Taloudellinen väkivalta piinaa monia, mutta siitä puhutaan vähemmän kuin henkisestä tai fyysisestä alistamisesta. Joskus niitä voi tosin olla hankala erottaa toisistaan.
Suhteen alussa 35-vuotias Elisa ei voinut aavistaa, että jokin olisi vialla. Hän oli tutustunut hurmaavaan mieheen yhteisten tuttujen kautta. Tunteet leimahtivat, ja he alkoivat tapailla tiiviisti.
Vuosi meni rakkauden sumussa. Sitten he muuttivat yhteen, eikä kaikki enää ollutkaan hyvin. Taloudenhoito ja laskujen maksu kaatuivat opintotuella elävän Elisan niskaan, vaikka mies kävi töissä.
”Hälytysmerkkejä oli ollut jo aiemmin, mutta umpirakastuneena en halunnut nähdä niitä. Ruokakaupassa rahat menivät aina minun pussistani, ja välillä mies pyysi muutamia kymppejä puhelinlaskuunsa tai muihin kuluihin.”
Kun he olivat muuttaneet yhteen, Riikalle alkoi valjeta kumppanin ongelmat. Hänen taloutensa oli retuperällä ja pikavippejä ulosotossa.
”Mieheltä löytyivät kootut selitykset tilanteeseen kuin tilanteeseen. Jouduin älyttömän tiukoille, koska hänen palkastaan ei liiennyt senttiäkään yhteisen talouden pyörittämiseen. Kun tilini oli tyhjä, ostin pullonpalautusrahoilla kaupasta makaronia.”
Saatat olla uhri, jos….
• Puolisosi tekee aina päätökset raha-asioista.
• Joudut yleensä pyytämään rahaa perheen perushankintoihin.
• Puolisosi painostaa sinua ottamaan velkaa.
• Puolisosi vaikeuttaa työssäkäyntiä.
• Puolisosi vahtii rahankäyttöäsi.
• (Ex-)puolisosi kontrolloi pankkitiliäsi.Lähde: THL
Rahalla voi vahingoittaa
Taloudellista väkivaltaa esiintyy kaikenlaisissa perheissä ja ihmissuhteissa, rikkaissa ja köyhissä talouksissa. Kohteena ovat erityisesti naiset. Yleensä taloudelliseen väkivaltaan liittyy myös fyysistä väkivaltaa ja vainoamista.
”Aikuinen lapsi voi vaatia vanhukselta rahaa tai ystävä painostaa ja hyväksikäyttää taloudellisesti. Parisuhteessa uhriksi mielletään usein huonommin tienaava, mutta yhtä lailla se voi olla paremmin ansaitseva osapuoli”, sanoo erikoistutkija Johanna Hietamäki Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).
Kontrolloimisen ja alistamisen tapoja on monia. Niiden tarkoituksena on heikentää kumppanin taloudellista tilannetta ja vahingoittaa tätä rahan avulla.
”Se voi olla työssäkäynnin sabotoimista, pankkitilin kontrollointia ja rahan käytön vahtimista niin, että alistaja vaatii tätä näyttämään kuitit kaikista tuloista ja menoista.”
Taloudellisesta hyväksikäytöstä on kyse myös silloin, kun varastaa toisen omaisuutta, pakottaa ottamaan velkaa tai kuluttaa yhteisiä varoja luvatta.
“Tein kaiken väärin”
Vaikka miehen palkasta ei irronnut rahaa elämiseen, hän lopulta kielsi Elisalta ansiotyön.
”Kaikki mitä tein, oli väärin. En osannut syödäkään oikein. Jos valmistamani ruoka ei miellyttänyt, kumppani saattoi virtsata keittiön lattialle. Kun ostin opintotukirahoilla puseron, mies leikkasi sen silmieni edessä saksilla palasiksi. Yritin pitää ystäviini yhteyttä sähköpostilla, mutta sen hän esti tuhoamalla tietokoneeni.”
Elisa laihtui lyhyessä ajassa kolmekymmentä kiloa. Monet ihmissuhteet katkesivat. Hän piti edelleen yhteyttä äitiinsä, mutta ei rohjennut puhua tälle mitään miehen uhkailujen takia.
”Mielessäni tein eroa monta kertaa. Kahden vuoden päästä uskaltauduin kertomaan pahoista kokemuksista eräälle ystävälleni. Tapasimme lenkkipolulla keskellä metsää, koska siellä koin olevani turvassa.”
