Palmikoidut hiukset ovat ajattoman kauniit. Raumalainen Matti Airola opetteli taidon ja laatii nyt sievät kampaukset pikkuisille tyttärilleen.
Matti Airola vetää pehmeällä harjalla pitkiä vetoja Kertun valtoimeen hiusputoukseen. Hän jakaa päälaelta hiukset kolmeen osaan ja alkaa letittää: vasemmanpuoleinen osio keskelle viereisen ali, oikeanpuoleinen osio keskelle…
Isin sormet askaroivat. Tämän tästä Kertun pää nuokahtaa ja silmät painuvat kiinni. ”Auts! Nyt nipistää”, Kerttu kiemurtelee.
Näppärä letittäjä ei aikaile, ja pian tyttö jo mennä viilettää leikeissään. Nelivuotiaalla Kertulla on usein päiväkodissa letit. Isin viimeksi tekemä hollantilainen kesti kolme päivää, nyt se purettiin ja loppuviikko mennään vinoleteillä.
”Hollantilainen letti tunnetaan myös ranskalaisena, joka on tehty nurinpäin”, Matti tietää.
 
|
Maisa saa tällä kertaa punaisella nauhalla koristellun korsettiletin, jonka laatimisessa hiuslasso on oiva apuväline.Keittiöjakkaralle istahtaa seitsenvuotias isosisko Maisa. Hänelle isä tekee näyttävän korsettiletin, johon pujotellaan pikkujoulun kunniaksi ohut, punainen silkkinauha.
”Viimeksi minulla oli tällaisessa letissä vihreä nauha, kun koulun diskossa meidän luokan väri oli vihreä. Minulla oli myös vihreä paita, housut ja sukat.”
Tyttäret saavat istua usein letitettävänä, sillä isä Matin on villitys vallannut. Pari vuotta sitten hän tuskin tiesi, miten peruspalmikko syntyy.
”Tytöt pyysivät jatkuvasti, että tee isi letit, mikset tee lettejä! Tuntui ikävältä sanoa, etten osaa. Lopulta ajattelin, että ei kai se niin vaikeaa voi olla. Aloin opetella.”
Harjoitukset Matti aloitti katsomalla netistä You Tube -videoilta ranskalaisen letin tekoa. ”Oli hauskaa, että tytöt hyväksyivät alusta lähtien kaikenlaiset isin tekemät palmikot.”
Kerttu ja Maisa vahvistavat: ”Me on yllytetty, ja isi on oppinut nopeasti, hän tekee hienosti!”
Nykyisin Matti hallitsee ranskalaiset ja hollantilaiset sekä niiden hauskat variaatiot. Hän loihtii poninhäntä-, nauha-, juhla-, rusetti-, putous-, tikapuu- ja läpivetoletit. Tottahan isä taitaa myös rusettinutturat ja kuplaletit.
Peruslettikampauksen Matti hujauttaa kymmenessä minuutissa, monimutkaisempaan laitokseen menee vähän enemmän aikaa, malttiakin.
Länsi-Suomeen ja Raumalaiseen kolumneja kirjoittavalle Matille oli luontevaa alkaa levittää myös letityksen ilosanomaa. Niinpä hän perusti nettiin Isin ja tyttöjen hiushommat -nimisen blogin sekä alkoi laittaa kuvia Facebookiin ja Instagrammiin.
Pian asiasta kiinnostui myös kirjankustantaja. Schilds & Söderströms julkaisi syksyllä Isin ja tyttöjen lettikirjan, josta on otettu jo viides painos. ”Onhan tämä huima juttu, en olisi uskonut! Innostus heräsi sosiaalisessa mediassa ja nyt minulla on Instagrammissa jo 20 000 seuraajaa.”
Matille tyttöjen kanssa puuhastelu on arkea. Hän on usein iltaisin ja viikonloppuisin kotona lasten kanssa, sillä vaimo Miia on tarjoilija ja tekee vuorotyötä.
Toisin kuin moni voisi luulla, Matti ei ole ammatiltaan parturi-kampaaja. ”Olen hyvä esimerkki nollasta aloittamisesta. Jos olisin ammattilainen, en saisi innostettua muita, kynnys nousisi korkeaksi.”
”Isi on Vesi-Vasassa myymäläpäällikkönä”, Maisa kertoo aavistuksen ylpeyttä äänessään.
Työ miehisellä alalla ei ole häirinnyt lettihommia, päinvastoin, Matti tietää innostaneensa muitakin miehiä samaan puuhaan. Kaiken kaikkiaan aika on hänen mielestään suotuisa miesten ja tyttärien yhteisille kotijutuille.
