Mistä mahtaa johtua, että pyrypalloa ravisteleva ihminen hymyilee vaivihkaa?
Lumisadepallo, lumiakvaario, lumivisio. Millä nimellä kutsua lasista tai muovista kuplaa, jonka sisällä pyryttää, kun sitä ravistaa? Englanniksi esinettä kutsutaan lumisilla tai vetisillä nimillä snow globe, snowdome tai water globe. Saksalaisille ja ruotsalaisille se on lumikuula: schneekugel ja snökugel.
Lumisadepalloja keräilevä helsinkiläinen Mervi Latikka on viime aikoina käyttänyt nasevaa pyrypallo-nimitystä, jonka hän on kuullut hyväpuheisen kauppiaan sanomana. Mervin ihastus veden täyttämään pienoismaailmaan sai alkunsa pikkutyttönä.
”Minulla on tallessa viisivuotiaana kirjoittamani kirje joulupukille. Siinä lukee, että tuo sellainen pieni lasinen, jossa on sisällä lumisadetta ja kirkko. Sanaa pyrypallolle ei minulla ollut. Taisimme asua Porissa silloin. Sain pukilta neliskanttisen muovikuution, jonka sisällä oli kirkko. Se oli ihana.”
Halpaa hupia
Neljänkympin korvilla Mervi innostui lumisateisista maisemista uudelleen. ”Ainakaan ei heittänyt pois niitä, jotka kohdalle osuivat. Kirpputoreilta pyrypalloja löytää edullisesti. Minua viehättää niiden kaheli maailma sekä täydellisen huono maku, jota ne edustavat.”
”Kun tuttavani saivat vihiä keräilypuuhistani, aloin saada pyrypalloja lahjaksi. Eräät ystävät tekeytyivät ruotsalaisiksi niitä ostaessaan, kun heitä nolotti niin hankkia moista kitschiä!”
Keräilijäksi tunnustautuvalla Mervillä on kymmeniä palloja. Rahaa harrastus ei ole vaatinut. Euron puolikkaalla saa pyrypallon useinkin, enintään Mervi on maksanut niistä viisi euroa. Muita keräilijöitä Mervi ei ole Suomessa kohdannut, joten hän iloitsee internetistä. Sen avulla on löytänyt kerhoja ja yhteisöjä, jotka keräävät lumisadepalloja. Monenkielistä kirjallisuuttakin aiheesta löytyy.
Kirjakaupoissa kierrellessään Mervillä on ollut hauskaa. Pyrypallojen nimet eivät ole ulkomaillakaan koko ajan kaikkien huulilla. Mutta kun ottaa kädet avuksi, asia etenee.
”Kyselin Lontoossa kirjojen perään. Useampikin myyjä oli jo saapunut luokseni, turhaan, kunnes keksin näyttää ravistavaa ranneliikettä. Kohta kymmenen hengen joukko heilutti kättään samalla tavalla, hymy kasvoillaan, ja minut ohjattiin oikealle hyllylle.”
Kauhea kirahvi
Lumisadepallojen historia ulottuu viktoriaaniselle ajalle. Painava, lasinen, jalustalla varustettu kuula oli esillä Pariisissa vuonna 1878 Kaikkien kansakuntien taide- ja teollisuusesineiden näyttelyssä. Tapahtumasta kirjoittanut reportteri kuvaili nähneensä onttoja, vedellä täytettyjä paperipainoja, joiden sisällä oli mies sateenvarjo kädessä. Palloon suljettu miespolo joutui kovaan lumimyräkkään kun palloa ravisteli.
Pyrypallot olivat tuon ajan yläluokan salonkien ehdoton muotijuttu. Silloin oli tapana panna kaikenlaista muutakin kuvun alle: ihasteltavaksi aseteltiin vahakukkasia taikka uskonnollisia pienoisveistoksia. Nyt 1800-luvun pyrypallot ovat arvokkaita antiikkiesineitä.
1900-luvulla pyrypalloista tuli matkamuistoja. Ne olivat suosittuja 20- ja 30-luvulla sekä sotien jälkeen. Myös lasten leluiksi lumisademaisemia tehtiin. Amerikan mantereella kuvun sisään suljettiin varhaisia Disney-hahmojakin.
Mervi on keskittynyt koko kansan pyrypalloihin, joiden valmistus lisääntyi roimasti muovin keksimisen myötä. ”Jotenkin se plastiikki vain viehättää.”