”Ystävä painotti, että tilanne on saatava loppumaan. Minun ei tarvitse sietää huonoa kohtelua enää yhtään. Sain sanoista uskoa selviämiseen, koska siinä vaiheessa en pitänyt itseäni minkään arvoisena.”
Itsetunto murenee
Hietamäen mukaan uhri alkaa vähitellen pitää väkivaltaa ja manipulointia normaalina, eikä hän huomaa olevansa kohteena.
”Väkivallantekijä saattaa syyttää uhria perheen heikosta taloudellisesta tilanteesta. Lopulta tämä alkaa itsekin uskoa omaan syyllisyyteensä. Luottamus omiin kykyihin hoitaa raha-asioita voi mennä ja itsetunto murentua.”
Pienituloisempaa pidetään kenties myös kiitollisuudenvelassa, ja hän pelkää lähteä suhteesta väkivallan uhan takia.
”Eroamista hankaloittaa se, jos uhri on väkivallantekijästä taloudellisesti riippuvainen. Uutta elämää ei voi aloittaa esimerkiksi säästöin, jos itse hoitanut lapsia kotona ja puoliso ollut töissä.”
Usein uhri häpeää sitä, miten on tullut kohdelluksi. Häpeän tunteita voi aiheuttaa myös ajatus siitä, että valinnut itselleen “väärän puolison” ja luottanut tähän niin sinisilmäisesti. Tämä voi merkittävästi vaikeuttaa avun hakemista.
Työpaikka vapautti kahleista
Elisa päätti hakea työpaikkaa ja tuli valituksi.
”Mies suuttui, mutta pidin pääni ja aloitin työt. Oli helpottavaa olla ihmisten kanssa, jotka eivät koko ajan huutaneet, nälvineet tai haukkuneet.”
Rohkeudella oli hintansa. Kun miehen valta-asema heikkeni, alkoi fyysinen väkivalta. Se oli tönimistä, kuristamista, pään hakkaamista seinään ja hiuksista repimistä.
”Onneksi pomoni huomasi mustelmat ja itkuisuuteni ja ohjasi psykologille työterveyteen. Koko vyyhti paljastui ja tajusin, etten kuolekaan. Päätin ilmoittaa miehelle haluavani erota. Ystäville kerroin varmuuden vuoksi tarkan kellonajan ja kehotin soittamaan poliisille, jos minusta ei kuulu mitään viiteentoista minuuttiin.”
Väkivalta ei aina lopu suhteen päättymiseen. Hietamäen mukaan se voi jatkua vainoamisena ja kaikenlaisena kiusantekona. Elatusmaksut saatetaan jättää maksamatta, pitkitetään oikeudenkäyntejä ja jaetaan eron yhteydessä omaisuutta epäoikeudenmukaisesti.
Näin kävi Elisallekin, vaikka hän yritti kaikin tavoin varmistaa, että pelottava suhde on lopullisesti ohi. Hän järjesti ex-kumppanilleen asunnon, maksoi kahden kuukauden takuuvuokran ja osti jääkaapin täyteen ruokaa.
”Yhteisestä huushollista jäi minulle sänky ja pöytä, kaiken muun vei mies siivousvälineitä myöten. Lähtiessään hän uhkasi tappaa minut, jos en ota häntä takaisin.”
Elisa ei tiennyt, että mies oli teettänyt avaimen hänen asuntoonsa. Vasta myöhemmin hän huomasi tämän käyneen varastamassa sieltä lääkkeitä ja koruja.
”Muutaman vuoden päästä muutin toiselle paikkakunnalle, mutta piina jatkui. Paljastui, että ex-kumppani oli käynyt lymyilemässä lähistöllä ja ottanut valokuvia, kun olin parvekkeella.”
Luultua yleisempää
Taloudellisesta väkivallasta ei paljon puhuta, eikä sitä ole liiemmin tutkittukaan. Hietamäki arvelee yhdeksi syyksi sen, että rahasta ja rahan käytöstä keskustellaan Suomessa melko vähän.
”Raha-asioita pidetään arkaluontoisina ja perheen sisäisinä asioina. Ehkä osittain tämän takia taloudellinen väkivalta jää piiloon, eikä sitä aina edes tunnisteta.”
