Siirry sisältöön

Kun suunnittelee kotipihan taimihankintoja, on hyvä tarkastaa perusasiat: Mikä on kasvin menestymisvyöhyke? Mitkä ovat sen tarpeet valon ja kosteuden suhteen? Miten suureksi taimi kasvaa?

Kun oikea kasvi istutetaan oikeaan paikkaan, se menestyy ja voi hyvin ilman kohtuuttomia hoitotoimia. Kestävä kotimainen ja laadukas taimi on aina hyvä valinta. Ulkomaisia harvinaisuuksia haluavan pitää panostaa enemmän, jotta kasvuolot saadaan suotuisiksi.

Ennen taimimyymälään lähtöä kannattaa vielä suunnitella istutuspaikka tarkkaan ja valmistella mielellään istutusalustakin etukäteen. Märässä maassa juuristot kärsivät hapenpuutteesta ja kasvit talvehtivat huonosti. Sen vuoksi huonosti vettä läpäisevässä hiesu- tai savimaassa istutuskuopat joko salaojitetaan tai taimi istutetaan kumpareelle. Lisäksi pohjamaan voi rikkoa ja parantaa karkealla hiekalla.

Jos tontti on savinen, esimerkiksi omenapuu kannattaa istuttaa halkaisijaltaan noin kahden metrin ja korkeudeltaan 20‒40 sentin kumpareelle. Istutettaessa juuren niska tulee kumpareen pintaan.

Kunnon kuoppa

Puille kaivetaan vähintään 80 x 80 x 80 sentin, pensaille 50 x 50 x 50 sentin ja perennoille 40 x 40 x 40 sentin kuopat. Aitataimille lapioidaan yhtenäinen 50 senttiä syvä ja 70 senttiä leveä kaivanto. Matalakasvuisille perennoille ja kivikkokasveille riittää 20‒30 sentin multakerros.

Paras istutusmulta on ravinteikasta ja kalkittua puutarhamultaa. Happaman maan kasveille valitaan kalkitsematon multa.

Paljasjuuriset taimet istutetaan keväällä tai syksyllä niiden ollessa lepotilassa eli lehdettömiä. Astiassa kasvaneita taimia voi sen sijaan istuttaa koko kasvukauden ajan. Esipakatun taimen juuristo on taas vain kostean mullan ja muovipussin suojissa, joten niitä kohdellaan kuten paljasjuurisia taimia.

Ennen istutuskuoppaan asettamista astiataimien juuripaakut kastellaan hyvin tai imeytetään kunnolla vesiastiassa, jotta taimet ovat hyvässä nestejännityksessä. Paljasjuuriset taimetkin saavat liota vedessä varjoisessa paikassa hetken aikaa ennen istutusta.

Vesi tiivistää mullan juurten ympärille.

Juuria suojaavat pakkaukset poistetaan varovasti multapaakkua rikkomatta. Jos astiataimen juuret ovat kovasti kiertyneet, niitä voi oikoa varovasti. Puut, pensaat ja perennat asetetaan samaan syvyyteen, jossa ne ovat kasvaneet taimistossa. Sen sijaan ryhmäruusujen jalonnuskohta saa jäädä 10‒15 senttiä maanpintaa alemmaksi. Myös jalokärhöt istutetaan 20‒30 senttiä syvemmälle, jotta ne talvehtivat hyvin.

Istutuskuoppaan lisätään multaa, mutta ei ihan pintaan asti, jotta kasteluvedelle jää sopiva tila. Maa tiivistetään juurten tai juuripaakun ympäriltä rikkomatta paakkua tai juuristoa. Taimi kastellaan paikalleen runsaalla kädellä, vaikka ei olisikaan kuivaa, sillä vesi tiivistää mullan juurten ympärille.

