Saarivaltion lumoavissa puutarhoissa kasvillisuus kukoistaa. Suomalaisen tarhurin sopii napsaista idea sieltä, toinen täältä.
Kookkaat havu- ja lehtipuut, upeat ruusut, värikkäät perennatarhat ja leikatut pensasaidat luovat kehyksen Britteinsaarten lumoaville puutarhoille, jotka ovat muotoutuneet vuosisatojen saatossa viihtyisiksi, tunnelmallisiksi ja virkistäviksi keitaiksi.
Edullinen ilmasto, rikas puutarhakulttuuri ja monipuolinen kasvivalikoima synnyttävät reheviä pihoja. Ilmaston erilaisuudesta huolimatta pohjoisen maan tarhuri voi ottaa oppia brittiläisestä suunnittelusta.
Englantilaistyyppinen puutarha voi olla luonnonmukainen, avoin ja ympäröivään maisemaan saumattomasti liittyvä tai cottage garden -tyyppinen pikkupuutarha. Etenkin maisemapuutarhaan liittyvät monet romanttiset piirteet: lammet, järvet, sillat ja paviljongit. Viipurin Monrepos edusti aikakautensa tyypillistä maisemapuutarhaa.
Cottage garden -puutarhan tunnelma on huoleton; kasvit ovat kuin sattumalta putkahtaneet juuri oikeisiin kohtiin. Näennäisestä vapaudesta huolimatta istutukset ovat suunniteltuja ja hoitotoimilla varmistetaan, ettei puutarha villiinny eivätkä kasvit tukahduta toisiaan.
Kukintojen värisävyt sovitellaan sointuviksi.
Tiilimuurin suojissa
Kannattaa valita muutama pääväri, joista käytetään tummempia ja vaaleampia sävyjä luomaan kontrastia. Samanmuotoisilla kukilla tai samankokoisilla lehdillä saadaan kirjavastakin istutuksesta tasapainoinen. Kasvit istutetaan suuriin, näyttäviin ryhmiin niin, että värit liukuvat vastaväriä kohden tummemmasta vaaleampaan ja päinvastoin.
Laajat istutukset vähentävät hoitotöitä. Kaartuvat istutukset ja polut puolestaan lisäävät yllätyksellisyyttä, englantilaisen puutarhan ydintä. Maiseman viimeistelee muutama huomiota herättävä yksityiskohta: köynnöksen peittämä portti, kaunis penkki, suihkulähde tai veistos.
Monessa puutarhassa on tiilimuuri, jota pitkin köynnösruusut kiipeilevät ja jonka edustalla pensasruusut ja perennat kukoistavat. Muuri antaa kauniin kehyksen istutuksille. Se myös suojaa ja lämmittää kasveja ympäri vuoden. Seinämän rakentaminen onnistuu luonnonkivistäkin. Kaupan muurikivistä rakentaminen on helppoa.
Aivan yhtä yleisiä ovat leikatut pensasaidat. Ne rajaavat, kehystävät ja suojaavat istutuksia. Tasaisen vihreä aita onkin hyvä tausta värikkäille kukille. Ainavihannat puksipuut (Buxus) ja marjakuuset (Taxus) ovat suosittuja leikatun aitakasveja niin Englannissa kuin eteläisemmässäkin Euroopassa.
Meillä puksit ovat valitettavan talvenarkoja, mutta japaninmarjakuusi (T. cuspidata) menestyy V-vyöhykkeellä asti. Metsäkuusi (Picea abies) ja taikinamarjan (Ribes alpinum) Kittilän kanta sen sijaan kestävät lähes koko maassa. Taikinamarja on erittäin tiheä, matala ja pienilehtinen aitakasvi, joka viihtyy sekä varjossa että auringossa. Pensasta voi leikata muotoon samalla tavoin kuin puksipuita.
Punavirma
Sievästi kätevää
Englannin puutarhoissa saattaa nähdä kuivia oksia tökättyinä perennapenkkiin, jossa ne toimivat kasvien tukikeppeinä. Mikä oiva idea! Kannattaakin säästää keväällä leikatuista puista ja pensaista kauneimmat ja haaroittuneimmat oksat uusiokäyttöön.
Kasvimailla näkyy korkeita, koristeellisia keraamisia lieriöitä, joita käytetään muun muassa raparperisadon aikaistamiseen. Lumien sulettua raparperi peitetään oljilla ja päälle asetetaan valoa läpäisemätön astia. Vaaleita, mietoja versoja päästään korjaamaan noin kuukautta aikaisemmin kuin avomaalta. Koska hyötäminen heikentää kasvua, samaa yksilöä ei kannata peittää joka vuosi.
Marjatarhan suojaverkkojen tukikehikot voivat olla paitsi käytännöllisiä myös koristeellisia. Metallikehikon kaarimainen katto-osa tekee rakennelmasta kauniin ja kestävän.
