita ei pysäytä pakkanen eikä hyytävä merituuli. Reitistön kuntoon kaupungissa satsataan tosissaan.
Vanhan moottoripyörän kunnostus vei vuosia, kun tietoa, osia ja osaajia metsästeli. Tänä keväänä Juha Lahtisella on taas kaksipyöräinen kulkine allaan, ja innostus on yhtä tuore kuin nuoruuden mopokesinä.
Talo metsän keskellä, seurana vain lauma lemmikkieläimiä. Katri Ekroth elää yksinkertaisesti. Kuntokaan ei pääse rapistumaan puusavotassa ja vettä kantaessa.
Petu Partanen kulkee itse ompelemissaan sarka- ja villavaatteissa, korjaa haitarit ja mummolan työkalut. Hän kunnioittaa perinnemenetelmiä ja niiden taitajia.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Tilastot
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
Vapaat ja vireät
Satulassa kelillä kuin kelillä
Näkevillä käsillä
Verstaalta jyrähtää
Kalju, ja hyvä niin
Oi, mitä puuroja!
Erilainen, hyvänlainen
Omassa rauhassa
Vanhan taidon vaalija