Riittävä kastelu

Pensaille annetaan vettä vähintään 20 ja puille 30‒50 litraa tainta kohden. Kastelun jälkeen kuoppa täytetään mullalla niin, että paakku peittyy kokonaan. Istutuskuopan reunoille on hyvä kasata pieni kaulus, mikä helpottaa myöhempää kastelua, etenkin kumpareistutuksessa. Jätetty syvennys tasataan viimeistään syksyllä, jottei siihen jäävä vesi aiheuta jääpoltetta.

Aitataimille tehdään istutusleikkaus, eli versot katkaistaan noin 15‒20 sentin mittaisiksi, jotta niihin kehittyy mahdollisimman paljon uusia versoja. Hedelmäpuista poistetaan kilpaileva latvaverso ja typistetään sivuversoja. Myös heikosti haaroittuneiden lehtipensaiden versoja voi lyhentää. Syksyllä istutettuihin taimiin kajotaan kuitenkin vasta seuraavana keväänä. Ryhmäruusuihin jätetään vähintään 3‒5 vahvaa versoa ja lyhennetään ne noin 3‒5 terveen silmun yläpuolelta eli noin 10‒15 sentin korkeudelta.

Topakka tuki

Koristepuut eivät yleensä tarvitse leikkauksia, sen sijaan ne, samoin kuin hedelmäpuut, pitää tukea 2‒3 kasvukaudeksi, jotta ne juurtuvat kunnolla. Tukiseipäät, joita voi olla 1‒3 kappaletta puun koosta riippuen, kannattaa iskeä tukevasti pohjamaahan jo ennen istutusta. Niitä ei lyödä juuripaakkuun, vaan sen ulkopuolelle. Puun runko sidotaan vähintään kahdesta kohdasta muovinauhalla tai joustavalla sidontamuovilla. Siteitä on muistettava löysätä tarvittaessa.

Varttuvia taimia kastellaan perusteellisesti noin kerran viikossa, ei päivittäin eikä liian vähän kerralla. Pelkkä pintamullan kastelu vaikeuttaa juurten kasvua syvemmälle maahan. Kasvit saattavat kärsiä myöhemmin kuivina kausina, kun juuret ovat hakeutuneet liian pintaan. Liikaakaan ei vettä kannata lorottaa, etteivät juuret kärsi hapenpuutteesta. Silmujen ja versojen päivittäinen suihkuttaminen edistää kasvua.

Terve taimi

Laatutaimen tuntomerkit ovat tuuheus ja elinvoimaisuus. Kasvissa ei näy tuholaisia eikä nuutuneita versonkärkiä tai kuivuneita lehtiä. Taimen lehdet ovat luonnollisen väriset.

Myös juuriston tulee olla terve ja elinvoimainen. Hyvän juuriston tunnistaa sen vaaleudesta. Hyvässä puun taimessa on suora runko, sopusuhtainen oksisto ja tasainen latvus. Rungossa ei myöskään saa olla kuorivaurioita.

Taimen nimilapussa tulee olla kasvin nimi ruotsiksi tai suomeksi, tieteellinen nimi, lajike ja tuotantomaa. Lapussa pitää kertoa myös viljelijän tai myyjän nimi. Kaikissa taimitarhakasveissa on nykyään myös kasvipassi eli EU:n kasvinterveysasetuksen mukainen merkintä kasvin terveydestä ja jäljitettävyydestä. Kasvipassin tiedot voivat olla nimilappuun yhdistettynä tai ruukkuun painettuna.

Taimimyymälöissä ruukkutaimet joutuvat usein koville. Varsinkin avoimen taivaan alla ilman varjostusta auringon porotus kuivattaa kasvit nopeasti. Laadukkaan taimimyymälän tunnistaa ammattitaitoisesta henkilökunnasta ja hyväkuntoisista taimista, joiden kastelusta on huolehdittu myös myynnin aikana.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Kodin Pellervoon

Kodin Pellervo on ystävä, jonka seuraan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on. Jutuistamme välittyy mummolan kiireetön tunnelma, vaikka ne ovat raikkaasti tätä päivää. Elämme leppoisasti ja annamme toistenkin elää.

Mainos päättyy