Mikä oli tähti, joka Raamatun mukaan johdatti itämaan tietäjät Jeesuksen luo ja joka päätyy jouluisin kuusen kruunuksi? Vai oliko se tähti lainkaan?
Joulun perinteeseen kuuluu ikivanha tarina Betlehemin tähdestä. Mitä taivaalla todella tapahtui parituhatta vuotta sitten?
Arvoituksen ratkaisua on hankaloittanut epätietoisuus Jeesuksen syntymävuodesta. Raamattu ei kerro sitä suoraan, mutta kirjan viittaamien historiallisten tapahtumien perusteella nykytutkijat arvioivat Jeesuksen syntymäajankohdaksi kaksi tai kolme vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Aikojen saatossa Betlehemin tähdeksi on tarjottu erilaisia selityksiä, joista suosituimpia ovat komeetta, supernova ja planeettojen kohtaaminen.
Komeetoista löytyy tuolta ajalta muutama maininta vanhoista kiinalaisista teksteistä. Merkittävin lienee ollut tähtitieteilijöiden havaitsema kirkas pyrstötähti vuonna 12 eaa, joka on myöhemmin tunnistettu Halleyn komeetaksi.
Kiinalaisten ja korealaisten historiankirjoista löytyy myös maininta taivaalle yllättäen leimahtaneesta tähdestä vuonna 5 tai 4 eaa. Tekstien mukaan kirkas tähti loisti taivaalla peräti 70 päivän ajan. Nykytiedon valossa kyseessä lienee ollut supernova, jättiläistähden räjähdys.
Kumpikaan edellä mainituista ei kuitenkaan sovi ajallisesti yhteen Jeesuksen syntymäajan kanssa. Komeettaa vastaan puhuu myös se, että entisaikoina pyrstötähden ilmaantuminen taivaalle nähtiin yleensä onnettomuuksien ja tuhon enteeksi, ei iloiseksi syntymätapahtuman merkiksi.
Taivaalle yllättäen ilmaantuva supernova on lisäksi ristiriidassa Matteuksen evankeliumin kanssa, joka kertoo että tähti oli odotettu.
Planeettojen konjunktio eli kohtaaminen onkin joulutähden selityksistä suosituin ja nykytiedon valossa hyvin todennäköinen. Tietokoneohjelmien avulla on mahdollista laskea planeettojen ja tähtien sijainti tiettyinä aikoina ja kurkistaa siihen, miltä taivas näytti Jeesuksen syntymän aikoihin.
Erityisen näyttävä planeettakonjuktioiden sarja syntyi Jupiterin ja Venuksen välillä vuosina 3–2 eaa. Näytelmä alkoi elokuun 12. päivä vuonna 3 eaa, kun Jupiter ja Venus kohtasivat toisensa aamutaivaalla ja näyttivät lähes koskettavan toisiaan. Sitten seuraavan talven aikana Jupiter ohitti kolme kertaa hyvin läheltä Leijonan tähtikuvion kirkkaimman tähden Reguluksen.
Parituhatta vuotta sitten Lähi-Idässä ja erityisesti Mesopotamiassa tähtitaivaan tapahtumilla oli merkittävä rooli ihmisten elämässä. Tähtitiede, astrologia, uskonto ja filosofia nivoutuivat läheisesti toisiinsa.
Lähi-idän kansoille Leijona oli kuningastähdistö, ja sen kirkkain tähti Regulus ”kuningastähti” merkitsi herruutta ja valtaa. Planeetta Jupiter taas oli taivaan ja jumalten kuningas, joka usein yhdistettiin hallitsijoiden syntymään. Niinpä Jupiterin ja ”kuningastähden” kohtaaminen kolme kertaa lyhyen ajan sisällä saatettiin nähdä merkiksi jostain poikkeuksellisesta, tärkeästä tulevasta tapahtumasta.
Näytelmä huipentui kesäkuun 17. päivän iltana vuonna 2 eaa, kun Jupiter ja Venus kohtasivat vielä uudestaan Leijonan tähdistössä. Ne siirtyivät niin lähellä toisiaan, että näyttivät sulautuvan yhdeksi tähdeksi. Babyloniasta katsottuna tämä poikkeuksellisen kirkas iltatähti näkyi suoraan Jerusalemin ja Betlehemin suunnassa – ja ehkäpä tämä vakuutti tietäjät Messiaan, uuden kuninkaan syntymästä ja sai heidät matkaan.
Oliko Betlehemin tähti planeettakonjunktio, komeetta, supernova vai kenties joku muu taivaallinen tapahtuma? Totuutta saamme tuskin koskaan varmuudella selville. Ehkä joulutähden viehätys piileekin juuri siinä.
