Vanhan moottoripyörän kunnostus vei vuosia, kun tietoa, osia ja osaajia metsästeli. Tänä keväänä Juha Lahtisella on taas kaksipyöräinen kulkine allaan, ja innostus on yhtä tuore kuin nuoruuden mopokesinä.
Vanhat esineet ja tekniikka ovat kiinnostaneet Juha Lahtista aina. Kun lapsuuden kesälomareissuilla isosiskon nenä liimautui auton sivulasiin, jos kilometrin päässä näkyi hevonen, romuautot saivat Juhassa aikaan saman reaktion. Tai räsäautot, kuten poika itse aarteitaan nimitti.
”Kun isä vei vanhan mersumme tutulle korjaamolle, halusin mukaan, koska pääsin siellä leikkimään romuautoilla.”
Ei vain tekniikka, vaan myös vanhojen esineiden kauneus kiehtoo Juhaa. Kun hän näki 1920-luvulla otetut valokuvat isoisästään Gunnar Nymanista ja tämän sivuvaunullisesta Husqvarnasta, halusi hän samanlaisen moottoripyörän itselleen.
”Se oli upea pyörä. Ne ovat Suomessa nykyään harvinaisia, mutta aloitin kuitenkin sellaisen metsästyksen. Tullihuutokaupassa Suomeen tulleen 30-luvun Husqvarnan löysin ja itse asiassa ostinkin. Pyörä oli kuitenkin niin raato ja paperitkin hukassa, että möin sen samaan hintaan eteenpäin. Niin puutteellisen pyörän entisöinti olisi ollut liian vaikeaa. Eikä siinä ollut sivuvaunuakaan.”
”Kun isä vei vanhan mersumme tutulle korjaamolle, halusin mukaan, koska pääsin siellä leikkimään romuautoilla.”
Mobilisti-lehteen laitettu ilmoitus sen sijaan poiki yhteydenoton. ”Olin etsinyt ilmoituksella 1920-luvun Harley Davidsonia, koska tiesin sen olevan Husqvarnaa yleisempi merkki. Ajattelin, että entisöinti olisi siksi helpompaa ja osat halvempia.”
Elettiin vuotta 2018, kun kesken kauppareissun Juha sai puhelun mieheltä, joka oli valmis myymään oman pyöränsä – tai oikeastaan projektinsa – uuteen kotiin. ”Myyjä oli ostanut harrikan osina joskus 70-luvulla, mutta menettänyt kiinnostuksensa entisöintiin viimeistään siinä vaiheessa, kun pyörän renkaat varastettiin.”
Lievä pettymys oli, että muutamaan kestokassiin mahtuneen, osina ostetun moottoripyörän mukana tullut sivuvaunu oli vuodelta 1918 eli kymmenen vuotta vuoden 1928 pyörää vanhempi. Sivuvaunun kohtalon ratkaisi Juhan puoliso Annukan ilmoitus, että siihen vaimontappajaan hän ei tule jalallaan astumaan. Vaunu jouti myyntiin.
Iloinen yllätys oli se, että kaikki pyörän osat olivat ruosteettomia ja moottori vaikutti olevan hyvässä kunnossa.
”Ollakseen lähes sata vuotta vanhoja osien erinomainen kunto oli pieni ihme. Niihin aikoihin jouduin työni puolesta matkustamaan eri puolilla maailmaa ja joskus näillä reissuilla yhdistyivät työ ja harrastus.” Espoossa asuva Juha työskentelee huoltoinsinöörinä puolijohdealan yrityksessä, jonka toiminta-alue on maailmanlaajuinen.
Vanhan ajopelin kunnostaminen voi parhaimmillaan olla suuri seikkailu. Sormet rasvassa näpertäminen on vain pieni osa sitä työtä, minkä entisöinti vaatii. Osien ja ammattilaisten etsiminen sekä kontaktien luominen vie aikaa, mutta on tietyllä tavalla jopa harrastuksen suola.
”Pinnat ja vanteet löytyivät Hollannista ja alansa huippua oleva pinnoittaja Porvoosta.”
”Vuoden 1928 Harley Davidson 1212 JD:ssä etujarru on pyörän navassa. Sen takia pyörän pinnat ovat vasemmalla ja oikealla puolella erimittaiset. Kukaan ei vain suostunut kertomaan, mitkä tarkat pituudet ovat. Amerikkalaisessa Facebook-ryhmässä eräs harrastaja antoi hyvän vinkin, mistä pinnoja saisi."
"Samaan aikaan olin lähdössä työmatkalle Yhdysvaltoihin ja huomasin, että pinnoja myyvä liike sijaitsi vain kymmenen kilometrin päässä hotelliltani. Sopivia pinnoja tosin ei ollut hyllyssä, mutta sieltä sain tarkat mitat. Pinnat ja vanteet löytyivät sen jälkeen Hollannista ja alansa huippua oleva pinnoittaja Porvoosta.”
”Kerran taas istuin Köpiksen lentokentällä odottamassa jatkolentoa johonkin. Työmatkalla olin silloinkin. Aikani kuluksi selailin alan harrastelijoiden lehteä ja huomasin ilmoituksen ruotsalaisesta moottoripyörän osien myyjästä. Soitin hänelle saman tien. Myyjä ei aluksi ollut ollenkaan halukas lähettämään Suomeen yhtään mitään. Lopulta sain hänet vakuuttuneeksi siitä, ettei se ole niin vaikeaa kuin hän kuvitteli. Pikkuosien lisäksi hän lähetti minulle yhden suurimmista aarteistani.”
