Monet kesäkukat tarvitsevat pitkän taimikasvatuksen. Auringonkukat ovat pikamatkalaisia, niille riittää pikkuinen kiritys.
Pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta auringonkukat ehtivät yleensä kukkaan suoraan maahan kylvettynäkin. Toisinaan tarhurin apulaisena ovat olleet linnut, joiden nokasta talven aikana pudonneet siemenet alkavat itää mitä kummallisimmissa paikoissa.
Jos tavoitteenani olisi kokonainen auringonkukkapelto, ripottelisin minäkin siemenet maahan. Pikavauhtia kasvavia taimia on kuitenkin niin mukava seurata, että esikasvatan myös auringonkukat.
Tanakimmat taimet saan aikaan valoisassa ja hieman asuinhuoneita viileämmässä kasvihuoneessa. Tuvan ikkunalla etenkin varhaiset viljelykset tuppaavat venymään honteloiksi hujopeiksi, sillä huonetilassa lämmön ja valon suhde ei ole taimien kannalta optimaalinen. Nopeasti varttuvat auringonkukat onnistuvat kuitenkin myös ikkunalaudalla, sillä ne saavat hyvän alkuvauhdin lyhyestäkin taimikasvatuksesta.
Vaikeinta auringonkukan taimien kasvattamisessa taitaakin olla, ettei millään malttaisi odottaa kevään etenemistä. Aina ei ajoitukseni ole osunut kohdalleen.
Pitkiksi venähtäneitä, kiemuraisia versoja on hankalaa tukea suoriksi, joten olen kylvänyt uudestaan, ja hujoppiversot ovat päätyneet aurinkoiseksi vihersilpuksi leivän päälle. Keväällä voikin hyvin testailla auringonkukkien kasvuvauhtia kasvattamalla versoja syötäväksi. Koska nämä taimet on tarkoitus napostella nuorena, riittää niiden kasvualustaksi ohut kerros multaa, ja siemenet voi kylvää vieri viereen.
Silmänruuaksi aiotut auringonkukat tarvitsevat enemmän tilaa, joten ulos tarkoitettujen taimien siemenet kylvän ruukkuihin yksitellen. Pituusennätyksiä kurottelevien korkeiden auringonkukkien lisäksi olen tykästynyt puolen metrin korkuisiin lajikkeisiin, jotka sopivat astioihin istutettavaksi. Jo muutamalla suurilehtisellä taimella täyttää isonkin ruukun.
Suurin osa kesäkukkaistutuksista tehdään jo valmiiksi kukkivilla kasveilla. Oma viehätyksensä on kuitenkin myös kasvun vaiheiden seuraamisessa. On aina yhtä sykähdyttävää, kun ruukkuun istutettu vaatimaton pikkutaimi kannattelee pari kuukautta myöhemmin ylväästi kukkakruunuaan.
Jotkut muistavat hyvin menneen kesän säät, jotkut koettavat ennustaa tulevaa. Itse tiedän, että siinä vaiheessa kesää, kun kivinavetan seinät ovat läpeensä lämmenneet ja vihreys kääntynyt syväksi, puutarhassani tapahtuu muutos. Violetinsiniset ja ruusunpunaiset kukat väistyvät, vaaleat värit vetäytyvät taustalle, keltainen lisääntyy päivä päivältä. Kun auringonkukkien nuput lopulta avautuvat kokonaan, paistaa puutarhassa aurinko.
TUOVI MUTANEN, teksti ja kuvat