Turvakodeissa on huomattu, että joka kolmas aikuinen asiakas on kokenut taloudellista väkivaltaa.
”Asiakkaalla ei esimerkiksi ole lainkaan omaa pankkitiliä, vaan kaikki tulot maksetaan puolison tilille. Tai sitten hän joutuu pyytämään puolisoltaan rahaa kaikkiin henkilökohtaisiin menoihinsa, kuten lääkkeisiin.”
Hietamäen mukaan puoliso voi myös ottaa kaiken rahankäytön hallintaansa ja siirtää varat omalle tililleen.
”Aivan omanlaisensa on tilanne, jossa aikuinen päihdeongelmainen lapsi kiristää rahaa ikääntyneeltä äidiltään tai isältään. Suurin osa käyttövaroista saattaa kulua aikuisen lapsen menoihin tai velkojen maksuun.”
Turvakodissa asiakasta autetaan tarvittaessa esimerkiksi oman pankkitilin avaamisessa ja sen käyttöoikeuksien rajaamisessa.
”Peruspalveluissa taloudellista väkivaltaa ei todennäköisesti tunnisteta. Sosiaali- ja terveyshuollossa tulisikin olla rohkeutta ja taitoa kysyä asiakkailta väkivallan kokemuksista niin, ettei paikalla ole hänen läheisiään. Opastusta tähän löytyy THL:n sivustolta.”
Lisäksi THL:n sivuilla on sosiaali- ja terveydenhuollon ja poliisin työntekijöille maksuton verkkokoulutus Luo luottamusta – Puutu väkivaltaan.
THL tekee säännöllisesti väestötutkimuksia suomalaisten terveys- ja hyvinvointiongelmista. Hietamäen mielestä lähisuhdeväkivaltaan olisi syytä pureutua nykyistä syvällisemmin, koska tiedot ovat jääneet kapea-alaisiksi.
Nollalinja auttaa
Nollalinja on reilut kolme vuotta sitten perustettu auttava puhelin lähisuhdeväkivaltaa kohdanneille ja heidän läheisilleen. Sinne voi soittaa ilmaiseksi mihin kellonaikaan tahansa, vuoden jokaisena päivänä. Päivystäjät ovat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia.
Hietamäki kertoo, että taloudellinen väkivalta on noussut puheenaiheeksi noin joka kymmenennessä puhelussa.
”Se on harvoin soittamisen alkuperäinen syy, mutta tulee esiin muunlaisesta väkivallasta keskusteltaessa.”
Osalla soittajista ei ole mitään käsitystä perheen taloudellisesta tilanteesta, koska toinen osapuoli hallitsee rahaliikennettä.
”Erotilanteessa väkivallan kokijaa voidaan uhkailla sillä, ettei hänellä olisi oikeuksia yhteiseen omaisuuteen tai ettei hän pärjäisi taloudellisesti ilman väkivaltaista puolisoa.”
Yhteydenottoa helpottaa se, että Nollalinjalla ei tarvitse kertoa omaa nimeään. Päivystäjä ei myöskään näe puhelinnumeroa puhelun aikana eikä sen jälkeen.
”Puhelu ei näy laskussa, mikä on huojentava tieto sekin.”
Elisan elämä on rauhoittunut. Erosta on nyt kuusi vuotta, eikä hän enää pelkää. Mies on lopettanut vainoamisen.
”Jaksan hyvin, ja olen vahvistunut kaikin tavoin. Pahimpina aikoina psykologin keskusteluapu ja läheisten ihmisten tuki pitivät minut pystyssä. Jossain välissä turvauduin myös kriisipuhelimeen. Viranomaisapua sain, kun ex-mies kohdisti uhkailujaan myös heihin.”
Hän haluaa rohkaista taloudellisen väkivallan uhreiksi joutuneita kertomaan siitä läheisilleen, vaikka pelottaisikin.
”Kannattaa myös kysyä suoraan, jos epäilee jonkun olevan tällaisen sabotoinnin kohteena. Se helpottaa avun vastaanottamista.”
Elisan nimi on muutettu.
Tärkeitä numeroita:
– Nollalinja lähisuhdeväkivallalle 080 005 005. Soita maksutta. Saat apua. Lisätietoa www.nollalinja.fi.
– Varjo Vainotukikeskus www.varjosta.fi.
– Jos olet akuutissa hädässä, soita hätänumeroon 112.
