Kevät, kesä, syksy ja talvi. Vuoden kiertoa nyt ja entisinä aikoina.
Jokainenhan tietää, että jos ensimmäinen perhonen jonka näkee on keltainen, niin kesästä tulee hauska, kirjoittaa Tove Jansson muumikirjassa Taikurin hattu. Mutta onko se edes mahdollista?
Jos eläkeikää halutaan nostaa, asenteissa riittää korjaamista, tietokirjailija Varpu Tavi muistuttaa. Miksi kavahdamme kokemusta?
”Riisukaa vaatteet. Veteen!” kuuluvat peräkkäiset komennot, ja joukko kilpauimareita pulahtaa jääkylmään järveen. Sama toistuu kerta toisensa jälkeen.
Pinosta tulisi melkoinen, jos suomalaisten joulukortit laitettaisiin yhteen läjään. Siitäkin huolimatta, että juhlatoivottelu postitse hiipuu.
Rautapata oli satoja vuosia monen perheen ainoa keittoastia, kertoo Ritva Kylli kirjassa Suomen ruokahistoria. Vielä 1849 keittokirja opasti kokkaamaan rautapadassa avotulella.
”Koen sienimetsässä tekeväni juuri sitä mitä ihmisen kuuluukin tehdä. Olemmehan keräilijöitä”, sanoo tietokirjailija Topi Linjama.
”Henkeni vähän pysähtyi, kun ensi kertaa näin maalauksilla täyteen kirjaillun kodin”, kertoo Pirjo Tuominen. Hän toimii kyläyhdistyksessä, joka huolehtii Enni Idin taiteilijakodista Padasjoella.
“Nyt mennään lujaa ja kerätään luonnosta villiyrttejä. Ne ovat rapeita, mehukkaita ja aromikkaita. Sesongin kultakausi jatkuu juhannukseen saakka”, kertoo keittiömestari ja ravintoloitsija Sami Tallberg.
Osattiin sitä ennenkin. Nimittäin juhlia villisti vappua. 1970-luvulla meno oli jo niin hurjaa, että Helsingissä Havis Amanda -patsaan lakitus piti aikaistaa keskiyöstä aaton iltakuuteen, pienempiin promilleihin.
Valoa tuntuu nyt suorastaan ryöppyävän. Eikä ihme, sillä maaliskuussa lisääntyvät sekä valoisat tunnit että aurinkoiset päivät.
Energiaviisas etsii säästökeinoja kääntämällä katsetta ajassa taaksepäin. Moni vanha konsti toimii siinä missä pussillinen uusia.