Muoviset pyrypallot ovat tavallisesti soikealle pohjalle tehtyjä. Kun kuplan kääntää ympäri, näkee tekstin Made in Hong Kong. Sisältö on mielikuvituksekasta: bikineihin puettuja naisia, jouluista väkeä, rakennuksia, bambeja, meren eläviä taikka vaikka yksinäinen kirahvi. Kaikki joutuvat tämän tästä ankaraan pyryyn.
”Se kirahvi on vielä niin rumakin. Ihan kauhea esine”, sanoo Mervi ja nauraa onnellisen näköisenä.
Kemistin ohjeilla
Matkailu on vauhdittanut pyrypallojen maailmanvalloitusta. Kupujen sisälle on muotoiltu pilvenpiirtäjiä, kaupunkimaisemia tai merellisiä tunnelmia. Samojen valmistajien tuotteet ovat saatavilla eri maissa ja maanosissa. Suomen Särkänniemen delfinaariossa on myyty samanlaista pyrypalloa kuin San Franciscossa, vain jalustan teksti tiedottaa, mistä esine on hankittu.
Kun muoviset lumisadepallot eivät enää käyneet paperipainoksi, niihin saatettiin lisätä outoja lisäominaisuuksia hyödyllisyyden vuoksi. Pyrypallojen villiin tapaan ne ovat erikoisia. ”Teroitin nyt vielä menettelee, mutta viereen lisätty tuhkakuppi on jo tavattomampi – ravista sitä sitten.”
Lumisadekuulat päätyvät herkästi roskiin tai kirpputorille viimeistään silloin, kun neste maiseman sisältä on vajunut. Mervi on opetellut huoltamaan omiaan.
”Eräänä vuonna lähellä uudenvuodenaattoa minulla oli rauhallinen hetki töissä. Päätin selvittää, mitä neste pallojen sisällä on. Päädyin soittamaan VTT:lle. Kysyin keskukselta, että sattuisiko teillä olemaan siellä yhtään kemistiä. Keskuksenhoitaja vastasi, että niitä on täällä joka paikassa, mutta melkein kaikki ovat viettämässä lomaa.”
”Joku kuitenkin vastasi puheluuni. Kysyin häneltä, että oletko kemisti. Mies vastasi, että taidan minä jonkinlainen olla. Keskustelun myötä ymmärsin keskustelevani huippuasiantuntijan kanssa. Hän luuli ensin, että aion valmistaa pyrypalloja, mutta kun kerroin, että haluan vain huoltaa, hän rentoutui ja neuvoi vaikka mitä.”
Tyhjentyneet pyrypallot kannattaa täyttää tislatun veden ja glyserolin seoksella. Tislattu vesi ei samene ajan kanssakaan. Glyseroli hidastaa hiutaleitten vajoamista. Juuri se aiheuttaa kauniin lumisadeilmiön.
Sateessa tyylikkäänä
Lumisadepalloja valmistetaan yhä. Matkamuistoina ne ovat säilyttäneet suosionsa. Nykyään lumisateen sijaan maisemassa saattaa leijailla myös kulta- tai hopeapölyä. Museokaupoissa voi törmätä hienoihin pyrypalloihin.
”Olen nähnyt laadukkaita, taitavasti tehtyjä pyrypalloja esimerkiksi Wienissä, jossa Gustav Klimtin maalauksesta tehty pienoisveistos oli kuvussa sisällä. Arkkitehtuuriakin niihin on tallennettu.”
Mervi Latikka haaveilee hyvin tehdystä kotimaisesta pyrypallosta. ”Muumi-pallot ovat olleet laadukkaita, mutta Helsinki-pyrypallo on mielestäni luvattoman kehnoa työtä. Näkisin mielelläni vaikka Alvar Aallon Paimio-tuolin lumisateen keskellä. Ehkä niitä pitää ruveta valmistuttamaan itse.”
”Voisimme myydä itse suunnittelemiamme pyrypalloja Toisto-kaupassamme, jonka perustin mieheni Markku Viitasen kanssa eläkepäiviemme harrastukseksi. Keräilijä kun olen, saimme liikkeemme alkuvaraston kokoon oman asuntomme ullakolta.”
Teksti: Johanna Westersund
Kuvat Jaakko Kilpiäinen