Kevät, kesä, syksy ja talvi. Vuoden kiertoa nyt ja entisinä aikoina.
Puolukoiden punertuminen tiesi takavuosina töitä koululaisille. Lasten piti omalla ajallaan poimia koululle marjoja, joista keittäjä valmisti talven mittaan esimerkiksi marjapuuroa. Vieläkö perinne elää?
Varhaispottu kertoo, että kesä ihanuuksineen on saapunut. Ylistystä ansaitsee vanhempikin potaatti, moneksi muuntuva.
Hoitaja- ja rahapula uhkaavat vanhustenhoidon tulevaisuutta. Löytyykö ratkaisu kodinomaisesta perhehoidosta?
Nenä vuotaa, mutta saako nykyään liikkua flunssaisena ihmisten ilmoilla? Entä voiko mummia pyytää hoitamaan sairasta lasta?
Töissä on hoppu ja harrastuksissa haipakkaa. Ulkona luonto jo odottaa talvirauhaa. Pitäisiköhän ihmisenkin huilata?
Lyhdyt ja nuotiot syttyvät rannoilla, kokot loimottavat kuin pääsiäisenä ja raketit säihkyvät taivaalla kuten uudenvuodenyönä. Siitä tietää, että ollaan Pohjanmaan rannikolla ja vietetään venetsialaisia. Eli huvilakauden päättäjäisiä elokuun viimeisenä viikonloppuna.
Ilman vapaaehtoisia jäisi moni tapahtuma pitämättä ja työ tekemättä. Mutta mikä saa talkoilemaan – ja jopa maksamaan siitä?
Suomi jakautuu joukkoliikenteen tarjonnassa ennennäkemättömällä tavalla. Korona näivetti muutosten kourissa ollutta alaa entisestään. Ensi kesänä vaikkapa Valamon luostariin ei enää linjurilla pääse.
Jokainenhan tietää, että jos ensimmäinen perhonen jonka näkee on keltainen, niin kesästä tulee hauska, kirjoittaa Tove Jansson muumikirjassa Taikurin hattu. Mutta onko se edes mahdollista?
Jos eläkeikää halutaan nostaa, asenteissa riittää korjaamista, tietokirjailija Varpu Tavi muistuttaa. Miksi kavahdamme kokemusta?
”Riisukaa vaatteet. Veteen!” kuuluvat peräkkäiset komennot, ja joukko kilpauimareita pulahtaa jääkylmään järveen. Sama toistuu kerta toisensa jälkeen.
Pinosta tulisi melkoinen, jos suomalaisten joulukortit laitettaisiin yhteen läjään. Siitäkin huolimatta, että juhlatoivottelu postitse hiipuu.
