Nämä nuorukaiset eivät kärtä vanhemmiltaan viimeisimpiä muotiuutuuksia. Edes uudenkarheat mopot eivät innosta, vaan vanhempaa vuosimallia niiden olla pitää.
Ulkorakennukset ovat täynnä vanhoja polkupyöriä. Paitsi se, joka pullistelee emaliastioista, ompelukoneista, kattilankansista ja uuninluukuista. Porilaisilla Juho, 16, ja Eetu, 13, Koivistolla on lisäksi huimat kokoelmat esimerkiksi taskulamppuja ja pullonkorkkeja.
Kivenheiton päässä Yyterin kuuluisilta hiekkarannoilta asuvat Koiviston veljekset ovat mieltyneet vanhahtavaan tavaraan. Eikä keräilyharrastusta jarruttele sekään, että kaveripiiristä ei oikein löydy muita vintage-henkisiä.
”Ihan myönteistä palautetta tästä puuhasta on kaikilta tullut. Äiti nyt on ainoa, joka välillä yrittää hieman hillitä intoamme. Kun tältä tontilta alkavat kohta loppua varastointipaikat”, Juho virnistää.
Ammattioppilaitoksessa ensimmäistä vuotta ahertava Juho on retroirtaimiston kerääjänä jo melkoinen konkari. Hän nimittäin aloitti harrastuksensa jo kolmivuotiaana.
Love Records -paita päällä ja Rauli Badding Somerjoen albumi kuuntelussa. Juho Koivisto ei edusta tavallisinta tämän päivän teinityyliä.
Korkeista se alkoi
Ensimmäinen keräilykohde olivat erilaiset pullonkorkit. Kokoelma on nykyään ihailtavan laaja, peräti kolmisen tuhatta kappaletta. Kahta samanlaista korkkia ei löydy. Koko setti on tallessa kansioissa.
”Tämä Porin Oluttehdas Oy:n korkki on vanhimpia, mitä minun kansioissani on”, Juho esittelee ja kaivaa heti samaan syssyyn huoneensa nurkasta myös nipun vanhoja savikiekkoäänilevyjä.
Nuorukaisella sattuu nimittäin olemaan hallussaan viime vuosisadan alkupuolen äänitteitä Tapio Rautavaarasta Hiski Salomaahan. Vinyylilevyjäkin on kiitettävästi. CD-albumeja ei niinkään. Compact disc kun on turhan uusi keksintö.
Musiikkimausta kertoo jotakin sekin, että Juholla on yllään 1970-luvulla kultakauttaan eläneen kotimaisen Love Records -yhtiön logolla koristeltu t-paita. Yhtiö julkaisi aikoinaan hittilevyjä muun muassa Hurriganesilta, Juice Leskiseltä ja Wigwamilta.
”Badding on ehkäpä kaikkein parasta. Toki myös tuo Tapio Rautavaara. Ja esimerkiksi Hassisen Kone.”
Aivan. Eivät ihan jokaisen nykypäivän 16-vuotiaan ykkössuosikkeja. 13-vuotias Eetu-veli on kuulemma pitkälti samoilla linjoilla. Stray Cats ja Pelle Miljoonakin kolahtavat. Savikiekot luonnollisesti pyöräytellään ikivanhalla gramofonilla, vinyylikiekot puolestaan takavuosina hankitulla levysoittimella.
Eetu Koiviston taskulamppukokoelmassa on yli 200 vanhaa valaisinta. Kaikki erilaisia.
Tullimiehet ihmeissään
Juhon huonetta koristavat lisäksi Nakke Nakuttaja -sarjakuvalehdet, lukuisat pehmolelut vastavoimanaan iäkkäiden olutpullojen rivit sekä eräästä autiotalosta talteen korjattu neuvostoliittolainen olympialaisten teemaradio.
Pikkuveljen keräilykiinnostus on puolestaan suuntautunut esimerkiksi taskulamppuihin. Niitä jäpittääkin Eetun huoneen vitriinissä yli 200 erilaista. Taannoisella Budapestin-reissulla poika osti lamppuja laukullisen lisää, ja matkatavaroita tutkimaan innostuneet tullivirkailijat olivat hivenen ihmeissään. Kaikki päättyi hyvin.
”Kirppareilta ja rompetoreilta näitä on löytynyt. Yksi on dynamokäyttöinenkin. Tällaisia on ollut käytössä Saksan armeijalla”, Eetu kertoo.
Myös tulitikkuaskeja hänen kokoelmissaan on varsin runsaasti. Viime aikoina veljeskaksikon nuorempi osapuoli on kuitenkin erikoistunut polkupyörien keräämiseen. Eikä isoveli ole juuri sen heikompi fillarien haalija.
”Osan pyöristä olemme kunnostaneet ja myyneet. Ne ovat olleet 1980-luvulta eli vähän liian uusia meidän kokoelmiimme”, Eetu sanailee.