Nurmikko on englantilaisten ylpeys. Silti sen leikkaamisessa voi leikitellä ruohonleikkurin teräkorkeuksilla, joskin symmetristen kuvioiden tekeminen vaatii viitseliäisyyttä ja tarkkuutta.
Cottage garden -puutarhalle tyypillisiä ovat luonnonmukaiset, mutta hyvin suunnitellut istutukset.
Kätevästi kukkatarhasta
Vajaan metrin korkuiseksi kasvava pystyvartinen punavirma (Centranthus ruber) kukkii kesäkuun lopussa puutarhoissa ja pientareilla loistavan punaisin huiskilokukinnoin. Kasvi on kotoisin Välimeren rannoilta ja menestyy myös Suomessa, kunhan paikka on kuohkea, hiekansekainen, multava ja kalkkipitoinen.
Talvimärkyyttä punavirma ei siedä. Meillä kukinta alkaa heinäkuussa ja jatkuu aina syyskuulle asti. Paalumaisen juuren takia jakaminen on vaikeaa, mutta siemenlisäys helppoa. Kukkavarret onkin syytä leikata, jos ei halua kasvin kylväytyvän itsestään. Punavirma on myös koristeellinen leikkokukka.
Ahvenanmaan ja lounaissaariston suolaisilla hiekkarannoilla luonnonvaraisena kasvava euroopanmerikaali (Crambe maritima) on sekä koriste- että hyötykasvi. Lehdet ovat sinivihreät, 20–50-senttiset ja kesä-heinäkuinen kukinta valkoinen, runsas ja hunajainen.
Ravinnoksi merikaalia käytetään parsan tai kaalin tavoin etenkin Ranskassa, Britteinsaarilla ja Ruotsissa. Nuorten varsien, lehtien ja kukkien vahva pähkinäinen maku miedontuu, kun ne valkaistaan eli peitetään esimerkiksi suurella ruukulla.
Kasvia lisätään juuren paloista ja pallomaisiin lituhedelmiin kehittyvistä siemenistä. Merikaali viihtyy hyvin paahteisessa harjupuutarhassa.
Matalat puksipuuaidanteet jakavat istutusalueet ryhmiksi.
Kauneutta hyödyksi
Maustefenkoli eli saksankumina (Foeniculum vulgare var. dulce) on keveytensä ja hienojen lehtiensä vuoksi suosittu englantilaisissa puutarhoissa. Suomessa kasvia on totuttu näkemään ainoastaan maustetarhoissa. Aniksen makuisia siemeniä käytetään mausteena ja rohtona, mutta myös lehdissä on makua sekä tuoreena että kuivattuna.
Maustefenkolin voi istuttaa taimesta tai kylvää avomaalle. Esikasvatetut taimet ehtivät varmimmin kypsyttää siemenet. Vihreälehtisen lisäksi on pronssinpunainen lajike ‘Rubrum’, joka tosin on hivenen vihreää heikkokasvuisempi.
Isosudenporkkana (Ammi majus) on toinen kukkaistutusten keventäjä. Ansarissa kasvatettujen sudenporkkanoiden ilmavia, valkoisia sarjakukintoja käytetään yleisesti kimpuissa. Kasvi menestyy myös puutarhassa. Siemet kylvetään sisälle huhtikuussa tai suoraan avomaalle touko-kesäkuussa.
Lääke- ja leikkokukkana tunnetun sirosudenporkkanan (A. visnaga) kukinnot ovat pallomaiset ja tiheät.
Turkinunikko ‘Lady Bird’.
Ihanaiset unikot
Punaisena kauas loistavat, tuulessa vienosti heiluvat unikot ovat ihastuttavia. Vaikka kukinta on hetkessä ohi, se on yltäkylläinen. Leppäkerttua muistuttava yksivuotinen turkinunikko (Papaver commutatum) ‘Lady Bird’ on suorastaan upea: jokaisessa tulipunaisessa terälehdessä on iso ja pyöreä musta täplä.
Noin 40-senttisen lajikkeen kasvutapa on tiheä ja siksi se sopiikin sekä reunakasviksi että ruukkuun. Siemenet kylvetään suoraan avomaalle aurinkoiselle paikalle kevyeen, hiekkapitoiseen ja vettä läpäisevään maahan.
Monivuotisella ukontattarella (Persicaria microcephala) ‘Purple Fantacy’ on hauskat kolmiomaiset, mintunvihreät lehdet ja niissä purppuranpunainen kuviointi. Tatar kasvaa vain 50-senttiseksi ja sopii myös ruukkuun. Pienet valkoiset kukat ilmaantuvat keskikesällä.
‘Red Dragon’ -lajikkeen lehdet ovat muodoltaan samanmoiset, mutta väritys on kokonaan punertava, samoin versojen. Jälkimmäinen on ollut myynnissä Suomessa, mutta edellistä ei ainakaan vielä ole taimimyymälöissä näkynyt.
LEENA NURMI, teksti ja kuvat