Ruotsissa on aikoinaan valmistettu etulyhdyn laseja, jotka vastaavat täysin Harley Davidsonin alkuperäisosaa. Kun myyjä oli toiveensa mukaisesti vastaanottanut Suomesta lähetetyt, alumiinifolioon käärityt kruunun setelit, vei hän paketin postiin ja Juha sai himoitsemansa etulasin sangen kohtuulliseen hintaan.
Vaikka suurin osa osista on löytynyt ulkomailta, on kokeneemmilta suomalaisilta harrastajilta saatu apu ollut Juhalle korvaamatonta. Onpa kyse vaikkapa harrikan moottorin purkamisesta osiin ja uudelleen kokoamisesta, on työ mukavampi tehdä sellaisen kaverin kanssa, jolle kerta ei ole ensimmäinen.
Lopulta pyörä oli ”vain” kasaamista vaille valmis. Vuosi sitten kuuluivat verstaalta ensimmäiset jyrähdykset ja onnistuneet käynnistysyritykset. Sinisen savun määrästä päätellen jokin kuitenkin vaati vielä pientä hienosäätöä. ”On todella tarkkaa, paljonko öljyä moottoriin laittaa. Silloin sitä oli hiukan liikaa ja siksi pyörä savutti.”
Pian vastassa oli uusi ongelma. Pyörä ei ottanut käynnistyäkseen tai jos se käynnistyi, hyrisi moottori vain hetken, kunnes sammui.
”Arvelin, että vika saattaa olla kaasuttimessa, mutta omin silmin en löytänyt siitä mitään vikaa. Olin jo jonkin aikaa ajatellut, että kun kuitenkin on kyse satavuotiaasta kaasuttimesta, olisi hyvä jos joku ammattilainen voisi sitä vilkaista. Rovaniemeltä löytyi erittäin tarkka ja hyvä entisöijä, joka kellosepän katseellaan huomasi yhden röörin olevan aivan tukossa. Minä en ollut erottanut koko rööriä, mutta nyt moottori käynnistyy ja käy nätisti.”
Turvallisuuden nimissä Juha on tehnyt joitakin muutoksia alkuperäiseen vuoden 1928 malliin. Renkaat esimerkiksi ovat 30-luvun pyörästä, sillä ne pysyvät profiilinsa ansiosta alkuperäisiä paremmin paikoillaan.
Juha ei heti osaa vastata, mikä kuuden vuoden urakassa on ollut vaikeinta, sillä tekniikka itsessään kuuluu olevan yksinkertaista. Oma hankaluutensa oli tietenkin siinä, ettei mitään korjausoppaita ole olemassa, mutta onneksi muilta harrastajilta on saanut apua aina kun sitä on tarvinnut.
”Tämä on ollut kiva projekti ja pyörällä on kuulemma jopa ihan mukava ajaa”, Juha naurahtaa.
”Tavoitteeni on, että viimeistään vappuna päästäisiin liikenteeseen.”
Kunhan Harley Davidson on katsastettu ja vakuutettu, koittaakin se projektin kenties jännittävin vaihe. Vaikka Juhalla on nuorena hankittua mopokokemusta ja itse kunnostetulla vuoden 1956 vespalla ajelu on hänelle tuttu juttu, edustaa 22 hevosvoimainen ja 1200-kuutioinen moottoripyörä jo painoltaan hieman eri sarjaa.
”Ehkä pitäisi aloittaa harjoittelu vähän rauhallisemmilla teillä kuin täällä pääkaupunkiseudulla. Jossakin maalla ehkä… Tavoitteeni on, että viimeistään vappuna päästäisiin liikenteeseen.”
Harrikan kunnostus ei ole ollut ihan halpa projekti. Tarkkaa summaa Juha ei kerro, mutta viisinumeroinen luku euroja on entisöintiin tähän mennessä kulunut.
”Olen alusta asti pitänyt huolen siitä, että talouskassaan ei ole tarvinnut koskea.”
Varsinaisena keräilyharrastuksena Juhalla ovat olleet vanhat radiot, niiden ostaminen, korjaaminen ja myyminen. Useita radionäyttelyitäkin pitänyt mies laskee omistaneensa vähintään 200 radiota – paljon enemmänkin, jos piikennolla olevat radiokoneistot laskettaisiin mukaan.
”Olen pitänyt huolen siitä, että talouskassaan ei ole tarvinnut koskea.”
Radioiden myynti on tuonut remonttirahaa Harley Davidsonin kunnostukseen aina silloin, kun kirstun pohja on alkanut häämöttää. Radioiden määrä on huvennut noin puoleen. Tosin harrikan raakileen ostoon ei radiorahoja käytetty.
”Olin aikoinaan ostanut Tampereelta romukasan, josta kaiken muun joukosta löytyi kaksin kappalein amerikkalaisia Teletype M11 -mallin telexejä. Ne olivat langattomia ja tuiki harvinaisia, sillä tuota kaukokirjoittimen mallia valmistettiin 1920-luvulla vain 883 kappaletta. Ensimmäisen myynnillä kustansin vanhemman tyttäreni häät ja toisesta saadut rahat käytin omiin harrastuksiini, kuten tämän Harley Davidsonin ostoon.”
Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.
Heikki Asunnan joulutarina 1940-luvulta kertoo siirtolaisesta, joka palaa Kanadan turkiskämpältä Suomeen. Aattoyönä mies taivaltaa kuutamossa halki huurteisen metsän kohti entistä kotiaan.
Viis virsuista ja tuokkosista! Nyt on tuohikehysten ja poronsarvisankojen vuoro. Optikko Laura Knuuti löysi pohjoisen luonnosta uuden näkökulman.
Kirjansitojamestari tulkitsee kirjojen sisältöä langalla ja pergamentilla. Menetelmät ovat satoja vuosia vanhat, mutta toteutus on tuore.
