Psykologi Outi Olani kehitti metodin, jolla selviää kuiville epäonnistumisten suosta. Menetelmänsä toimivuudesta hän on itse elävä esimerkki.
Hissi tömähtää kuudenteen kerrokseen. Välittäjä tervehtii ovella Outi Olania, joka on etsimässä itselleen vuokrakämppää. Hyväpohjainen murju vaikuttaa sopivalta, mutta syntyykö vuokrasopimusta? Outi on nimittäin työtön, tosin perustamassa kohtapuolin uutta yritystä konkurssiin menneen tilalle. Luottotietojakaan ei ole, sillä hän on ulosotossa.
Kolmen vuoden takainen ahdinko ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen, sillä mokat ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään.
”Aina ei ole ollut kivaa ja helppoa, ja olen joutunut maksamaan mokailuistani kovan hinnan. Sivutuotteena olen kuitenkin saanut vahvan uskon omaan selviämiseen”, Outi Olani, 44, kertoo.
Tuoreessa kirjassaan Mokasin – käännä epäonnistumiset voimavaraksi (Otava) hän esittelee kehittelemänsä kolmivaiheisen metodin, jolla omista mokista pääsee helpommin yli ja kykenee näkemään katastrofin ainesten keskeltä materiaalia johonkin uuteen.
”Harva asia on niin huonosti, ettei siitä voisi ammentaa jos jonkinlaista oppia. Sekin helpottaa, että hyväksyy oman keskeneräisen itsensä. Meillä kaikilla on omat särömme, vaikka käytämmekin tuhottomasti aikaa niiden peittelyyn.”Oma paikka hakusessa
Kovassa paikassa negatiiviset ajatukset ottavat helposti vallan. Joku ajattelee, että kaikki onnettomat tapahtumat ovat sataprosenttisesti omaa syytä. Toinen pelkää aina pahinta ja tekee päätökset sen pohjalta. Kolmas paisuttaa mokan todellista suuremmaksi.
Outi oli puolestaan jämähtänyt uskomukseen, että vain täydellinen on riittävän hyvää – muussa tapauksessa ei maksaisi vaivaa edes yrittää.
”Päähänpinttymä johti siihen, että epäonnistumisen hetkellä joko luovutin tai aloitin kaiken uudelleen nollapisteestä.”
Kipuiluun meni kokonainen vuosikymmen. Outi vaihtoi työpaikkaa sekä aloitteli muun muassa markkinoinnin ja tradenomin opintoja, mutta jätti ne kesken. Sitten hän muutti Lontooseen lukemaan pankki- ja finanssialaa.
”Opintojen ohessa paiskin täysipäiväisesti pienipalkkaisessa työssä, jotta sain edes vuokrani maksettua. Jatkuva suorittaminen vei lopulta voimat, eikä alakaan tuntunut omalta. Palasin Suomeen.”
Puilla paljailla
Jotakin oli pakko keksiä, joten Outi myi asuntonsa ja perusti Helsinkiin kenkäputiikin. Kun asiakkaat eivät löytäneet Annankadulla sijaitsevaan kivijalkakauppaan, osoitteeksi vaihtui Kampin kauppakeskus. Sekään ei koitunut pelastukseksi. Liike sulki ovensa vuonna 2006.
”Vararikko oli emämoka. En kuunnellut kokeneiden yrittäjien neuvoja, vaan halusin edetä omalla tavallani. Tein kaikki mahdolliset virheet, menetin rahani ja maksan velkoja vieläkin.”
Kun Outi joutui ulosottoon, hän sairastui masennukseen ja sulkeutui kotiinsa. Päällimmäinen tunne oli häpeä. Bussissa hän katseli kadehtien muita matkustajia, joiden hän ajatteli olevan menossa töihin.
”Olin varma, ettei minusta ole enää mihinkään.”
Luottamus yhteiskunnan tukiverkkoon oli sekin koetuksella. Välillä niskaan tuli syyllistämistä ja kylmää kohtelua, mutta onneksi kohdalle osui myös viranomaisia, jotka palauttivat uskon omaan selviytymiseen.
Lopulta ystävä sai houkuteltua Outin yritykseen, jossa pakattiin lentokoneruokia. Helppo työ liukuhihnalla auttoi toipumisessa.