”Miehet ovat varmasti kautta aikojen letittäneet hiuksia ja olleet muutenkin arjessa mukana, mutta asiasta ei vain ole puhuttu.”
Matti huomauttaa, etteivät letit ole vain pikkutyttöjen juttuja, vaan ne somistavat kauniisti kaiken ikäisiä naisia. Letit voivat olla myös osa juhlakampausta, koristeiksi kiedottuina. Miia-vaimolla on tyttöjen tapaan pitkät hiukset, mutta hän kokoaa ne mieluiten nutturalle.
”Viime aikoina olen saanut jo vähän palmikoida hänenkin hiuksiaan, etenen letti kerrallaan.”
Hiusten laittaminen on paitsi kivaa käsityötä myös mukava tapa luoda läheisyyttä. Lapsen kanssa voi jutella isojakin asioita, tai sitten ollaan vain hiljaa. Parisuhteissa letittäminen on aivan oma juttunsa. Sen välityksellä voi osoittaa rakkautta tai herutella loitontuneita tunteita uudelleen eloon.
Lettimuoti on ilahduttavaa myös siksi, että se on kaikkien, niin rikkaiden kuin köyhien ulottuvilla; hintana on vain tovi ja viitseliäisyys.
Hiusten palmikointi kantaa pitkälle historiaan; tukka on poimittu pois silmiltä ja kulttuurisiakin merkityksiä leteillä tiedetään olevan. Matista ei olisi hullumpaa ryhtyä perehtymään hieman tarkemmin letityksen menneisyyteen.
Varsinaiseksi esteetikoksi hän ei itseään laske, mutta toki naiskauneus kiinnostaa. Kaduilla kulkiessaan katse tarkentuu nykyisin naisten hiuksiin: Onpa pitkät! Tuolla on vahva hiuslaatu! Noista hiuksista saisi upean kampauksen!
Harrastuksesta on tullut kuin uusi kieli. Kaduilla vieraatkin naiset ovat tulleet juttelemaan ja kyselemään, ystävistä ja tuttavista puhumattakaan: Matti, tee mulle letti!
Matti on paljasjalkainen raumalainen. Erityisen rakas on Vanha Rauma, joka sijaitsee pienen kävelymatkan päässä kodista. Idyllisiin kahviloihin hän mielellään astelee vapaapäivinään. Taannoin hän istahti kupposelle Cafe Saliin, jossa oitis äkkäsi pitkähiuksisen tarjoilijatytön.
“Saisinko letittää hiuksesi?” rohkeni Matti kysäistä. Hetken kuluttua ilahtunut tarjoilija jatkoi töitään hiukset näyttävällä karuselliletillä.
”Pian paikalle ilmestyivät myös tarjoilijan esimies sekä yrityksen johtaja. Hekin halusivat letit! Pomolle tein twistiputouksen ja yrityksen omistajalle neliosaisen ranskalaisen.”
Airolan perhe luopui toissa vuonna autosta: nykyisin porukka viilettää menoilleen nastarenkain varustetuilla polkupyörillä. Usein suuntana on jäähalli, kesäisin pesäpallokenttä, sillä Matti on armoton penkkiurheilija.
Siinä missä Matti on taipunut tyttöjen kauneusmaailmaan, myös tytöt tulevat isää vastaan. Kun Rauman Lukolla on ottelu, mukaan lähtevät myös tytöt. Maisa tosin paljastaa, ettei pelikatsomossa oleminen aina niin hohdokasta ole – toisaalta, siellä käy myös paljon ystäväperheitä ja lapset saavat leikkiä matsien aikana.
Letittäminen on myös joulujuttu. Kun läheiset kokoontuvat, mikäpä rattoisampaa kuin palmikkotalkoot. Etäiseksi jääneeseen perheenjäseneen voi löytyä uudenlainen yhteys: joutavia ei tarvitse jutella, kunhan nyplii toisen hiuksia ja antaa tämän kehrätä.
Kekseliäs joulutonttu opettelee adventtiaikana tekemään sievän palmikon, antaa ystävälleen lahjaksi lettihetken ja mukaan vielä somat nauhat. Matti on pitänyt lettikojuja tavarataloissa ja ostoskeskuksissa Helsinkiä myöten.
Tänä vuonna Airolan perhe viettää poikkeuksellisesti joulun kylpylälomalla. ”Siellä uimme, syömme ja nukumme”, Maisa tiivistää ohjelman. “Ja ilman muuta, lettejä tehdään tietysti.”
SIRPA PALOKARI, teksti
ROBERT SEGER, kuvat
