Istun rantakivellä ja seuraan lapintiirojen kevätkiireitä. Linnuilla on takanaan uskomattoman pitkä muuttotaival Etelänapamantereen vesiltä koto-Suomeen. Todennäköisesti kyseessä on sama pari, joka pesi tällä paikalla myös viime kesänä.
Naaras laskeutuu laiturintolpan päähän ja jää odottamaan. Tovin kuluttua koiras lehahtaa paikalle pieni kala nokassaan ja antaa sen naaraalle. Tulevat päivät koiras ruokkii puolisoaan säännöllisesti. Tiirat kalastavat syöksysukeltamalla. Se on munintaan valmistautuvalle naaraalle liian rajua, joten lintu on täysin riippuvainen koiraan tuomasta ravinnosta. Jos puoliso ei kykene saalistamaan riittävästi, naaras voi vaihtaa sulhon toiseen.
Kala kuuluu olennaisena osana myös tiirojen keväiseen soidintanssiin. Koiras esittelee naaralle taidokasta ilma-akrobatiaa kala nokassaan, ja välillä pariskunta nousee kierteislentoa korkealle taivaalle ja syöksyy sieltä liitäen alas. Tämä niin sanottu kalalento kohottaa lintujen lisääntymisvirettä ja lujittaa parisiteitä.
Pesimäkausi on lyhyt. Syysmuutolle kohti Etelämantereen kesää linnut suuntaavat jo heinä-elokuussa. Lapintiira tekeekin maapallon lintulajeista pisimmän muuttomatkan; taivalta kertyy helposti kymmeniätuhansia kilometrejä. Ennätysyksilön tiedetään lentäneen vuoden muuttomatkallaan 96 000 kilometriä.