”Sain itsetuntoni takaisin, kun tunsin pystyväni johonkin.”
Mokasta voi oppia
Myllerrys pisti pohtimaan elämän suuntaa. Outi opiskeli psykologiksi ja pitää nyt yksityisvastaanottoa. Konkurssin jälkeen hän on osannut suhtautua virheisiinsä uudella tavalla.
”Pahastakin epäonnistumisesta voi nousta uuteen kukoistukseen, kun ottaa mokan oppimisprosessina.
Outi on kehittänyt kolmivaiheisen Mokasin-metodin, jonka avulla epäonnistumisen kokemuksia voi käsitellä. Inspiraationa on vuosisatoja vanha japanilainen taidemuoto, kintsugi. Siinä rikkoutunutta posliinia korjataan yhdistämällä palaset lakalla, jonka sekaan on jauhettu jalometallia, kuten kultaa. Korjauksen tuloksena on taideteos, joka on usein kauniimpi kuin alkuperäinen ehjä astia.
”Elämän tuomia säröjä ei kintsugin tapaan tarvitse peitellä, vaan niihin tulee suhtautua lempeästi. Menneistä virheistä voi oppia ja jatkaa eteenpäin.”
Vaikka kaikki väärät valinnat eivät täräytä yhtä suurella voimalla, samaa metodia voi hyödyntää niin isoissa kuin pienissä epäonnistumisissa.
Kirjassa Outi jaottelee mokat värikoodein: vihreät mokat ovat arkista tumpelointia tyyliin ei menny niinku Strömsössä. Keltaiset vaativat jo jälkipuintia. Niihin lasketaan esimerkiksi läheltä piti -tilanteet, joista olisi hyvinkin saattanut seurata katastrofi. Punaisella alueella tapahtuu jo tuhoa, kuten mittavia henkilövahinkoja ja taloudellisia tappioita.
Sirpaleet näkyviin
Ensimmäisessä vaiheessa ollaan palasina ja annetaan tilaa tunteille.
”Jos sivuuttaa tunteet, sisälle kertyy painolastia, joka jonain päivänä vyöryy yli äyräiden. Häpeää, syyllisyyttä, vihaa ja surua ei tarvitse pelätä, vaan voi antaa itselleen luvan olla rikki.”
Sen jälkeen on aika koota palaset ja itsensä sekä korjata ne asiat, jotka ovat korjattavissa. Tarvittaessa voi pyytää muilta apua. Mitä megalomaanisemmasta mokasta on kysymys, sitä tärkeämpää on toimia ripeästi.
”Jos moka on koskettanut muita ihmisiä, ota vastuu omasta toiminnastasi ja pyydä anteeksi. Kohtuuton itsesyytöksissä kieriskely kannattaa kuitenkin unohtaa. Tärkeintä on avoimuus ja selkeä tiedotus.”
Kultakorjaus on tilanteen tarkastelua uusin silmin. Mitä tästä opin? Syntyikö mokasta aineksia johonkin uuteen?
”Palasten yhteenliimaus on otollinen hetki pysähtyä tarkistamaan ja kirkastamaan omaa suuntaansa. Säröt ovat edelleen näkyvissä, sillä ne liitetty osaksi elämäntarinaa.”
Outi haluaa edelleen elää rohkeasti, olla utelias ja kokeilla uutta.
”Konkurssivuodet olivat tiukka paikka, mutta nyt koko reissu jo vähän naurattaa. Vaikka kyse ei ole sankaritarinasta, kerron vaiheistani lähes kenelle tahansa, joka kiinnostuu kysymään. Tarinat lujittavat ihmisten välisiä yhteyksiä, ja joskus mokille voi myös nauraa hyväntahtoisesti.”
Kirjassaan Outi Olani esittelee kolmivaiheisen Mokasin-metodin. Sen avulla voi parantaa kykyään päästää irti virheiden aiheuttamasta sietämättömästä olotilasta ja jopa hyödyntää sen antamia arvokkaita oppeja tulevissa valinnoissa. Mokasin-metodi on kirjoittajansa mukaan häpeän hallintaa ja kiusallisen tilanteen katsomista uudesta näkökulmasta. Epäonnistumiset on jaoteltu kirjassa kolmeen eri luokkaan ja koodattu värein.