”Olemme löytäneet roskalavoilta monta sellaista pyörää, joissa on ollut vaikkapa vain keskiö jumissa tai renkaat puhjenneet. Meille on tuotukin pyöriä, kun jotkut ovat tienneet keräilyharrastuksestamme.”
Käyttökelpoisten pyörien lisäksi ulkorakennuksiin on kertynyt rutkasti myös ruosteisia vanteita ja rungon kappaleita. Niitä näyttää olevan niin kertakaikkisen runsaasti, että sisätiloihin ei pysty enempää sullomaan.
Yksi lautakoppi on kuitenkin uhrattu muun irtaimiston säilytykseen. Sen oven takana on röykkiöittäin muun muassa emaliastioita, ompelukoneita, kirveitä, ikkunaruutuja, sähkötolpan eristeitä, uuninluukkuja ja kattilankansia. Kaikki vuosikymmenien takaista alkuperää.
Veljekset ovat tuumanneet, että kun kotoa joskus muuttaa, kerrostalokämppä ei sovellu, sillä kokoelmille on oltava tilaa.
Mosse mielessä
Kun puhutaan puolivälissä toista ikävuosikymmentään olevista kavereista, on toki puhuttava myös mopoilusta. Siinäkin harrasteessa veljeksillä on vuosikertahommien makua.
Mopedeja löytyy useita. Kuvaukseen Juho valitsee vuoden 1983 mallia olevan pikku-Suzukin, kun taas Eetu päätyy poseeraamaan seitsemän vuotta vanhemman Tunturi Sportin kanssa.
”Ajoneuvoissakin ikä ratkaisee. Emme me ole kiinnostuneita uudenkarheista mopoista, ja autoistakin hienoimpia ja kestävimpiä ovat 1950-, 1960- ja 1970-luvun mallit”, kaksikko selittää.
Juho aloitti tänä syksynä autonasentajaopinnot ja haaveilee vanhan Moskvitshin kunnostamisesta. Eikä minkä tahansa mallin vaan juuri niin sanotun piikkinokka-Mossen. Autoalalle aikoo hakeutua nuorempikin keräilyfanaatikko.
Harrastus on tehnyt pojista myös jonkinasteisia tv-julkkiksia. He pääsivät viime tuotantokaudella TV1:n Vintage-valtakunta-ohjelman kahteen jaksoon. Pojat sattuivat näet olemaan juuri kuvausryhmän vierailupäivänä sopivasti paikan päällä Miken ja Tompan kuuluisassa vanhan tavaran liikkeessä.
Yksi leikkimökki on niin täynnä polkupyöriä ja niiden osia, että ovesta on turha yrittää ängetä sisälle.
Omaan huusholliin
Nuoresta iästään huolimatta veljekset ovat väläytelleet jo visioita siitäkin, millainen asuinmuoto olisi kätevin sitten, kun vanhempien omistamasta 1970-luvun tiilitalosta Meri-Porista on aika lähteä kokeilemaan omien siipien kantavuutta. Kokoelmillehan täytyy olla tilaa.
Juho on jo katsellut sillä silmällä lähiseudulla myynnissä olevaa autiotaloa. Siinä kun olisivat hänen vaatimustensa mukaiset seikat kohdillaan.
”On suulia ja saunaa ja muutakin ulkorakennusta. Voisin ruuvata siellä vanhoja autoja ja mopoja. Autothan ne seuraava keräilyn kohde taitavat joka tapauksessa olla. Olisi myös mukavaa ottaa joitakin eläimiä. Esimerkiksi lampaita. Ja kissan aion hankkia ensimmäisenä”, Juho suunnittelee.
Eetu puolestaan on miettinyt jonkinlaisen maatilan hankkimista. Toisaalta poika on todennut, että voisi muuttaa piakkoin pysyvästi perheen kesämökillekin.
Veljesten vanhempia suunnitelmat hieman hymyilyttävät. Monessa tutussa perheessä reilusti yli kaksikymppiset lapsetkin asuvat vielä kotona, mutta Koiviston pojat pohtivat jo tässä vaiheessa omien huushollien pystyttämistä.
Ja jos perheen äiti joskus keräilyintoa pyrkiikin hieman suitsimaan, niin toisaalta Kiti ja Mika Koivisto ovat erittäin hyvillään tavasta, jolla veljekset vapaa-aikaansa viettävät. Vanhojen esineiden kokoelmien kartuttaminen ei missään nimessä ole huonoimpia harrastuksia.
Juho ja Eetu Koivisto
Koti Meri-Porissa omakotitalossa vanhempien kanssa.
Kiinnostaa Juho opiskelee ensimmäistä vuotta autonasentajaksi, Eetu käy peruskoulun 8. luokkaa. Harrastuksena ja elämäntapana vanhan tavaran keräily.
Motto Vanha on kaunista. Jyrkkä ei muovikrääsälle.
